TÄHDISTÖT Tähtitaivas on jaettu 88 tähdistöön. Antiikin tähtitieteilijät nimesivät taivaan kirkkaiden tähtien ryhmiä mytologian mukaa. Ptolemaios luetteloi toisella vuosisadalla jälkeen Kristuksen 48 tähdistöä. Antiikissa tähdistöjen rajat olivat käyriä viivoja. Nykyään rajat ovat taivaan ekvaattorin suuntaisia ja sitä vastaan kohtisuoria kaaria.

Saman tähdistön tähdillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa tähtitaivaalla. Ne vaan sattuvat näyttämään ja asettumaan taivaalle ihmisten mielikuvituksen tuottamien olentojen ja asioiden mukaan. Saman tähdistön tähdet voivat olla hyvin kaukana toisistaan sekä syvyys- että poikittaissuunnassa. Osa tähdistöistä näkyy pohjoisella pallon puoliskolla aina. Ne ovat sirkumpolaarisia eli navanympärystähtiä. Samoin on eteläisellä pallon puoliskolla. Osa tähdistöistä näkyy osan vuotta Maan akselin kaltevuudesta johtuen.

TÄHDISTÖJEN NIMET Tähdistöjen nimet ovat peräisin antiikista. Ne ovat siirtyneet meille latinankielisessä asussa roomalaisten välittäminä. Useimpien nimet ovat arabialaista alkuperää.   1603 Johannes Bayer otti kartastossaan käyttöön tavan merkitä tähdistön tähtiä niin, että kirkkainta tähteä merkitään pienellä alfalla. Seuraavaksi kirkkainta merkitään beetalla. Näin jatketaan pienillä kreikkalaisilla kirjaimilla tähtien kirkkauden mukaan. Joitakin poikkeuksia on: esim Valaan beetta on kirkkaampi kuin alfa, samoin on Kaksosten tähtikuviossa. Nimiä käytetään niin, että kreikkalaista kirjainta seuraa tähtikuvion latinalaisen nimen genetiivi.

Tähdillä on myös Kreikasta ja Arabiasta peräisin olevia nimiä, kuten Orionin Rigel, joka on beetta Orionis. Taulukoissa käytetään tähdistöjen lyhenteitä: Orion on Ori, Härkä on Tau, Neitsyt on Vir jne. Nimillä on yleensä jokin taruun pohjautuva tausta. Esim Orionin Rigel on arabiaksi jalka ja Betelgeuse on kaksosten koti. Koska kreikkalaisia kirjaimia ei riitä kaikille tähdille, on niitä alettu myös numeroida, esim. 84 Leo on Leijonan tähdistön tähti. Kaksoistähdillä saattaa nimen edessä olla iso sigma,. Kaksoistähdillä ja useampikertaisilla tähdillä voi nimen perässä olla iso kirjain, A kirkkaammassa osassa, B seuraavassa esim. Sirius A, Sirius B. Joillakin tähdillä voi olla nimi löytäjän mukaan esim. Wolf; Lalande.

LUETTELOITA Muitakin luettelointitapoja on. Hubble- avaruusteleskoopille on oma ohjaustähtiluettelo, jossa on 19 miljoonaa tähteä. Vuonna 1759 ranskalainen tähtitieteilijä Charles Messier alkoi luetteloida himmeitä kohteita, pääasiassa tähtijoukkoja, galakseja ja sumuja. 1781 hän julkaisi luettelon, jossa oli 103 kohdetta. Luetteloa on täydennytty niin, että siihen kuuluu 110 kohdetta. Nimen edessä on iso M ja perässä numero. M42 on Suuri Orionin sumu, M31 on Andromedan galaksi. New General Catalogue, NGC, sisältää lisäluetteloineen (Index Catalogue, IC) yli 18000 kohdetta. NGC on vuodelta 1888. Siinä M42 on NGC 1976.