Soveltavan liikunnan käsite

Esitys aiheesta: "Soveltavan liikunnan käsite"— Esityksen transkriptio:

1 Soveltavan liikunnan käsite
Tämän luennon tavoitteena on: Määritellä termit soveltava liikunta ja soveltava liikuntakasvatus Esitellä soveltavan liikunnan malli Esitellä soveltavan liikuntakasvatusohjelman osatekijät Hahmotella lyhyesti soveltavan liikunnan ja soveltavan liikuntakasvatuksen kehitystä On hyvä huomata, että käsitteet muuttuvat jatkuvasti ja monia eri käsitteitä käytetään rinnakkain asiayhteydestä riippuen. Kansainvälisessä käytössä oleva termi APA= Adapted Physical Activity tunnetaan myös Suomessa, mutta suomenkieliset termit ovat huomattavasti yleisemmin käytössä.

2 Soveltavan liikunnan määritelmä
Monitieteinen viitekehys joka pyrkii: Tunnistamaan ja helpottamaan psykomotorisia ongelmia läpi koko elämän Puolustaa tasavertaisia oikeuksia terveyteen, aktiiviseen elämäntapaan ja vapaa-aikaan, korkealaatuiseen liikunnanopetukseen ja -ohjaukseen sekä koko elämän mittaiseen monipuoliseen liikuntaharrastukseen Kouluyhteisön palveluntarjontaa joka tukee integraatiota ja inkluusiota (DePauw & Sherrill, 1994) Soveltavalle liikunnalle on monia määritelmiä, joista kaksi otetaan esiin tällä luennolla – molempien pääelementit on merkitty sinisellä värillä korostusta ja vertailua varten. Kannattaa huomata, että termi “soveltava liikunta” (adapted physical activity, APA) ja sen määritelmät voi olla hankala kääntää muille kielille. Esimerkiksi portugalilaiset johtajat käyttävät termiä “soveltavat motoriset toiminnot” (“adapted motor activities”). Suomessa soveltavasta liikunnasta käytetään myös termejä erityisryhmien liikunta ja erityisliikunta. Tällä dialla annettu määritelmä on laajennettu versio Sherrillin aikaisemmasta määritelmästä. “Monitieteinen viitekehys” tarkoittaa erillistä soveltavan liikunnan viitekehystä, joka on yhdistelmä eri koulukuntien tiedoista. Tämä määritelmä tunnustaa myös sen, että sovelluksia tarvitaan kaikkien niiden henkilöiden kohdalla, joilla on “psykomotorisia ongelmia”, eikä pelkästään niiden, jotka on lokeroitu vammaisiksi. Tarve tehdä sovelluksia on usein selkeämpi myöhemmissä elämänvaiheissa, ja ikääntyminen onkin alue, joka on aktivoinut soveltavaa liikuntaa viime vuosina ainakin osittain väestöllisten muutosten takia. Soveltava liikunta pysyy alueena, jota täytyy jatkuvasti “puolustaa”, sillä asenteet, ennakkoluulot, syrjintä ja sorto ovat edelleen ilmeisiä. Sanan “laatu” sisällyttäminen ehdottaa, että opetuksen tasa-arvoiset standardit eivät ole kaikkialla läsnä ja siksi niitä pitää korostaa. Soveltava liikunta on palveluntarjonnan prosessi, joka tukee integraatiota (yhdentämistä, sulauttamista) ja inkluusiota (sulautumista, sisältymistä, mukana olemista).

3 Soveltavan liikunnan määritelmä
Soveltava liikunta on monitieteinen viitekehys, joka pyrkii tunnistamaan ja ratkaisemaan yksilöllisiä ongelmia liikkumisessa. Se on palveluala ja akateeminen tutkimusalue, joka tukee yksilölliset erot hyväksyvää asennetta, puolustaa aktiiviseen elämäntyyliin ja urheiluun osallistumista ja kannattaa uudistuksia, yhteistyöhaluisia palveluntarjontaohjelmia sekä valtaistumismenetelmiä... (IFAPA, 2004) Tämä määritelmä jatkaa Sherrillin edellistä määritelmää ja lisää siihen soveltavan liikunnan asiantuntijoiden kokemuksia ympäri maailmaa. Jälleen kerran, “monitieteinen” tässä määritelmässä huomioi, että soveltavan liikunnan tietopohja tulee monilta koulukunnilta, ja että pysyttäytyminen vain yhdessä määritelmässä voisi olla liian kapea-alaista. Taas mainitaan myös “palvelu”, mutta painotus on nyt enemmän asenteessa kuin puitteissa. Tämä kuvastaa sitä ajatusta, että integraatio ja inkluusio ovat nyt standardikäytäntöjä ja että painotus on muuttuvissa asenteissa yksilöllisten erojen ymmärrystä ja hyväksyntää vaalien. “Puolustaminen” on edelleen soveltavan liikunnan alue, joka vaatii vaivannäköä ja on siksi myös tässä uudemmassa määritelmässä mukana. “Valtaistuminen” on monien mielestä tärkeä osa 2000-luvun soveltavaa liikuntaa.

4 Soveltavan liikunnan päätavoite – itsensä toteuttaminen
Määritelmä: toteuttaa tai huomata kaikki henkilön psykomotoriset mahdollisuudet Maslow’n teoria – “Mitä yksilö voi olla, hänen täytyy olla. Hänen täytyy olla uskollinen luonnolleen. Tätä tarvetta kutsumme itsensä toteuttamiseksi.” Soveltava liikunta keskittyy ensisijaisesti yksilöön Itsensä toteuttaminen on prosessi, jossa henkilöstä tulee niin hyvä kuin hänestä voi tulla. Termi tulee Abraham Maslow’n ( ) itsensä toteuttamisen teoriasta, joka on osa humanistista filosofiaa. Tämä filosofia näkee jokaisen ihmisen ainutlaatuisena, synnynnäisesti hyvänä, tärkeänä muiden toiminnan kannalta ja sen arvoisena, että yritämme auttaa häntä parhaamme mukaan.

5 Itsensä toteuttaminen
Elämänmittainen prosessi riippuvuudesta itsenäisyyteen Lisääntyy kun minäkuva, itsetunto ja ruumiinkuva paranevat Läheisessä yhteydessä valtaistumisen kanssa Maslow’n itsensä toteuttamisen teoria kehittyi Maslow’n tarvehierarkia-teoriasta. Tarpeet ovat hierarkisessa järjestyksessä ja kuvaavat Maslow’n väitettä siitä, että motivaatio kohdistuu kerrallaan pääasiassa vain yhteen tasoon. Maslow’n mukaan yksilöt eivät voi siirtyä seuraavalle tasolle ennen kuin edellinen taso on saavutettu edes jotenkin tyydyttävästi. Olettaen, että lapsen fysiologiset (ravinnon ja nesteen saanti) ja turvallisuuden (psykologinen ja fyysinen turvallisuus) tarpeet on saavutettu, Maslow huomautti, että yhteenkuuluvuuden tunne on olennainen inhimillinen tarve ja ennakkoedellytys, joka täytyy saavuttaa ennen kuin minkäänlaista itsetuntoa voi syntyä. Maslow’n mukaan “arvonannon tarpeen tyydyttäminen johtaa itseluottamuksen, arvostuksen, voiman, pystyvyyden ja sopivuuden tunteisiin sekä siihen, että yksilö tuntee olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen maailmassa”. Kun tämä tarve on täytetty, yksilöt ovat sisäisesti motivoituneita tulemaan niin hyviksi kuin mahdollista – he ovat valaistuneita ponnistelemaan osallistumisen ja parhaansa tekemisen eteen. Maslow’n teorian mukaan hyvä opetus ei tähtää persoonan muuttamiseen vaan ennemminkin ympäristön muokkaamiseen niin että tarpeet tyydytetään.

6 Itsensä toteuttaminen
SOVELTAVAN LIIKUNNAN MALLI Tavoite NASPEn standardit oppilaille Liittovaltion lakien liikunnan-opetuksen osatekijät Valtaistuvan muutoksen interaktiiviset alueet Tulokset ja edut Helpottaa itsensä toteuttamista Fyysisesti aktiivinen elämäntapa Terveyttä parantava fyysisen kunnon taso Kykenevä liikkumaan monin eri tavoin ja taitava muutamissa lajeissa Liikkeiden käsitteiden ja periaatteiden lisääminen Vastuullinen henkilökohtainen ja sosiaalinen käytös liikuntatilanteissa Kunnioitus ihmisten eroavaisuuksia kohtaan liikuntatilanteissa Liikunnan hyödyn ymmärtäminen Aktiivinen, terveellinen elämäntapa kaiken ikää Itsensä toteuttaminen Fyysinen ja motorinen kunto Motoriset taidot ja mallit Taidot urheilussa, tanssissa, peleissä ja vesiurheilussa Tätä soveltavan liikunnan mallia voidaan käyttää auttamaan ymmärtämään soveltavan liikunnan filosofian tärkeitä osatekijöitä. Itsensä toteuttaminen on läsnä mallin molemmissa päissä, sillä se on soveltavan liikunnan tavoitteena ja täten sen pitäisi olla myös tuloksena. NASPEn (National Association of Sport and Physical Education) standardit ovat pitkän tähtäimen päämääriä tai haluttuja tuloksia. Standardit tulevat NASPEn amerikkalaiselta terveyden, liikuntakasvatuksen, virkistyksen ja tanssin liitolta, mutta ne ovat kansainvälisesti sovellettavissa. Liittovaltion lakien liikunnanopetuksen osatekijät ovat tavoitealueita, jotka sisältävät tiettyjä tavoitteita ja päämääriä standardien täyttämiseksi. Nämä ovat siis amerikkalaisia lakeja, mutta ne ovat sovellettavissa kaikkiin maihin. Sateenkaaren mallinen kuva valtaistumisesta muistuttaa opiskelijoita siitä, että vähemmistöön kuuluvilta erityistä tukea tarvitsevilta henkilöiltä puuttuu yleensä valtaa jokapäiväisessä politiikassa, mikä vaikuttaa heidän talouteensa sekä sosiaaliseen ja terveydelliseen statukseensa. Asiantuntijoiden täytyy siis helpottaa itsemääräytyvyyttä ja valintojen tekoa sekä itsenäistä asumista, työskentelyä, leikkimistä ja pelaamista palvelujen tarjoamisen lisäksi. Valtaistuminen on prosessi, jossa oman elämän hallinta saavutetaan. Malli päättyy inhimillisen toiminnan interaktiivisiin alueisiin ja lausuntoon soveltavan liikunnan toivotuista tuloksista. Alueet on otettu mukaan sen korostamiseksi, että kaikki liikunnanopetuksen tavoitteet ja päämäärät vaativat kognitiivisten (äly), affektiivisten (tunteet) ja psykomotoristen (liike, tunteet ja liike tai aistit ja liike) taitojen sisällyttämistä.

7 Ohjelman osatekijät 1. Asenne 2. Toiminta
Asenne, tapa opettaa sekä inklusiivisissa että erityisissä luokkaympäristöissä Soveltavan liikunnan asenne (the APA attitude) arvostaa yksilöllisiä eroja ja nauttii haasteesta auttaa ihmisiä itsensä toteuttamisessa harjoittelun ja urheilun kautta. 2. Toiminta Kokonaisvaltainen palveluntarjontajärjestelmä, joka on suunniteltu parantamaan psykomotorisen alueen ongelmia. Sherrill erotti soveltavan liikunnan ohjelmasta kolme erillistä osatekijää: 1. Asenne, 2. Toiminta ja 3. Tieto Asenne: opettajien asenne erilaisuuden huomioon ottavaa palveluntarjontaa kohtaan. Tämä asenne, joka kaikilla tulisi olla, on positiivinen samastumista ja yksilöllisten erojen ratkaisua kohtaan liikunnassa. Toiminnalla tarkoitetaan varsinaista palveluntarjontaa – tätä kuvaillaan yksityiskohtaisesti seuraavan luennon PAP-TE-CA-mallissa.

8 3. Tieto Monitieteinen viitekehys, joka keskittyy tunnistamaan ja ratkaisemaan psykomotorisen alueen ongelmia: Motoriset taidot Kommunikaatioteoria Laki Psykologia/Sosiologia Fysiologia Kasvatusteoria Filosofia Kolmas soveltavan liikunnan ohjelman osatekijä on tieto – tunnustetaan tarve nojata monien erilaisten tieteenalojen tarjoamaan tietoon ja asiantuntemukseen.

9 “Soveltava liikuntakasvatus nähdään liikunnanopetuksena, joka tarjoaa turvallisia, henkilökohtaisesti tyydyttäviä ja menestyksekkäitä kokemuksia eri tavoilla kyvykkäille oppilaille” Winnick (2005) Tämä lähestymistapa keskittyy lähinnä yhteen erityisnäkemykseen monitieteisen näkemyksen sijaan.

10 Soveltava liikuntakasvatus
“Soveltavaa liikuntakasvatusta ei tulisi käsitteellistää vain sijanniksi tai puitteiksi; se on ennemminkin uskomusten (eli asenteiden) ja käytäntöjen (eli kokonaisvaltaisen palveluntarjontajärjestelmän) yhdistelmä, joka on suunniteltu takaamaan korkealaatuista liikunnanopetusta kaikille oppilaille.” (Sherrill, 1993) Tässä määritelmässä, kuten muissakin viittauksissa soveltavaan liikuntaan ja liikunnanopetukseen, Sherrill viittaa niihin asenteisiin, jotka tekevät palveluntarjoajat kykeneviksi arvostamaan yksilöllisiä eroja ja nauttimaan haasteesta, jonka avustaminen itsensä toteuttamisessa liikunnan kautta asettaa. Opettajien asenteet määrittävän sen, kuinka he opettavat. Asenteiden uskotaan olevan avain kohti muuttuvia käytänteitä, jotka toivovat parempaa elämänlaatua erityisryhmiin kuuluville henkilöille. Soveltava liikuntakasvatus eroaa soveltavasta liikunnasta siinä, että se on palvelun tarjoamista kouluikäisille lapsille sijainnista riippumatta. Palveluita tarjotaan siellä, missä niitä tarvitaan. Vaatimus laadukkaasta liikunnanopetuksesta kaikille edellyttää, että liikunnanopettajat tuntevat vastuunsa tarjota palvelua, joka on turvallista kaikille, vastaa jokaisen yksilön tarpeita ja auttaa jokaista tulemaan niin hyväksi kuin mahdollista.

11 Soveltava liikuntakasvatus
Soveltava liikuntakasvatus on liikunnanopetusta, jota voidaan muokata tai muunnella vastaamaan niiden lasten ja nuorten tarpeita, joilla on vakavia motorisia kehitysviiveitä. Tämä palvelun tulisi sisältää seuraavat asiat: Arviointi ja opetus Täsmällinen arviointitieto Yksilöllisen opetusohjelman (HOJKS) päämäärät ja tavoitteet Opetus esteettömässä ympäristössä (Least Restricted Environment, LRE) National Consortium for Physical Education & Recreation for Individuals with Disabilities (NCPERID) Pätevän henkilökunnan tekemä arviointi ja opetus tarkoittaa, että ammattilaiset ovat valmiita keräämään arviointitietoa ja tarjoamaan liikunnanopetusta lapsille ja nuorille, joilla on jokin vamma tai kehityksen viivästymä. Pätevän henkilökunnan keräämä täsmällinen arviointitieto sisältää diagnoositietoa ja opetusohjelmaan perustuvaa tietoa. Yksilöllisen opetusohjelman päämäärät ja tavoitteet ovat mitattavia ja objektiivisia liikunnanopettajan kirjaamia lausuntoja. Nämä päämäärät ja tavoitteet heijastavat liikunnanopetuksen sisältöjä ja niitä valvotaan/arvioidaan alueen toimintaperiaatteiden mukaisesti, jotta varmistutaan, että ne täyttyvät oikeaan aikaan. Esteettömässä ympäristössä opettaminen viittaa siihen, että muokataan tai muunnellaan liikunnanopetusohjelmaa ja liikunnanopetusta vastaamaan jokaisen lapsen yksilöllisiä taitoja. Muutoksia tehdään, jotta voidaan taata, että jokainen oppilas saa kokea menestystä turvallisessa ympäristössä. Yksilölliset opetusohjelmat ja esteettömät ympäristöt käsitellään yksityiskohtaisemmin 4. viikon luennoilla.

12 Mitä liikunnanopettajan tulee huomioida?
Lapsen tarpeet ja taidot Ympäristö/koulun toimintaperiaatteet/yhteisö Yksilöllinen opetussuunnitelma Henkilökohtainen avustaja/erityisavustaja Luokkatoverit/vertaistuutori Opetustyyli Arviointi Lapsen tarpeet ja taidot: Aiemmat kokemukset, motoristen taitojen ja itsenäisyyden asteen arviointi, vamman/sairauden luonne, kommunikaatiotaidot. Ympäristö/koulun toimintaperiaatteet/yhteisö: Kouluympäristön (makroympäristö) arviointi, liikuntatuntiympäristön (mikroympäristö) arviointi, koulun inkluusioperiaatteet. Yhteydessä yhteisön palveluiden kanssa. Yksilöllinen opetussuunnitelma: Esittele yksilöllisen opetussuunnitelman konsepti, suunnittelun ja käyttöönoton seuraukset. Jokaisen erityisryhmiin kuuluvan lapsen erityisopetustarpeiden täyttäminen. Henkilökohtainen avustaja/erityisavustaja: Erityisavustajan rooli opettajan ja oppilaan auttamiseksi yksilöllisessä opetussuunnitelmassa määriteltyjen opetuksellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Keskustelua koulutuksen tarpeesta ja annetun avustuksen tavasta. Luokkatoverit/vertaistuutori: Koulun ja luokan valmistelu erityistä tukea tarvitsevan lapsen inkluusiota varten. Vertaistuutoreiden valinta, valmennus ja tukeminen. Keskustellaan koko luokan saavuttamista kasvatuksellisista tuloksista. Opetustyyli: Opetustyylin vaikutus inkluusioprosessiin. Esittele erilaisia opetustyylejä, esim. komentotyylinen tai ongelmanratkaisuun keskittyvä opetus. Arviointi: Korosta arvioinnin eri tasoja ja perustele niiden tarve. Esim. oppilaan edistyminen (suhteessa yksilölliseen opetussuunnitelmaan), luokan dynamiikka, opettajan suorituskyky ja vertaistuen/erityisavustajan suorituskyky – psykomotorisesta, tehokkaasta ja kognitiivisesta näkökulmasta.

13 Soveltavan liikunnan ja liikuntakasvatuksen kehitysvaiheita
1700-luvun loppu Ruotsalaista voimistelua 1850-luku Liikunnanopetusta asuntoloissa 1920–50-luvut Parantavaa liikunnanopetusta 1939– “Urheilua vammaisille” 1950-luku Soveltavaa liikunnanopetusta erillisissä ryhmissä 1960-luku Vammaisurheiluliikkeen nousu, Paralympialaiset 1970-luku Soveltava liikuntakasvatus: palvelua erilaisissa ympäristöissä Inkluusio, kaikille avoin liikunta Soveltava liikunta on kehittynyt huimasti 1700-luvun jälkeen. Sherrill on tunnistanut joitakin sen pääkehitysvaiheita. Ennen 1800-lukua kaikki liikunnanopetus oli lääketieteellisesti suuntautunutta ja luonteeltaan estävää, kehittävää tai korjaavaa. Liikunnanopetus koostui pääosin voimistelusta. Ennen vuosisadan vaihdetta vammaisten henkilöiden koulutus oli pääosin eristetyissä asuntoloissa, joissa oli järjestetty hieman liikunnanopetusta sairauksien estämiseksi ja terveyden edistämiseksi. Tähän aikaan säännöllinen ja parantava liikunnanopetus palveli pääosin vammattomia oppilaita. Parantava opetus koostui lähinnä kapea-alaisista, rajoitetuista tai muunnelluista toiminnoista, jotka liittyivät terveyden, ryhdin tai kunnon ongelmiin. Parantavan liikunnanopetuksen ohjaajilla oli yleensä lääketieteellinen tausta. Toisen maailmansodan veteraanit huomauttivat, että amputaatioita ja selkäytimen vammoja ei voida parantaa – tämä, kuten myös pyörätuoliurheilun uudet mahdollisuudet, pakotti nimenmuutokseen. Kun asuntoloihin sijoittaminen lopetettiin, parantava/soveltava liikunnanopetus laajennettiin koskemaan myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Vammaisten lasten ja nuorten saamat hyödyt heidän erityistarpeisiinsa sovellettuun tanssiin, urheiluun ja vesiurheiluun osallistumisesta huomattiin. Nämä liikuntatunnit rinnastettiin erityisopetuksen toimintatavan kanssa erottaa erityisryhmiin kuuluvat oppilaat erillisiin ryhmiin tai erityiskouluihin. Presidentti John F. Kennedyn, hänen siskonsa Eunice Kennedy Shriverin ja veljensä, senaattori Edward Kennedyn, ponnistusten myötä liikunnanopettajat tulivat tietoisemmiksi kehitysvammaisuudesta. Vuonna 1960 järjestettiin ensimmäiset paralympialaiset Roomassa, samalla paikkakunnalla kuin olympialaisetkin. Special Olympics -järjestö puolestaan luotiin vuonna 1968. Uusi maailmanlaajuinen lainsäädäntö takasi uusia oikeuksia erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Liikunnanopetukseen osallistumisesta tuli jokaisen oppilaan oikeus ja erilaisia lähestymistapoja näiden oikeuksien toteuttamiseksi syntyi luvulta lähtien inklusiivinen liikunnanopetus on ollut normi. Leena Kummu (2006, 48) on kuvannut vuosia 1980–1994 vammaisurheilun vakiintumisvaiheeksi. Tähän ajanjaksoon mahtuivat mm. liikuntalaki, rahoituksen merkittävä lisääntyminen sekä liikuntakulttuurin murros. Vuosia 1994–2005 Kummu (2006, 73) on kuvannut vakiintuneen paralympiaurheilun vaiheeksi. Merkittävä virstanpylväs Suomessa oli Suomen Paralympiayhdistyksen perustaminen vuonna Samana vuonna kehitysvammaisten liikuntatoiminta järjestäytyi yhden järjestön alle.

14 Lähteet Hutzler Y. ja Sherrill C. (2007) Defining Adapted Physical Activity: International Perspectives. Adapted Physical Activity Quarterly, 24, 1-20. Kummu, Leena (2006). Kummajaisesta huippu-urheiluksi. Suomen vammaisurheilun historia 1960–2005. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu -tutkielma Sherrill C. (2004) Adapted physical activity, recreation, and sport : crossdisciplinary and lifespan. London: Boston: McGraw-Hill. 6. painos. Sherrill C. (2004) A Celebration of the History of APE, Spring Palaestra.