VäestöKEHITYS kurkijoella ja hiitolassa 1600-luvulla 1600-luvun sodat ja niiden vaikutus väestöön Hiitolan-Kurkijoen sukututkimuspiiri 16.10.2013 Ahti Kurri

Itärajan kehitys 1323-1812 Lähde: Kuvat 1-5 teoksesta Juuret Karjalassa

Missä ovat KURKIJOEN JA HIITOLAN EVAKKOJEN syvät juuret ? kirkonkirjatiedoilla päästään 1700-luvun puoliväliin, parhaimmillaan 1600-luvun lopulle -> esivanhemmat löytyvät entä sitä ennen – olivatko esivanhempamme ”kantakarjalaisia”, olivatko he asuneet Kurkijoella tai Hiitolassa jo Muinais-Karjalan kukoistusaikaan, muinaislinnojen turvissa? vastaus = todella harvoilla meistä syvät juuret ovat Kurkijoella tai Hiitolassa seudun väestö vaihtui lähes täysin 1500-1600 -lukujen aikana lähes kaikki meistä ovat tuolloin (tai myöhemmin) alueelle tulleiden jälkeläisiä miten se tapahtui ?

VARHAINEN ASUTUS Laatokan Karjassa asuttu vuosituhansia, asutushistoria ei ole hyvin tiedossa alkuperäinen suomensukuisen väestö ja v. 400-800 jKr alueelle tulleet länsisuomalaiset asukkaat ovat ilmeisesti myöhempien kantakarjalaisten geneettinen tausta heimokulttuuri: (varsinais)suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset (savolaiset, lappalaiset) Kurkijoen ja Hiitolan seudulla vankka asutus viimeistään 700 jKr, josta alkaen myös paljon merkkejä lännestä muuttaneista asukkaista Muinais-Karjalan kukoistuskausi 800-1200 jKr asutuskeskuksia Korela (Käkisalmi), Kurkijoki, Sortavala, Taipale viikingit (varjaagit) toivat idäntiellään vaikutteita ja perimää (perustivat Novgorodin) kantakarjalaiset puhuivat karjalan kieltä

Sodat ja väestö ennen 1600-lukua heimojen välisiä riitoja nautinta-alueista, ryöstö- ja tuhoretkiä, sen jälkeen jatkuvaa sotimista ja rajakahakointia Ruotsin ja Novgorodin välillä 1100-luvulla Novgorod ”kastoi” Laatokan Karjalan asukkaat kreikanuskoon, Ruotsi ehti kastaa Viipurin Karjalan asukkaat roomalaiskatoliseen uskoon ensimmäinen valtioiden (ja uskontojen) raja Pähkinäsaaren rauhassa v. 1323, -> jakoi Karjalan kahtia, raja keskelle Kannasta, Laatokan Karjala Novgorodille sodat ja sissihyökkäykset jatkuivat, rajan itäpuoliset ortodoksikarjalaiset Venäjän joukoissa, ”Ruotsin” karjalaiset ja savolaiset Ruotsin joukoissa 25-vuotinen sota 1570-1595 autioitti Karjalan taloista 88 % Käkisalmen läänissä autioina, Kurkijoen pogostan 1100 talosta yli 90 % ortodoksiväestöä muutti sodan aikana Venäjälle (osa palasi myöhemmin) alue oli n. 20 vuotta Ruotsin hallinnassa, verotuskin järjestettiin, autiotiloille muutti asukkaita Viipurin Karjalasta ja Savosta Täyssinän rauha 1595: raja jäi Karjalassa ennalleen, Kurkijoki ja Hiitola palasivat Venäjän hallintaan

sodankäynTITAVAT sodat eivät olleet rintamasotia leimallista (harvojen) linnojen puolustaminen, piiritys ja valtaaminen pieniä kahakoita, yksittäisiä suuria taisteluita, asukkaat jäivät jalkoihin, elleivät ehtineet pakoon sekä vihollinen että omat sotajoukot ottivat tarvitsemansa muonituksen paikalliselta siviiliväestöltä, asettuivat usein pitkäksi aikaa siviiliväestön tappaminen, ryöstely, talojen polttaminen kuului asiaan (päälliköt mainitsivat ne erityisesti selonteoissaan) ”Vuonna 1573 noin 1500 Ruotsin ratsumiehen joukko poltti Käkisalmen lähistön kylät ja yhden seudun luostareista. Sieltä sotajoukko jatkoi matkaansa Kurkijoelle, jonka pääkylän talot ja kaksi kirkkoa poltettiin. Myös lähistön kylät ja asukkaat, lähinnä paikoilleen jääneet naiset ja lapset, surmattiin. Samoihin aikoihin Käkisalmesta Savoon ryöstöretkelle lähtenyt karjalaisten ja venäläisten joukko… ”

Stolbovan rauha v. 1617 uusi sota jo 1600-luvun alussa, päättyi Stolbovan rauhaan 1618 Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan -> Kurkijoki ja Hiitola Ruotsin vallan alle 100 vuodeksi (”voittomaata”) uskonnonvapaus ortodokseille, mutta silti eriasteisia käännytystoimia jo sodan aikana ortodoksista kantaväestöä alkoi siirtyä Venäjälle, muutto jatkui rauhanteon jälkeen syyt lähtöön: käännytystoimet, raskas verotus, katovuodet, uskontoon ja kulttuuriin perustuva yhteenkuuluvuus, Venäjän tarjoamat verovapaat vuodet lähtijöiden tilalle (autioille) muutti luterilaisia asukkaita Viipurin Karjalasta ja Savosta luterilaisten muutto alueelle oli - tietoista asutuspolitiikkaa (tilat viljelykseen->verokertymä, alueen luterilaistaminen) - oma-aloitteista (mahdollisuus saada maata, ei sotaväen pakko-ottoa, ”karkuruus”) yli 20.000 ortodoksia lähti vuoteen 1650 mennessä, ruptuurisota 1656-58 aiheutti sitten joukkopaon

Ruptuurisota 1656-58 laajemman sodan pieni sivunäyttämö Karjalassa Ruotsin joukot sidottu Eurooppaan, Venäjä yritti vallata Käkisalmen läänin takaisin alueen ortodoksien tuella sotilaallisesti lähes merkityksetön (rajat jäivät ennalleen), vaikutus väestöön dramaattinen ortodoksiset kanta-asukkaat tukivat hyökkääjää, osa liittyi taisteleviin joukkoihin ruptuuri = repeämä, välirikko (osa väestöstä yritti irrottautua) sisällissodan piirteitä: naapurit vastakkain, epäily, ilmiannot, tuhotyöt, julmuudet venäläiset menestyivät aluksi, miehittivät esim. Kurkijoen, mutta sitten sotaonni kääntyi ortodoksit pelkäsivät myötäilynsä seurauksia sodan jälkeen muuttoa Venäjälle jo sodan aikana – venäläisten vetäytyessä ortodoksien joukkopako houkuttimena lähtöön oli seurauksien pelko, uskontoon liittyvä syrjintä ja painostus, Venäjän tarjoamat verohelpotukset - osa vietiin pakolla pieni osa ortodokseista a) jäi paikoilleen b) palasi myöhemmin

Väestön vaihtumisen numerotietoa eri lähteissä hieman eri lukuja, suuruusluokka oleellinen 1500-luvun lopulla Kurkijoen savuista 90 % ortodokseja, 1600-luvun lopulla alle 10 % seuraavassa taulukossa Kurkijoen, Tiuralan (Hiitola) ja Jaakkiman yhteistiedot (lähde: Immonen, Kurkijoen historia I-III) Yli puolet (30-40.000) Käkisalmen läänin asukkaista arvioidaan lähteneen, Laatokan Karjalasta suhteessa enemmän Tverin Karjala syntyi muuton seurauksena, 1920-luvulla n. 120.000 henkeä vuosi kr.kat. savuja % lut. savuja yht. 1637 162 62 161 38 323 1651 168 53 174 47 342 1681 26 7 379 93 405 1696 23 6 395 94 418

Tunnettu muutto Kylittäin 1618-1660 Lähde: Veijo saloheimo, Entisen valla alle, uusille asuinsijoille 2010

SUURET KUOLONVUODET 1690-LUVULLA sukututkijan on tiedostettava suuret kuolonvuodet siirtyessään 1600-luvulta 1700- luvulle 1690-luvulla useita katovuosia koko maassa; kun tuli parempi vuosi, ei siemenviljaa seurauksena nälänhatä, kerjäläiset, kulkutaudit koko maassa kuoli lähes 1/3 väestöstä ! paljon suurempi väestökatastrofi kuin 1860-luvun nälkävuodet väkiluku taantui vuoden 1600 tasolle (runsas 300.000) Hiitolassa kuolleisuus v. 1697 oli 26 % (lukuun ottamatta kerjäläisiä) - haudattiin 597 hiitolaista ja 260 kerjäläistä Kurkijoelta ei tietoja, mutta lienee samaa luokkaa tutkijan arvio: Käkisalmen läänissä väkiluku laski 38 % iso viha oli väestökatojatkumon seuraava vaihe ->

Iso VIHA 1701-1721 Suuri Pohjan Sota 1701-1721, venäläisten miehitysaikaa kutsutaan isoksi vihaksi sodan alussa Pietari Suuren joukkojen tuhot Länsi-Kannaksella suuret, Laatokan Karjalassa eivät niin merkittävät Käkisalmi kukistui 1710, Hiitola ja Kurkijoki venäläisten miehittämiä viimeistään siitä alkaen varsinaisia sotatoimia ei juuri Laatokan Karjalassa ollut - tihutöitä, julmuutta, hävitystä, joukkojen ylläpitoa ym. kyllä väestöä pakeni kauaskin, erityisesti papistoa ja virkamiehiä -> kirjanpito (Hiitolan rippikirjatietoja Nurmeksen rippikirjan sivuilla) Karjalasta ei ole tehty/säilynyt yhtä tarkkoja kuvauksia tapahtumista kuin muualta Suomesta ison vihan väestövaikutukset mahdollisesti Hiitolassa suuremmat kuin Kurkijoella) (1708 savuluettelon tietojen mukaan, ao. asiakirja nyttemmin kadonnut) myös uudet katovuodet 1704-1709 nostivat kuolleisuutta

Ison vihan ajan kuolleisuus tietoja vain Hiitolan seurakunnasta Vuosi haudattuja huomautukset 1703 56 1704 138 1705 75 1706 77 1707 215 ”muutamat vihollisen surmaamina” 1708 145 1709 442 1710 400 yht. 1548

Sukututkimuksellinen yhteenveto Hiitolan ja Kurkijoen evakkojen esivanhemmat olivat harvoin alueen alkuperäistä kantakarjalaista väestöä useimmiten he olivat tulleet alueelle Savosta tai Viipurin Karjalasta 1600-luvulla pidemmälle ulottuviin juuriin liittynee useimmiten ortodoksisuus Jääsken seutua ja Savoa oli asutettu myös Laatokan Karjalan suunnasta, joten 1600-luvulla Kurkijoelle tullut luterilaissuku saattoi siis olla ”paluumuuttaja” voiko sukututkija jäljittää esivanhempiaan kirkonkirjatietoja kauemmas - 1600-luvulle Kurkijoella tai Hiitolassa ? - Viipurin Karjalaan tai Savoon ennen sitä ? huomioitava pitkät katkokset lähdeketjussa esim. Kurkijoella - kirkonkirjojen alusta 1740-luvulla 1720-luvun asukasluetteloihin (puutteellisia) - 1720-luvun asukasluetteloista viimeiseen savuluetteloon 1696 - savu- ja veroluetteloissa 1696 –> 1618 - usein vain veronmaksukykyiset kirjattu (paitsi kirkonkirjoissa)

Sukututkijan mahdollisuuksista selvittää, mistä omat esivanhemmat tulivat hyvällä onnella onnistuu, jos on kyennyt selvittämään esivanhempansa Kurkijoella tai Hiitolassa 1600-luvulle ”mahdollisesti” -vastauksia löytyy enemmän (sama sukunimi) prof. Veijo Saloheimo on tutkinut ja kirjoittanut aiheesta eniten Veijo Saloheimo: Itäsuomalaista liikkuvuutta 1600-luvulla. Savosta ja Viipurin Karjalasta pois- muuttaneita. Suomen Sukututkimusseuran Julkaisuja 1993. aakkosellinen luettelo muuttaneista, lähtö- ja tulopaikka Saloheimon uusin kirja ”Entisen esivallan alle, uusille asuinsijoille” (2010) vertaa Kurkijoelta ja Hiitolasta muuttaneita ortodokseja Venäjän tulotietoihin. Kurkijoelta tarkasteluajanjaksona lähteneistä 773 perheestä Saloheimo löytää jonkinasteisen tulotiedon 525 tapauksessa.