Luuk. 19:28-31 Luukkaan evankeliumin luvun 19 loppupuolella Jeesus saapuu Jerusalemiin messias-kuninkaana. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä." (Luuk. 19:28-31) Jeesus lähestyy Jerusalemia, ja nyt on tullut hänen aikansa saapua kuninkaana kuninkaan kaupunkiin. Siksi hän pyytää opetuslapsiaan hakemaan aasinvarsan voidakseen ratsastaa sillä kaupungin porteista sisään täyttääkseen siten profeetta Sakariaan ennustuksen (Sak. 9:9).

Luuk. 19:32-40 Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: "Miksi te viette varsan?" He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä." He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: - Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa! (Luuk. 19:32-38) Opetuslapset – tarkoittaa varmaan suurempaa joukkoa kuin vain kahtatoista lähintä – ottivat Jeesuksen vastaan messias-kuninkaana ja tervehtivät häntä kuningastervehdyksellä “hoosianna” (vertaa Matt. 21:9). Opetuslapset eivät tosin vielä ymmärtäneet, millainen kuningas Jeesus on. He odottivat edelleen Daavidin kaltaista voittoisaa sotapäällikköä, joka ajaisi roomalaiset pois pyhältä maalta. Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!" Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." (Luuk. 19:39-40) Fariseusten asenne Jeesusta kohtaan oli nuiva. Ehkä he pitivät jumalanpilkkana sitä, että kansa ylisti Jeesusta messiaana. Fariseusten näkökulmasta katsottuna vähän myöhemmin kivetkin julistivat Jeesuksen kunniaa, kun pakanat – fariseusten mielestä hengellisessä mielessä kivet – uskoivat Jeesukseen pelastajanaan.

Luuk. 19:41-48 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi." (Luuk. 19:41-44) Jerusalem, pyhä kaupunki ja sen asukkaat, olivat Jeesukselle erityisen rakkaita, ja kuitenkin Jeesus näki jo nyt kaupungin kovan kohtalon. Vuonna 70 jKr roomalaiset piiritysjoukot valloittivat ja tuhosivat kaupungin ja sen asukkaat maan tasalle. Jeesus näkee hengellisen syyn tulevaan tuhoon. Kaupunki ja sen asukkaat eivät tajunneet etsikkoaikaansa. Etsikkoaika oli siinä, kun Jumalan Poika oli kaupungissa ja julisti Jumalan valtakuntaa. Ihmiset eivät uskoneet vaan huusivat hänet ristille. Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. (Luuk. 19:45-48) Jeesuksen kuninkuus tuli ilmi siinä, miten hän ajoi temppelistä ulos kauppiaat. Hän ei tullut poliittisena kuninkaana tuomaan ajallista vapautta, vaan hän tuli hengellisenä kuninkaana tuomaan Jumalan iankaikkisen valtakunnan meidän keskellemme. Temppelin puhdistamisen taustalla oli profeetta Jeremian sana oman aikansa ihmisille (Jer. 7:11). Ihmiset elivät Jumalan tahdosta välittämättä, mutta kuvittelivat olevansa turvassa Jumalan vihalta, kunhan vain tulivat temppeliin turvaan; kuin rosvot, jotka ryöstöretkiensä jälkeen piiloutuvat luolaan. Opetus: Ville Auvinen