Luuk. 11:27-28 Luukkaan evankeliumin 11. luvun loppu sisältää Jeesuksen kritiikkiä aikansa uskonnollisia johtajia vastaan. Kysymyksiä, esirukousaiheita.

Esitys aiheesta: "Luuk. 11:27-28 Luukkaan evankeliumin 11. luvun loppu sisältää Jeesuksen kritiikkiä aikansa uskonnollisia johtajia vastaan. Kysymyksiä, esirukousaiheita."— Esityksen transkriptio:

1 Luuk. 11:27-28 Luukkaan evankeliumin 11. luvun loppu sisältää Jeesuksen kritiikkiä aikansa uskonnollisia johtajia vastaan. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Jeesuksen näin puhuessa eräs nainen väkijoukosta sanoi kuuluvalla äänellä: "Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!" Siihen Jeesus sanoi: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä." (Luuk. 11:27-28) Kuka on autuas, siis ikuisesti onnellinen? Kysymys on varmaan kaikkein tärkein ihmisen kysymyksistä. Naisen huuto väkijoukosta antaa Jeesukselle aiheen käsitellä asiaa, ja hänen vastauksensa kysymykseen on hyvin selvä ja yksinkertainen: autuas on se, joka kuulee ja noudattaa Jumalan sanaa. Samasta asiasta Jeesus puhui usein, esim. vertauksessa kahdesta rakentajasta (Luuk. 6:46-49).

2 Luuk. 11:29-32 Kun ihmisiä tuli yhä lisää, Jeesus alkoi puhua heille: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin Joona oli merkki niniveläisille, niin on Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle. Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo! Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona! (Luuk. 11:29-32) Jeesuksen ajan ihmiest, erityisesti kansan hengelliset johtajat, eivät halunneet uskoa Jeesukseen Jumalan lähettämänä pelastajana. Vaikka Jeesus opetti Jumalan voimalla ja teki suuria ihmetekoja, jotka osoittivat hänen toimivan Jumalan voimassa, ihmiset vaativat aina vain lisää merkkejä. Mikään ei riittänyt, koska he eivät halunneet uskoa. Jeesus asettaa oman aikansa ihmisiä vastaan Etelän kuningattaren (Saban kuningatar; 1. Kun. 10), sekä Niniven asukkaat (Joonan kirja), pakanat, jotka kuulivat Jumalan sanaa ja ottivat sen vastaan. Jeesuksen kuulijoille on täytynyt olla loukkaavaa sen, että Jeesus sanoo näiden pakanoiden nousevan itseään pyhinä pitävien juutalaisten yläpuolelle tuomitsemaan heitä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus selittää Joonan merkkiä: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä” (Matt. 12:40).

3 Luuk. 11:33-41 "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten piilota sitä. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Silmäsi on sinun ruumiisi lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Kun silmäsi ovat huonot, ruumiisi on pimeä. Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. Jos koko ruumiisi on valaistu eikä mikään osa sinusta ole pimeänä, ruumiisi on kauttaaltaan valoisa, aivan kuin lamppu valaisisi sinua loisteellaan." (Luuk. 11:33-36) Jeesuksen sana silmästä lamppuna ja pimeästä valosta tarkoittaa ehkä sitä, että Jeesus varoittaa, ettei meidän hurskautemme, se, jota me pidämme itsessämme parhaana ja kaikkein hengellisimpänä asianamme, vain ole vääristynyttä, valon sijasta pimeyttä. Näin oli fariseuksilla, jota ylpeilivät omasta hurskaudestaan, mutta juuri oman hurskautensa tähden eivät uskoneet Jeesukseen, todelliseen maailman valoon. Jeesuksen opettaessa muuan fariseus pyysi häntä kotiinsa aterialle. Hän meni sinne ja asettui pöytään. Fariseus hämmästyi huomatessaan, että hän ei ennen ateriaa peseytynyt. Mutta Herra sanoi hänelle: "Te fariseukset kyllä puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolen, mutta teidän oma sisimpänne on täynnä riistoa ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö sama, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuolenkin? Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta. (Luuk. 11:37-41) Fariseuksille olivat kaikki ulkonaiset hurskauden muodot äärimmäisen tärkeitä. Sen tähden puhtaussäännöksistä pidettiin kiinni pilkuntarkasti. Toki Jeesuskin tunsi fariseusten puhtaussäännökset, ja ehkäpä hän aivan tahallaan jätti noudattamatta niitä saadakseen aiheen opettaa, mikä elämässä ja Jumalan tahdon noudattamisessa on tärkeää. Ihmisen omilla ulkonaisilla rituaaleilla ei sydäntä saada puhtaaksi, ja siellä todellinen pahuus asuu..

4 Luuk. 11:42-44 "Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. Näitähän teidän pitäisi noudattaa, eikä lyödä laimin noita muitakaan käskyjä. (Luuk. 11:42) Nyt Jeesus jatkaa fariseusten ulkokohtaisen hurskauden moittimista. Puhtaussäännösten lisäksi kymmenysten pikkutarkka maksaminen oli fariseuksille tärkeää. Jeesus ei kritisoi itse kymmenyksien maksamista, vaan sitä, että niiden tarkan maksamisen ajateltiin riittävän, ja oikeudenmukaisuus ja rakkaus Jumalaan unohdettiin. "Voi teitä, fariseukset! Te istutte synagogassa mielellänne etumaisilla paikoilla ja olette hyvillänne, kun ihmiset toreilla tervehtivät teitä. Voi teitä! Te olette kuin merkitsemättömät haudat, joita ihmiset tietämättään tallaavat." (Luuk. 11:43-44) Voi-huudot jatkuvat. Fariseukset näyttävät olleen kovin kunniankipeitä. Fariseukset olivat tavallisen kansan keskuudessa suuresti arvostettuja tarkan lain noudattamisensa tähden. He olivat oman aikansa idoleja, joille maine saattoi nousta päähän.

5 Luuk. 11:45-51 Silloin eräs lainopettajista huomautti hänelle: "Opettaja, tuollaisella puheella sinä loukkaat myös meitä." Jeesus vastasi: "Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella. (Luuk. 11:45-46) Lainopettajat olivat ammattimaisia Mooseksen lain opettajia. Monet, elleivät jopa useimmat, heistä kuuluivat fariseusten ryhmään. Siksi Jeesuksen sana fariseuksia vastaan osuu myös lainopettajiin. Lainopettajat saavat Jeesukselta vielä erityisesti heitä koskevan voi-huudon. He opettavat kansalle käskyjä – ei ainoastaan Raamatun käskyjä vaan myös omia pikkutarkkoja selityksiä niihin – ja siten tekevät ihmisten elämästä raskasta. "Voi teitä! Te rakennatte muistomerkkejä profeettojen haudoille, mutta ketkä heidät tappoivat? Teidän isänne. Näin te tunnustatte ja hyväksytte isienne teot: he tappoivat profeetat, ja te rakennatte profeetoille muistomerkit. Tämän vuoksi onkin Jumalan Viisaus sanonut: 'Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja apostoleja, ja he tappavat ja vainoavat näitä.' Niinpä tämä sukupolvi saa maksaa kaikesta profeettojen verestä, joka maailman luomisesta lähtien on vuodatettu, Abelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen, joka surmattiin alttarin ja pyhäkön välille. Niin, minä sanon teille: tämä sukupolvi vaaditaan vielä tilille. (Luuk. 11:47-51) Jeesus asettaa itsensä ja omat seuraajansa Vanhan testamentin profeettojen joukkoon. Profeetat olivat Jumalan lähettämiä sanansaattajia, joiden tarkoitus oli kääntää kansan sydämet Jumalan puoleen, mutta yhä uudestaan kansan johtajat hylkäsivät profeettojen sanoman ja tappoivat profeetat. Jeesuksen ajan hurskaat kansanjohtajat osoittivat kunnioitusta Vanhan testamentin profeetoille, mutta samalla he torjuessaan Jeesuksen ja apostolit toimivat aivan samoin kuin ne, jotka aikoinaan tappoivat profeetat

6 Luuk. 11:52-54 "Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet." Kun Jeesus lähti sieltä, lainopettajat ja fariseukset ahdistivat hellittämättä häntä kysymyksillään ja ottivat puheeksi kaikenlaisia asioita yrittäen houkutella hänet ansaan. He kuuntelivat valppaasti saadakseen hänet kiinni hänen omista sanoistaan. (Luuk. 11:52-54) Vielä viimeinen voi-huuto lainopettajille. Opettajien tehtävä on opettaa kansalle, miten taivaaseen päästään, mutta vääntäessään Jumalan tahdon irvikuvakseen, he ovat sulkeneet tien. Yhä tänään seurakunnan opettajien tehtävä on opettaa taivaan tiestä. Voi olla, että Jeesuksella olisi tänäänkin aihetta voi-huutoon monelle. Voi-huudot eivät saaneet lainopettajia ja fariseuksia tekemään parannusta, vaan päin vastoin, he alkoivat yhä innokkaammin miettiä, miten saisivat raivattua Jeesuksen pois tieltä. Opetus: Ville Auvinen