Milloin Saksa maksaa korvaukset Lapin polttamisesta? Seppo Hentilä Milloin Saksa maksaa korvaukset Lapin polttamisesta? – Vai onko oopperan kummitus jo päässyt rauhaan? Luento Kanta-Helsingin rintamaveteraaneille Folkhälsanissa 11.11.2014 klo 14

”Suomen ja Saksan suhteista ennen ja nyt” Luterilainen uskonto ja kirkko Kauppa – huomaa ”kauppasaksa” – Hansa-liitto ja Pohjois-Saksan rannikon kaupungit – erityisesti Lyypekki 1800-luvulla kansallinen romantiikka, filosofia, mutta myös insinööritaidot – saksasta maailman johtava tieteen kieli Työväenliikkeen ideologinen perintö – marxilainen sosialismi Vasta 1870-luvulta lähtien Suomesta tuli poliittisesti ja sotilaallisesti Saksan kannalta kiinnostava (Pietari!) Sortovuosien Pro Finlandia-liike Saksassa Maailmansodan puhjettua 1914 Suomen separatismin nostattaminen Venäjän heikentämiseksi – jääkäreiden kouluttaminen

Ostseedivision huhtikuussa 1918 punaisten selustaan Prinssi Friedrich Karlin valinta Suomen kuninkaaksi Maailmansotien välissä Suomessa saksalaissuuntausta edusti lähinnä sivistynyt eliitti Molotov-Ribbentrop-sopimus 23.8.1939 aiheutti Suomessa katkeruutta – talvisodassa Saksa puolueeton Syksystä 1940 Suomi alkoi liukua Saksan kylkeen Aseveli Lapissa – 200 000 miestä; ”hyvityssota” Hitlerin avulla 1941-1944 Lapin sota syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945 – saksalaisia kaatui noin tuhat, suomalaisia 774 + 264 kadonnutta

Lapista vetäytyneiden saksalaisten tienvarteen jättämä tervehdys ”Als Dank für nicht bewiesene Waffenbrüderschaft!” (Kiitti vaan aseveljeydestä, jota ette meille osoittaneet!)

Saksan jako kahdeksi valtioksi 1949 esti Suomea normalisoimasta suhteitaan Saksaan; ei voinut tunnustaa kumpaakaan Saksan valtiota ennen vuotta 1973 – syynä YYA-sopimuksen (1948) ja ns. Hallsteinin opin (1955) yhteensovittamattomuus Silti Suomella oli monipuolista kanssakäymistä kummankin Saksan kanssa Taloudellisesti Länsi-Saksa oli monin verroin tärkeämpi kuin Itä-Saksa (kauppavaihdon volyymi lännen kanssa kymmenkertainen)

Suomen 11.9.1971 molemmille Saksoilla tarjoama ns. Saksan paketti Diplomaattisten suhteiden solmiminen toisaalta Suomen ja SLT:n ja toisaalta Suomen ja DDR:n välille 2. Väkivallasta pidättäytymistä koskeva sitoumus 3. Niiden vielä avointen taloudellisten ja juridisten ongelmien ratkaiseminen, jotka aiheutuvat saksalaisten joukkojen Suomessa vuosina 1944-45 aikaansaamista tuhoista sekä maiden välisestä sotatilasta 4. Kummankin Saksan tunnustus Suomen puolueettomuus- politiikalle

Saksan-paketin osioista länsisaksalaisia tuntui aivan erityisesti ärsyttävän esitys saksalaisten joukkojen Suomessa vuosina 1944-1945 aiheuttamista tuhoista Ei vain Bonnissa, vaan myös Itä-Berliinissä, Suomessa ja kaikkialla muuallakin, ehdotus tulkittiin niin, että Suomen hallitus oli vaatimassa kummaltakin Saksalta korvauksia Lapin sodan tuhoista Presidentti Kekkonen selitti, ettei Suomen hallitus suinkaan ollut esittänyt Saksoille korvausvaatimuksia vaan toivonut saksalaisten joukkojen aiheuttamien tuhojen ja muiden vielä avointen taloudellisten ja oikeudellisten asioiden selvittämistä Suunnilleen samaan hengenvetoon Kekkonen sanoi pitävänsä kumpaakin Saksan valtiota samalla tavalla ”Kolmannen valtakunnan perillisenä”, joten sama ehdotus oli tehty molemmille

UM teetti syyskuussa 1971 virkamiehillä Lapin tuhoja koskevia laskelmia; ne perustuivat heti sodan jälkeen vuonna 1945 laadittuihin selvityksiin, joissa oli päädytty 120 miljoonan dollariin, mitä pidettiin kuitenkin melko alhaisena Muistettakoon tässä, että Suomen Neuvostoliitolle maksamien sotakorvausten loppusumma oli 300 miljoonaa dollaria, ja sitähän on aina pidetty erittäin suurena summana UM otti mittapuukseen poliittisen osaston päällikön Risto Hyvärisen kehittelemän ”suunnilleen keskikokoisen, nykyaikaisen 400 megawatin atomivoimalaitoksen hinnan”, mikä olisi sekin ollut joka tapauksessa useita satoja miljoonia markkoja Tätä mittakaavaa käyttivät mm. ulkoasiainministeri Väinö Leskinen eräissä haastatteluissaan ja Suomen Länsi-Saksan pääkonsuli Yrjö Väänänen esitelmässään Saksan ulkopoliittisessa yhdistyksessä Bonnissa

Vaikka sotakorvausasia herätti voimakkaita tunteita, ne oli tukahdutettava ja vedettävä kylmät faktat pöydälle, todettiin Bonnissa laaditussa arviossa. Itse asiassa tilanne oli Saksan liittotasavallan osalta juridisesti ongelmaton: se oli liittynyt Lontoossa 1953 allekirjoitettuun ns. velkasopimukseen, jolla kaikki Saksalle kohdistetut saatavat oli lykätty tulevaan rauhankonferenssiin Sitä paitsi sopimuksen 5. artikla kielsi Saksan liittotasavaltaa suosimasta mitään Saksan valtakunnan entistä liittolaismaata muiden kustannuksella Kun kaiken lisäksi Suomikin oli vuonna 1955 liittynyt mainittuun Lontoon sopimukseen, tuntuu yllättävältä, että korvausasia ylipäätään otettiin Saksan-pakettiin

Liittotasavallan pääkonsuli Detlev Scheel muistutti Bonniin lähettämässään viestissä siitä, että Saksa oli toisen maailmansodan aikana rakentanut Suomessa uusia teitä, siltoja ja lentokenttiä sekä kunnostanut rautateitä ja satamia. Näiden parannustöiden arvo oli todennäköisesti ollut moninkertainen verrattuna Lapin tuhoihin. Diplomaattipiireissä liikkuikin juttu, jonka mukaan Bonnissa muuan vanhemman polven virkamies oli suomalaisten vaatimuksesta kuultuaan hihkaissut: ”Lähetetään me vuorostamme heille lasku kaikista Suomeen toisen maailmansodan aikana ilmaiseksi toimitetuista sota- ja elintarvikkeista.” Muuan länsisaksalainen lehtimies kertoi pääkonsuli Väänäselle tietävänsä, että Auswärtiges Amt teetti laskelmia siitä, kuinka paljon Suomella oli Saksalle maksamattomia velkoja sodanaikaisista ase- ja elintarviketoimituksista.

Suomen ja DDR:n neuvottelut avoimeksi jääneistä taloudellisista ja juridisista kysymyksistä alkoivat lopulta joulukuussa 1973 ja kestivät aina vuoteen 1984 saakka Koska DDR ei, toisin Saksan liittotasavalta, ollut tunnustanut Lontoon sopimusta vuodelta 1953, sillä ei ollut mitään perusteita torjua suomalaisten neuvottelutarjousta, eikä Suomi myöskään vaatimuksestaan luopunut Suomen ja DDR:n viralliset valtuuskunnat tapasivat peräti 14 kertaa, ja niiden lisäksi oli useita asiantuntijakokouksia. Neuvotteluista tuli erittäin vaikeat ja ne hiersivät maiden välisiä suhteita, eikä lopullista yhteisymmärrystä saavutettu

Suomi vaati alun perin korvauksia suoranaisista taloudellisista vahingoista ja taloudellisista suoritteista yhteensä noin 9.2 mrd. "vanhaa markkaa" (v. 2014 rahanarvossa n. 80 milj. euroa.) Ennen kuin neuvotteluissa oli edetty metriäkään DDR:n hallitus pyysi asian arkaluontoisuuden takia neuvoa Moskovasta. Pelättävissä oli, että myös muut maat seuraisivat Suomen perässä samanlaisine vaatimuksineen. Asian toinen poliittisesti arkaluontoinen puoli oli se, että Suomi oli välirauhansopimuksessa 19.9.1944 sitoutunut luovuttamaan kaiken maassa olleen saksalaisomaisuuden Neuvostoliitolle DDR selitti omasta puolestaan täyttäneensä kaikki sotakorvauksensa, ja mikäli Suomella olisi joitakin vaatimuksia Lapin tuhojen suhteen, sen tulisi kääntyä Saksan liittotasavallan puoleen.

Suomen esittämistä kaikkiaan 1376:sta korvauskohteesta DDR hyväksyi 45 ja oli valmis maksamaan niistä 6.1 milj. Smk. (v. 2014 rahanarvossa n. 1,7 milj. euroa). Itse asiassa Suomen hallitus luopui DDR:lle esittämistään korvausvaatimuksista lopullisesti vasta, kun Saksat yhdistyivät 3.10.1990. Tuolloin ulkoasiainministeri Pertti Paasio selitti, ettei näillä vaatimuksilla enää haluttu varjostaa Suomen ja uuden Saksan suhteiden rakentamista