Mitä on tieto? Tiedon määrittelyn ongelma Tiedon ja todellisuuden suhde Tieteellinen tieto; tieteenfilosofian kysymyksiä

Mitä on tieto? Klassinen tietokäsitys (mm. Platon: Menon-dialogi): Tieto on uskomus, joka on oikeutettu, eli johon on riittävää evidenssiä ja joka on tosi Gettierin vastaesimerkit 1963, tiedon ”neljännen ehdon” etsiminen alkoi Spektaattoriteorioiden kritiikki: Pragmatistinen: tieto tulisi kytkeä tulevaan toimintaan eikä menneeseen evidenssiin, tietäjä ei ole irti toiminnasta Fenomenologinen: tieto tulisi kytkeä maailmassa-olemiseen, esim. Heideggerin välineen analyysi (käsilläoleminen ja esilläoleminen) Nietzscheläinen: tieto vastaan maailma, tieto/valta

Tieto/todellisuus Realismi: todellisuudella on käsityksistämme ja havainnoistamme riippumaton luonteensa, jota voimme tiedollamme pyrkiä lähestymään materialismi ja fysikalismi realismin erityismuotoja: riippumaton todellisuus on luonteeltaan materiaalinen ja fysikaalinen ja siten havaittavissa ja mitattavissa. Tässä mielessä ne ovat realismin monistisia muotoja. realismin dualistisissa malleissa hyväksytään materiaalisen olevan lisäksi esimerkiksi kokemus, sielu, henki tms. Karl Popperin teoria kolmesta maailmasta: fyysisen maailman (1) ja subjektiivisten kokemusten (2) lisäksi on ns. kolmas maailma eli objektiivisesti olemassa olevat kulttuuriobjektit (taideteokset, tieteelliset teoriat, luvut jne.) Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen ontologian mukaan todellisuus koostuu valmiiksi järjestyneistä mahdollisista maailmoista, joiden ”asukkaista” objektit konstruoidaan maailmojenvälisen identifioinnin avulla. Tiedon kohde ei siten ole materiaalinen objekti vaan ”maailmaviiva”.

Tieto/todellisuus Idealismi: todellisuus koostuu mielteistä, havainnoista ja ajatuksista (ideoista), eikä niiden ”takana” ole mitään. Tietoa voi siis olla vain ideoista miten erotetaan todellisuus valheesta, erehdyksestä, fiktiosta, unesta? Descartes: metodologinen epäily ja varmuus ajattelevasta hengestä: Cogito ergo sum. Berkeley: materia on turha abstraktio, jota ei voi edes kuvitella. Todellisuus on joko havaintomielteitä (esse est percipi) tai niiden mahdollisuuksia (esse est posse percipi) fenomenologia: faktisen todellisuuden sulkeistaminen, eideettinen reduktio

Tieto/todellisuus Konstruktivismi: todellisuus on olennaisesti rakennettu, tietäminen kohdistuu ilmiöihin ja on itse osa rakentamista Kant: todellisuus sinänsä (Ding an sich) voi olla olemassa, mutta me emme voi tavoittaa sitä. Todellisuus rakennetaan aprioristen havaintomuotojen (aika, tila jne.) avulla (ei-relativistinen konstruktivismi) Berger & Luckmann: sosiaalinen konstruktionismi. Tieto ja hallitseva todellisuus ovat yhteiskunnallis-historiallisia ilmiöitä. Valta on tietoa.

Tieteellinen tieto Demarkaatiokriteerit: miten tieteellinen tieto eroaa ”huuhaasta”? perusteltavuus (contexts of invention and justification) verifioitavuus (todistukset, metodit, auktoriteetit) falsifioitavuus (jatkuva koettelu) kritiikin mahdollisuus (vertaisarviointi) julkisuus, korjautuvuus

Tieteellinen tieto Tieteenfilosofian perusongelmia: onko tieteellinen auktoriteetti ristiriitainen käsite (vrt. Paavi, arkkitehtuurin ”gurut”) loputtoman perustelun ongelma tieteellisen tiedon falliibeli luonne: tieto voi muuttua ei-tiedoksi tutkimuksen edetessä

Tieteen paradigmat Thomas S. Kuhn: The Structure of Scientific Revolutions (1962): Tiede ei etene yksinomaan kumuloituvasti, so. rakentaen uutta tietoa vanhan päälle Kypsää tiedettä hallitsee paradigma (kyseenalaistamaton oppi, esimerkillinen tapa tehdä tiedettä) Tieteessä voidaan erottaa esiparadigmaattinen vaihe, normaalitiede ja tieteelliset vallankumoukset Normaalitieteen vaihetta hallitsee paradigman mukainen ”puzzle solving” ja sitä häiritsevät anomaliat, jotka eivät sovi paradigmaan Kun anomalioita esiintyy riittävästi, syntyy tieteellinen vallankumous – usein myös uusin tutkijavoimin

Kuhnin vaikutukset Tieteenfilosofiassa ja luonnontieteissä Kuhn on yhä kiistelty Paul Feyerabendin (1975) ”epistemologinen anarkismi” (tai ”dadaismi”) vei ajattelun äärimmilleen: ”Anything goes!” Yhteiskuntatieteissä ja kulttuurialoilla tiedon ja oppien suhteuttaminen historiaan ja paradigmaan on tullut tavaksi Paradigman käsite on etääntynyt kuhnilaisesta alkuperästään, jossa käsite liitettiin nimenomaan kypsään normaalitieteeseen, joissa paradigmoja on kerrallaan vain yksi

Tieto, taito ja asiantuntemus Aristoteleen kolme ”intellektuaalista hyvettä”: episteme, techne ja phronesis Polanyi: henkilökohtainen tieto (personal), hiljainen tieto (tacit knowledge), tuntijuus (connoisseurship) Dreyfus, Hubert ja Stuart: asiantuntemuksen kehittyminen: novice, advanced beginner, competent performer, proficient performer, expert

Tieto/valta Nietzscheläinen käsitys tiedosta keksintönä: Maailma ei halua tulla tiedetyksi, eikä tieto ole ihmisessä vaistonvaraisesti Foucault: Tieto asettuu maailman moninaisuutta vastaan ja hallitsee sitä, tieto ja valta liittyvät yhteen “The important thing here, I believe, is that truth isn’t outside power or lacking in power: contrary to a myth whose history and functions would repay further study, truth isn’t the reward of free spirits, the child of protracted solitude, nor the privilege of those who have succeeded in liberating themselves. Truth is a thing in this world: it is produced only by virtue of multiple forms of constraint. And it induces regular effects of power.” (Foucault 1976)

Latour ja jaettu asiantuntemus Mustien laatikoiden taika Tieto ei ole ihmisten pään sisällä vaan ihmisten, olioiden ja välineiden verkostoissa