Baruch Spinoza (1632-1677) Syntyi Amsterdamissa. Opiskeli Talmud-koulussa. Tutustui nuorena Descartesin ajatuksiin ja uuteen luonnontieteeseen. Vuonna 1656 erotettiin juutalaisesta seurakunnasta (täydellinen erottaminen eli ”cherem”). Asui Leidenissa ja Haagissa. Hankki elantonsa linssejä hiomalla (kaukoputkiin ja mikroskooppeihin). Kuoli keuhkotautiin 43-vuotiaana.
Teokset Renati des Cartes Principiorum Philosophiae Pars I et II, More Geometrico Demonstratae, per Benedictum de Spinoza (Kartesiolaisen filosofian periaatteet, 1663). Tractatus theologico-politicus (1670). Ethica ordine geometrico demonstrata (Etiikka geometriseen tapaan esitettynä, 1677). Suomennettu Etiikka (Gaudeamus, 1994).
Etiikka (1677) Pyrkii ratkaisemaan lähes kaikki perinteiset ontologian, metafysiikan, tietoteorian ja etiikan ongelmat. Erona Descartesin satunnaiseen minäkeskeiseen näkökulmaan, Spinoza haluaa puhua välttämättömyyden, ajattomuuden ja ikuisuuden näkökulmasta. Geometrinen esitystapa (aksioomat, teoreemat, todistukset ym.), jolla uskoo voivansa todistaa väitteitä koskien todellisuuden perusluonnetta (looginen seuraussuhde ja kausaalisuhde samaistuu). Spinozan mukaan on vain yksi substanssi, Jumala (vrt. Descartes).
Substanssi ”Substanssilla ymmärrän sitä, joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta; sen käsite ei toisin sanoen vaadi jonkun toisen olion käsitettä, josta se pitäisi muodostaa”. Määritelmän mukaan substanssi on riippumaton (itsensä syy). Siten olemassaolo on välttämätön (muuten riippuvainen jostain). Substanssi on myös ääretön (samasta syystä). Substanssi on yhtä kuin Jumala (substanssimonismi). Koska maailmankaikkeudessa ei ole olemassa mitään muuta substanssia kuin Jumala, Jumala samaistuu luonnon kanssa (panteismi ilman mystiikkaa). Todellisuus perusolemukseltaan yksi ja moninaisuus on illuusio. Ulottuvaisuuden näkökulmasta substanssi voidaan tulkita eräänlaiseksi ”alkuvoimaksi” (vrt. ”kaiken teoria”, 4 perusvoimaa korvattaisiin 1 alkuvoimalla). Ajattelun näkökulmasta substanssi on ”elinvoima” (conatus).
Attribuutit ja modukset Ääretöntä substanssia voidaan lähestyä sen attribuuttien (pysyvien ominaisuuksien) kautta. Substanssin attribuuttien määrä voi olla ääretön, mutta ihminen voi jäsentää substanssia vain ”ulottuvaisuuden attribuutin” (aineen) ja ”ajattelun attribuutin” (hengen) tasolla. Muutos selittyy substanssin vaihtuvilla ominaisuuksilla eli ”moduksilla”. Kaikki yksittäiset ”oliot eivät ole mitään muuta kuin Jumalan attribuuttien tiloja eli moduksia, joilla Jumalan attribuutit ilmaistaan tietyllä ja määrätyllä tavalla”. Ulottuvaisuuden attribuutin modukset (fysikaaliset ilmiöt, oliot) ja ajattelun attribuutin modukset (mentaaliset, henkiset ilmiöt). Äärelliset oliot (ihminen mukaan lukien) ovat substanssin attribuuttien moduksia, kuten “aallot äärettömässä meressä”. Yksittäisillä olioilla on silti olemus (essentia), ne pyrkivät itsesäilytykseen.
Sielu ja ruumis Sielu ja ruumis ovat yhden ja saman substanssin kahden attribuutin modifikaatioita eli muunnelmia. Mielen aktien (aistiminen, havaitseminen, mieltäminen) järjestystä ja niiden keskinäistä yhteyttä vastaavat ruumiin fysiologisten tapahtuminen järjestys ja keskinäinen yhteys. Kaikella fyysisellä on mentaalinen vastine ja päinvastoin (mikä on verisolujen liikkeen mentaalinen vastine?) Käsitedualismi: todellisuutta voidaan kuvata kahden täysin erilaisen käsitejärjestelmän kautta. Mielen ja ruumiin välillä ei ole vuorovaikutusta, joten koko ongelma katoaa.
Pyrkimys itsesäilytykseen Yksittäinen olio ei ole substanssi, mutta sillä on silti olemus (essentia). ”Kaikki, mikäli se on itsessään, pyrkii säilyttämään omassa olemisessaan”. Ajattelun näkökulmasta jokaiselle oliolle kuuluu pyrkimys (conatus eli elinvoima), joka ilmenee kehittymisen, kasvun, ja henkisen aktiivisuuden erilaisina muotoina sekä olemassaolon ja elämän ylläpitämisenä.
Tiedon lajit (1) Mielipide tai kuvittelu. Aistien kautta saatu empiirinen tieto, joka koskee yksittäisiä olioita. Myös välikäsien kautta saatu tieto. Epäselvää, katkelmallista ja johtaa erehdyksiin; (2) Järki tai järkevä ajattelu. Koskee yleiskäsitteitä ja olioiden adekvaatteja ominaisuuksia. Käyttää deduktiivista menetelmää (esim. geometria); (3) Intuitiivinen tieto. Järkiperäistä oivallusta, joka paljastaa olioiden olemuksen. Korkein aste on tieto Jumalasta.
Kaikki on välttämätöntä Kaikkia luonnon tapahtumia määrää välttämättömyys, mikään ei tapahdu sattumalta. Välttämättömyys on sekä loogista että kausaalista (Spinoza ei erota niitä toisistaan). Jumala määrää kaiken ennakolta, mutta ei vapailla tahdonakteilla, vaan luontonsa seurauksena (eroaa kristinuskon aktiivisesta, persoonallisesta ja maailman ulkopuolella olevasta Jumalasta). Jumala on vapaa siinä mielessä, että mikään ei ulkoapäin rajoita ja on itsensä syy. Tieto Jumalasta ja kaiken välttämättömyydestä mahdollistaa ihmisen ”vapautumisen” ja ”pelastumisen”.
Tunneteoria Ihmisen on hallittava mielenliikutuksiaan, jotta ne eivät hallitse meitä. Emootioilla ”ymmärrän ruumiin tiloja, jotka lisäävät tai vähentävät, auttavat tai estävät ruumiin omaa toimintakykyä, ja samaten näiden tilojen ideoita”. Emootio (tunne, mielenliikutus) on yhtä aikaa sekä fyysinen tila että kyseisen tilan idea. Emootioiden passiivinen muoto on ”passio”. Se on sekava idea, joka pitää ihmistä hallinnassaan, saaden mielen esimerkiksi rakkauden tai suuttumuksen tilaan. Johtaa kärsimykseen ja suruun. Aktiiviset emootiot syntyvät kun ihminen tulee tietoiseksi passion todellisesta aiheuttajasta ja syystä. Ihmisessä emootiot pyrkivät itsesäilytykseen ja taistelevat keskenään (conatus-periaate).
Passioiden vallassa oleva ihminen on riippuvainen ulkoisista tekijöistä ja tämä voimattomuus johtaa suruun. Passiot perustuvat ”epäselville” ideoille. Kun ihminen oppii tuntemaan asioiden todellisen yhteenkuuluvuuden rationaalisen ajattelun avulla, hän vapautuu passioiden vallasta ja surusta. Aktiivisten tunteiden ja järjen avulla ihminen voi tulla tietoiseksi passionsa todellisesta aiheuttajasta ja voittaa sen. Aktiivisuus johtaa iloon (”ilon filosofiaa”). Korkein sielullinen tila on intellektuaalinen rakkaus Jumalaa kohtaan (amor intellectualis Dei). Ihminen tarkastelee todellisuutta ”ikuisuuden” näkökulmasta.
Tahdon vapaus ”Viisas […] kokee tuskin lainkaan mielen järkytyksiä; tietoisena omasta, Jumalan ja olioiden tietystä ikuisuudesta välttämättömyydestä ei hän milloinkaan lakkaa olemasta vaan nauttii aina oikeasta sielunrauhasta”. Ihmisen tahto ilmenee aktiivisessa ajattelussa, joka on ”pyrkimyksen” (conatus) korkein muoto. Aktiivinen ajattelu on determinoitua, koska sitoutunut järjen yleispäteviin (loogisiin) periaatteisiin (järki ei voi valita omia lakejaan). Se on silti vapautta autonomisuuden merkityksessä. Ulkoiset olosuhteet antavat aktiivisen ajattelun (tahdon vapauden) rajat. Tästä syystä toiset pääsevät siinä pidemmälle kuin toiset.