Vammaisuuden määrittelyn malleja Lääketieteellinen malli Sosiaalinen malli Biopsykososiaalinen malli Tämän luennon tavoitteena on: Hahmotella erilaisia vammaisuuden malleja Keskustella niiden hyvistä puolista Esitellä tarkemmin ICF-luokitusta (WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus). Koulun opetusohjelmaa tai liikunnanopetusta ohjaava teoreettinen malli vaikuttaa siihen, miten opetus on järjestetty ja minkälaisia erityisjärjestelyitä on tehty. Vammaisuuden pääteorioiden tunteminen voi auttaa ymmärtämään erilaisia lähestymistapoja.

Lääketieteellinen malli Sairas, sairaalloinen Heikko ja hauras Tarvitsee hoitoa tai kuntoutusta Jalka, käsi, näkö tai jotakin muuta puuttuu Ei osaa kävellä, ei osaa puhua, ei pysty näkemään Epäonninen Terveyslautakunnalle kuuluva asia Stereotyyppinen lääketieteellinen malli esitellään ensin. Malli painottaa vammaisuutta henkilön ominaisuutena, joka vaatii asiantuntijoiden tarjoamaa yksilöllistä lääketieteellistä hoitoa.

Sosiaalinen malli Henkilö Yhteisön jäsen Isä, äiti, veli, serkku, ystävä Saattaa tarvita erityishuomiota, mutta ei ole sairas Puhuu omasta puolestaan Tietää mitä haluaa Oikeutettu hyvään elämänlaatuun Vammaisuus aiheutuu fyysisistä ja asenteellisista esteistä   Tämä dia esittelee vaihtoehtoisen sosiaalisen mallin. Tätä vammaisuuden mallia on ryhdytty korostamaan viime vuosikymmeninä. Sen mukaan vammaisuus nähdään sosiaalisesti syntyneenä ongelmana eikä henkilön ominaisuutena. Mallissa korostetaan vammaisten henkilöiden oikeuksia ja vaaditaan oikeutusta hyvään elämänlaatuun.

Lääketieteellisen ja sosiaalisen mallin vaikutuksia liikunnanopetukseen Lääketieteellinen malli Terapeuttinen ja kuntouttava Erotetaan ja eristetään Lääketieteen ammattilainen luo liikuntaohjelman Sosiaalinen malli Voimaannuttava ja itsemääräävä Integraatio ja inkluusio Monitieteellinen ryhmä yhdessä erityistä tukea tarvitsevan henkilön kanssa luo yksilöllisen liikuntaohjelman Lääketieteellinen malli: Liikuntatuokion tarkoituksena on vian tai ongelman parantaminen lääketieteen ammattilaisen ohjauksessa. Liikuntaharjoitukset ovat tyypillisesti erillään ja eristettyjä muista liikkujista, ja vammaisen henkilön omaa panostusta ei ole. Sosiaalinen malli: Liikuntatuokio antaa voimaa yksilölle, joka ottaa itse vastuun osallistumisestaan. Tuokiot on suunniteltu niin, että liikkuminen onnistuu hyvin myös ryhmän kanssa. Keskustellaan eri malleista ja niiden hyvistä puolista.

ICF International Classification of Functioning, Disability and Health (WHO 2002; suomennettu 2004) ”Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus” Tavoite: tarjoaa yhtenäisen sanaston ja viitekehyksen toiminnallisen terveyden kuvaamiseen Biopsykososiaalinen malli ICF on korvannut vuonna 1980 käyttöön otetun ICIDH luokituksen, jossa korostettiin vammoja ja sosiaalista haittaa. ICF uutena luokituksena puolestaan esittää saman asian positiivisemmin käyttäen esimerkiksi termejä toimintakyky, suoritukset ja osallistuminen. Luokitus toimii viitekehyksenä terveyden ja toimintarajoitteiden mittaamisessa sekä yksilö- että väestötasolla. ICF-luokitus on kansainvälinen standardi väestön toimintaedellytysten mittaamiseen. ICF huomioi, että jokainen ihminen voi kokea heikentymistä terveydentilassaan ja sitä myöten jonkinasteista toiminnanrajoitteisuutta/vammaisuutta. ICF-luokitusta pidetään biopsykososiaalisena mallina, koska se on yhdistelmä lääketieteellisestä ja sosiaalisesta mallista sekä se tarjoaa kokonaisvaltaisen näkemyksen terveydestä: biologisen, yksilöllisen ja sosiaalisen.

ICF - Biopsykososiaalinen malli Vammaisuus universaalina inhimillisenä kokemuksena Viitekehys/työkalu mittaamaan yhteiskunnassa toimimista Toiminta on tärkeää hoidon suunnittelussa, mutta myös yleisen terveyden arvioinnissa ja politiikan kehittämisessä Kohdistaa huomion vamman syistä vaikutukseen Kontekstuaaliset tekijät ICF valottaa ‘terveyden’ ja ‘vammaisuuden’ käsitteitä uudella tavalla. Se huomioi, että jokainen ihminen voi kokea heikentymistä terveydentilassaan ja sitä myöten jonkinasteista toiminnanrajoittuneisuutta (vammaisuutta). Vammaisuus ei siis ole jotakin, joka koskisi vain pientä osaa ihmiskunnasta. Täten ICF “valtavirtaistaa” vammaisuuden kokemuksen ja huomioi sen universaalina ihmisyyden kokemuksena. Kohdistamalla huomion vammojen syistä vaikutukseen se asettaa kaikki terveydentilat samalle viivalle ja mahdollistaa niiden vertailun yhteisellä mitalla – terveyden osatekijöiden luokituksella. Lisäksi ICF ottaa huomioon vammaisuuden sosiaaliset puolet eikä näe sitä ainoastaan ‘lääketieteellisenä’ tai ‘biologisena’ toimintahäiriönä. Sisällyttämällä mukaan kontekstuaalisia tekijöitä, joihin myös ympäristötekijät kuuluvat, ICF ottaa huomioon myös ympäristön vaikutuksen henkilön toimintaan. ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

ICF – Biopsykososiaalinen malli Viitekehys, joka keskittyy terveyden osatekijöihin taudin/vamman seurausten sijaan – positiivinen ja rakentava Korosta ICF-luokituksen positiivista ja rakentavaa lähestymistapaa verrattuna edellisiin malleihin. ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

ICF Suomessa Ohjeistaa moniammatillista työnjakoa, mutta ei tarjoa suoranaisia toimintakyvyn arviointimenetelmiä ”Yhteinen kieli” palveluiden kehittämisessä, väestötutkimuksissa ja toimintakyvyn kliinisissä tutkimuksissa Myös kasvatuksen ja kuntoutuksen määrittelyissä korostetaan osallistumista aiempaa enemmän ICF-luokitus parhaimmillaan mahdollistaa keskusteluyhteyden eri näkökulmista toimivien ammattilaisten, kuten kuntoutuksen, soveltavan liikunnan ja yleisen liikunnan ammattilaisten välille. ICF:n toimintakyky- ja vammaluokittelua voi myös käyttää työvälineenä soveltavan liikunnan moniammatillisessa yhteistyössä (liikunta, terveydenhuolto ja sosiaaliala).

ICF: Käsitteellinen malli Toimintakyky sisältää kaikki kehon toiminnot, suoritukset ja osallistumisen toimintaan Toimintarajoitteet sisältävät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset rajoitteet, jotka voivat olla pysyviä tai tilapäisiä ICF-luokituksessa toimintarajoitteisuus ja toiminnallisuus nähdään henkilön terveydentilan ja kontekstuaalisten tekijöiden välisen vuorovaikutuksen tuloksina. ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

Ympäristö- & yksilötekijät ICF:n osatekijät Kehon toiminnot Suoritukset & osallistuminen Ympäristö- & yksilötekijät Rajoitukset Helpottavat tekijät Toiminnot Rakenteet Kyvykkyys Suorituskyky ICF määrittelee toiminnallisuuden ja toimintarajoitteisuuden (vammaisuuden) moniulotteisiksi käsitteiksi suhteessa Ihmisen ruumiinrakenteeseen ja kehon toimintoihin Henkilön tekemisiin ja elämänalueisiin joihin hän osallistuu Ympäristötekijöihin jotka vaikuttavat kokemuksiin yllämainituista Nämä osatekijät määritellään yhteydessä terveyteen. Kehon toiminnot ovat kehon järjestelmien fysiologisia toimintoja (sisältää psykologiset toiminnot). Ruumiinrakenteet ovat kehon anatomisia osia, kuten elimiä, ruumiinjäseniä ja niiden osia. Suorituksella tarkoitetaan tehtävää tai toimintaa yksilötasolla. Osallistumisella tarkoitetaan eri elämäntilanteissa osallistumista. Rajoitukset suorittamisessa ovat niitä vaikeuksia, joita yksilöllä voi olla suoritusten teossa. Osallistumisrajoituksilla tarkoitetaan niitä ongelmia, joita yksilöllä voi olla eri elämäntilanteisiin osallistuessaan. Ympäristötekijät muodostavat sen fyysisen, sosiaalisen ja asenteellisen ympäristön, jossa ihmiset elävät. Nämä tekijät joko estävät tai helpottavat henkilön toimimista. Ympäristötekijöihin kuuluvat esimerkiksi fyysinen ympäristö, palvelut ja asenteet. Yksilötekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä ja terveydentila. ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

ICF: Käsitteellinen malli Terveydentila (häiriö/sairaus) Ympäristö-tekijät Yksilö-tekijät Kehon toiminnot & ruumiinrakenteet (Vammat) Suoritukset (Rajoitukset) Osallistuminen Kuvio kuvaa kolmea ICF-luokituksen ihmisen toiminnan tasoa: Toimintaa kehon tai kehon osan tasolla, koko henkilön tasolla ja sosiaalisessa kontekstissa olevan henkilön tasolla. Vammaisella henkilöllä katsotaan olevan toimintahäiriö yhdellä tai useammalla tasolla: fyysinen vamma, suoritusrajoitus tai rajoitus osallistumisessa. ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

Kehon toiminnot & ruumiinrakenteet Psyykkiset toiminnot Hermojärjestelmä Aistit & kipu Silmät, korvat ja vastaavat rakenteet Ääni & puhe Ääneen ja puheeseen liittyvät rakenteet Sydän ja verisuonet, hematologiset toiminnot, immuunijärjestelmä & hengitys Sydän- ja verisuonijärjestelmä, immuunijärjestelmä & hengitykseen liittyvät rakenteet Ruoansulatus, aineenvaihdunta & endokriiniset toiminnot Ruoansulatukseen, aineenvaihduntaan ja sisäeritykseen liittyvät rakenteet Genitaalialueeseen & lisääntymiseen liittyvät toiminnot Genitaalialueeseen & lisääntymiseen liittyvät rakenteet Hermot, lihakset, luusto & liike Liikkumiseen liittyvät rakenteet Iho & siihen liittyvät toiminnot Iho ja siihen liittyvät rakenteet Esimerkkejä kehon toiminnoista ja ruumiinrakenteesta. Toiminnot: Psyykkiset toiminnot: muisti, älylliset toiminnot Aistit ja kipu: kuuloaisti, hajuaisti Ääni ja puhe: ääntäminen Sydän ja verisuonet, hematologiset toiminnot, immuunijärjestelmä & hengitys: verenpaine, hengityslihasten toiminnot Ruoansulatus, aineenvaihdunta & endokriiniset toiminnot: ravinnonotto, sisäeritysrauhasen toiminnot Genitaalialueeseen & lisääntymiseen liittyvät toiminnot: kuukautiskierto Hermoihin, lihaksiin, luustoon ja liikkumiseen liittyvät toiminnot: nivelten liikkuvuus Iho ja siihen liittyvät toiminnot: ihon uusiutuminen Rakenteet: Hermojärjestelmän rakenteet: selkäydin ja siihen liittyvät rakenteet Silmät, korvat ja vastaavat rakenteet: silmämunan rakenne, sisäkorvan rakenne Ääneen ja puheeseen liittyvät rakenteet: suun rakenne Sydän- ja verisuonijärjestelmän, immuunijärjestelmän & hengityselimistön rakenteet: sydämen ja keuhkojen rakenne Ruoansulatukseen, aineenvaihduntaan ja sisäeritykseen liittyvät rakenteet: suolten, sappirakon ja johtimien rakenteet Genitaalialueeseen & lisääntymiseen liittyvät rakenteet: virtsatiehyiden ja lantionpohjan rakenne Liikkumiseen liittyvät rakenteet: pään ja niskan alueen rakenteet Iho ja siihen liittyvät rakenteet: ihorauhasten rakenne

Suoritukset ja osallistuminen 1 Oppiminen ja tiedon omaksuminen 2 Yleiset tehtävät ja vaatimukset 3 Kommunikaatio 4 Liikkuminen 5 Itsestä huolehtiminen 6 Kotiin ja asumiseen liittyvät asiat 7 Ihmistenvälinen vuorovaikutus 8 Suuret elämänalueet 9 Yhteiskunta; sosiaalinen ja kunnallinen elämä Esimerkkejä dialla mainituista kohdista: Lukemaan oppiminen, ongelmien ratkaisu Päivittäisten toimien hoitaminen Puhuminen, keskustelu Liikkuminen kotona ja sen ulkopuolella Peseytyminen, pukeutuminen Aterioiden valmistaminen, asuinpaikan hankkiminen Vieraisiin ihmisiin suhtautuminen, muodolliset ihmissuhteet, perhesuhteet Työ ja työllistyminen, tuottoisa työnteko Virkistys ja vapaa-aika, uskonto ja hengellisyys ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

Kontekstuaaliset tekijät Yksilö Sukupuoli Ikä Muu terveydentila Selviytymiskeinot Sosiaalinen tausta Koulutus Ammatti Edeltävät kokemukset Luonne Ympäristö Välineet Luonnollinen ympäristö Tuki ja ihmissuhteet Asenteet Palvelut, järjestelmät ja toimintaperiaatteet Kontekstuaalisiin tekijöihin kuuluvat sisäiset yksilötekijät ja ulkoiset ympäristötekijät, jotka kaikki vaikuttavat siihen, miten yksilö kokee vammaisuuden. Yksilötekijät: Sosio-kulturaaliset ominaisuudet: syntyperäinen asema, kotimaa Koulutuksen ominaisuudet: koulutustaso Ammatilliset ominaisuudet: työtilanne, päätulonlähteet Asunto, asumisolosuhteet Ympäristötekijät: Välineet ja teknologia: esim. kommunikaation välineet ja teknologia; välineiden ja teknologian suunnittelu ja rakentaminen julkisia rakennuksia ja julkista käyttöä varten Luonnollinen ympäristö ja ihmisten tekemät muutokset ympäristöön: esim. luonnonmaantiede, valo, äänet, ilmanlaatu Tuki ja ihmissuhteet: esim. lähisuku, terveyden ammattilaiset Asenteet: esim. ystävien ja terveyden ammattilaisten yksilökohtaiset asenteet Palvelut, järjestelmät ja toimintaperiaatteet: esim. sosiaaliturva

ICF-luokituksen perusteet Toimiva ihminen - ei pelkästään vammainen henkilö Universaali malli - ei vähemmistöjä koskeva malli Yhdistävä malli - ei pelkästään lääketieteellinen tai sosiaalinen malli Interaktiivinen malli - ei lineaarisesti etenevä malli Huomioi koko kontekstin - ei pelkkää henkilöä Kulturaalisesti muokattavissa - ei vain länsimainen konsepti Toimii käytännössä - ei perustu vain teoriaan Kattaa koko elämänkaaren - ei vain aikuiskeskeinen ANíMhuirí, Course Board Presentation,27úFeabhra09

Lähteet Rintala, P., Huovinen, T. & Niemelä, S. (2012): Soveltava liikunta. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168. Sherrill C. (2004) Adapted physical activity, recreation, and sport : crossdisciplinary and lifespan. London : Boston : McGraw-Hill. 6th Ed Swain, J., French, S. & Cameron, C. (2003) Controversial issues in a disabling society. Buckingham ; Philadelphia, PA : Open University Press Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos (THL). ICF – toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. <www.thl.fi> WHO (2002) Towards a Common Language for Functioning, Disability and Health: ICF.