Uuden ajan filosofian historia: Rationalismi

Esitys aiheesta: "Uuden ajan filosofian historia: Rationalismi"— Esityksen transkriptio:

1 Uuden ajan filosofian historia: Rationalismi
Syksy 2011 Jarmo Pulkkinen

2 René Descartes ( ) Opiskeli La Flechen jesuiittakoulussa ( ). luvuilla sotilasuralla Hollannissa ja Saksassa. Asui Hollannissa Kuoli Ruotsissa 1650. Analyyttisen geometrian kehittäjä. Harrasti kokeellista luonnontiedettä (esim. optiikka).

3 Tärkeimmät teokset Metodin esitys (Discours de la methode 1637).
Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (Meditationes de prima philosophia, 1641). Filosofian periaatteet (Principia philosophiae, 1644). Sielunliikutukset (Les Passions de l'âme, 1649).

4 Systemaattisen epäilyn metodi:
1. askel on aistihavainnon epäileminen (aistiharhat). Aineellisten olioiden olemassaolo on epävarmaa (uniargumentti). 2. askel on olettaa petollinen jumaluus, joka saa subjektin erehtymään myös matemaattisten ja geometristen totuuksien suhteen. Jäljelle jää tosiasia, jota ei voi epäillä: Minä, joka ajattelee ("Cogito, ergo sum"). Minällä on "kirkas" ja "selkeä" idea siitä, että hän on olemassa.

5 Ajattelun käsite Kattaa koko inhimillisen kokemuksen (laajempi kuin skolastiikassa). Siihen kuuluvat rationaaliset toiminnot, tahtominen (hyväksyminen ja kieltäminen, tavoitteleminen ja välttäminen), muistaminen, mielikuvitus, tunteminen ja mielenliikutukset (rakkaus, viha, halut ja muut emootiot), havaitseminen, aistiminen jne. -> Tietoisuus sanan modernissa merkityksessä.

6 Sielu & Ruumis Sekä sielun että materian perusluonteesta saadaan tietoa järjen avulla. Sielun määrittelevä ominaisuus tai attribuutti on ajattelu. Ruumiin ja muiden aineellisten olioiden määrittelevä ominaisuus on ulottuvaisuus. Tämä käsitys materiasta mahdollistaa kausaaliset selitysmallit.

7 Jumalatodistukset Materian olemassaolosta voidaan olla varmoja vasta kun Jumalan olemassaolo on todistettu (Descartes esittää kolme erilaista Jumalatodistusta). Koska Jumala on hyvä ja hän on luonut ihmiseen vahvan taipumuksen uskoa aineellisiin olioihin, niiden täytyy olla olemassa.

8 Mielen ja ruumiin suhde
(1. premissi): Voin epäillä ruumiin olemassaoloa. (2. premissi): Mutta en voi epäillä mielen olemassaoloa. (Johtopäätös): Siis mieli voi olla olemassa ruumiista riippumatta. Descartes yrittää johtaa tietoteoreettisesta totuudesta ontologisen totuuden. Ihmisellä on ”selkeä ja tarkka” käsitys mielestä ei-ulottuvaisena ja ruumiista ulottuvaisena. -> Mieli erillinen ruumiista ja voisi olla olemassa ilman sitä. Myös tämä argumentti on ongelmallinen.

9 Descartesin luonnonfilosofia
Le Monde (Maailma, 1633) teosta ei julkaistu, koska Descartes pelkäsi katolisen kirkon reaktiota. Kannatti kopernikaanista järjestelmää ja uskoi maailmankaikkeuden olevan ääretön. Selitti taivaankappaleiden liikkeen “pyörreteorialla”.

10 Kello– ja automaattimetafora
Uuden ajan alussa mekaanista kelloa ryhdyttiin käyttämään metaforana, jonka avulla pyrittiin ymmärtämään sekä maailmankaikkeutta että ihmistä. Automaattimetafora sopi hyvin kuvaamaan uutta mekanistista ja kausaalista käsitystä luonnosta ja sen ilmiöistä. Descartes: Eläimet ja ihmisten ruumiit ovat koneita, automaatteja, joiden liikettä määräävät mekaaniset kausaalilait. Eläimillä ei ole tunteita eikä tietoisuutta.

11 Saint-Germain-en-Layen linnan kuninkaallinen puutarha
Henrik IV ( ). Firenzeläisten Francinin veljesten suunnittelemat kuusi suihkulähteillä varustettua terassia ja keinotekoista luolaa. Luolissa esitettiin kohtauksia antiikin mytologioista hydraulisten automaattien avulla. Vuonna vuotias Descartes vietti runsaasti aikaa puutarhassa.

12 Descartesin fysiologia
Syy-seuraus-suhteet organismin eri osien välillä. Selittää ihmiskehon tahdosta riippumattomat liikkeet mekanistisesti "refleksiteorian" avulla. 1. Ulkoinen tai sisäinen vaikutus (esim. tulen liekki lähestyy kättä). 2. Hermosto välittää tiedon aivoihin, josta lähtevät liikkeelle "elonhenget" (spiritus animalis). 3. ”Elonhenget” liikuttavat ruumiinjäsentä (esim. kättä).

13 Tahdosta riippuvissa toiminnoissa sielu on syy ja hermoston toiminta tämän syyn vaikutus: sielu saa elonhenget kulkemaan haluamallaan tavalla. Konkreettinen vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä tapahtuu aivojen käpyrauhasessa. Vaikka Descartesin filosofiaa luonnehtii jyrkkä dualismi sielun ja ruumiin välillä, on niiden välillä silti ”todellinen, perustava yhteenliittymä”. Ihminen on sielun ja ruumiin muodostama yhtenäinen kokonaisuus. Koska mielen ja ruumiin yhteydestä ei voi saada selkeisiin ja kirkkaisiin ideoihin perustuvaa tietoa, on tämä yhteys tietyssä mielessä selittämätön.

14 Mielen ja ruumiin yhteydestä
Kirjeenvaihto prinsessa Elisabethin kanssa Mielen ja ruumiin yhteydestä saadaan tietoa laadullisia asiantiloja koskevien ideoiden avulla (”sielunliikutukset”), jotka ovat luonteeltaan välttämättä epäselviä ja sekavia (niissä yhdistyy kaksi erillistä substanssia). Älyllinen vs. intohimoinen rakkaus. Ihanteena vahvojen tunteiden saattaminen tahdon ja järjen kontrolliin (”jalomielisyyden hyve”).

15 Okkasionalismi Nicolas de Malebranche (1638-1715).
Vuorovaikutus sielun ja ruumiin välillä perustuu Jumalan aikaansaamille ihmeille (okkasionalismi, lat. occasio = otollinen hetki). Jumalan vaikutuksen seurauksena tiettyjä sielullisia prosesseja seuraa tietyt ruumiilliset prosessit ja päinvastoin. Vaikka aineelliset oliot ovat itsenäisesti olemassa, niistä saadaan tietoa Jumalan välityksellä. Ihmeen käsite kokee inflaation, koska niitä tapahtuu mitä vähäpätöisimmissä tilanteissa.

16 Baruch Spinoza (1632-1677) Hollannin juutalainen.
Opiskeli Talmud-koulussa. Vuonna 1656 erotettiin juutalaisesta seurakunnasta ja karkotettiin Amsterdamista. Hankki elantonsa linssejä hiomalla. Kuoli keuhkotautiin 43-vuotiaana.

17 Teokset Renati des Cartes Principiorum Philosophiae Pars I et II, More Geometrico Demonstratae, per Benedictum de Spinoza (Kartesiolaisen filosofian periaatteet, 1663). Tractatus theologico-politicus (1670). Ethica ordine geometrico demonstrata (Etiikka geometriseen tapaan esitettynä, 1677). Geometria kaiken tiedon ihanne.

18 Substanssi Substanssi on ääretön ja sen olemassaolo on välttämätön.
Jumala on ainoa olemassaoleva substanssi (monismi). Koska maailmankaikkeudessa ei ole olemassa mitään muuta substanssia kuin Jumala, Jumala samaistuu luonnon kanssa (panteismi). Ihminen voi jäsentää substanssia ”ulottuvaisuuden attribuutin” (aineen) ja ”ajattelun attribuutin” (hengen) tasolla. Ajattelu ja ulottuvaisuus ovat kaksi tapaa ymmärtää yksi ja sama substanssi.

19 Yksittäiset oliot Kaikki yksittäiset ”oliot eivät ole mitään muuta kuin Jumalan attribuuttien tiloja eli moduksia, joilla Jumalan attribuutit ilmaistaan tietyllä ja määrätyllä tavalla”. Ajattelu ja ulottuvaisuus ovat yhden ja saman substanssin kaksi aspektia. Yksittäisillä olioilla on silti olemus (essentia), ne pyrkivät itsesäilytykseen. Sielu ja ruumis ovat kaksi rinnakkaista prosessia. Mielen aktit rinnastuvat johonkin ruumiin fysiologisen tapahtumaan. Ne ovat yhden ja saman asian kaksi eri puolta (vuorovaikutus-ongelma katoaa).

20 Tiedon lajit (1) Mielipide tai kuvittelu. Aistien kautta saatu empiirinen tieto, joka koskee yksittäisiä olioita. Epäselvää ja katkelmallista; (2) Järki tai järkevä ajattelu. Koskee yleiskäsitteitä ja olioiden adekvaatteja ominaisuuksia. Käyttää deduktiivista menetelmää; (3) Intuitiivinen tieto. Järkiperäistä oivallusta, joka paljastaa olioiden olemuksen. Korkein aste on tieto Jumalasta.

21 Kaikki on välttämätöntä
Kaikkia luonnon tapahtumia määrää välttämättömyys, mikään ei tapahdu sattumalta. Jumala määrää kaiken ennakolta, mutta ei vapailla tahdonakteillaan, vaan luontonsa seurauksena. Tieto Jumalasta ja kaiken välttämättömyydestä mahdollistaa ihmisen ”vapautumisen”.

22 Tunneteoria Ihmisen mieltä ja ruumiista hallitsevat affektit. Affekti on yhtä aikaa sekä fyysinen tila että kyseisen tilan idea. Passio on passiivinen sekava idea, joka saa mielen esimerkiksi rakkauden tai suuttumuksen tilaan. Aktiivisten tunteiden ja järjen avulla ihminen voi tulla tietoiseksi passionsa todellisesta aiheuttajasta ja voittaa sen. Passiot perustuvat ”epäselville” ideoille. Kun ihminen oppii tuntemaan asioiden todellisen yhteenkuuluvuuden rationaalisen ajattelun avulla, hän vapautuu passioiden vallasta. Korkein sielullinen tila on intellektuaalinen rakkaus Jumalaa kohtaan (amor intellectualis Dei).

23 Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716)
Syntyi Leipzigissa. Suoritti lakitieteen tohtorin tutkinnon Altdorfin yliopistossa (1666). Vuonna 1672 diplomaattina Pariisiin. Kehitti integraali- ja differentiaalilaskennan (yhtäaikaa Newtonin kanssa). Suunnitteli mekaanisen laskukoneen.

24 Kirjastonhoitaja Hannoverin vaaliruhtinaan hovissa.
Kirjeenvaihdossa satojen ihmisten kanssa, kirjettä säilynyt. Teki uraauurtavaa työtä matematiikan, fysiikan, juridiikan (patenttioikeus), kielitieteen ja historiantutkimuksen aloilla. Harrasti myös alkemiaa. Monadologia (kirjoitettu , julkaistiin 1720). Jätti jälkeensä valtavasti käsikirjoitusmateriaalia, josta osa on vieläkin julkaisematta.

25 Monadit ”Monadi, josta tässä puhumme, ei ole mitään muuta kuin yksinkertainen substanssi, joka sisältyy yhdisteisiin; yksinkertainen tarkoittaa sellaista, millä ei ole osia.” Ajattelu on substanssin ainoa attribuutti, koska ulottuvaisuus aina jaettavissa pienempiin osiin. Monadit ovat eräänlaisia sielumaisia atomeja, joista koko maailmankaikkeus muodostuu. Monadeja on lähes ääretön määrä ja kaikki monadit ovat erilaisia. Ne ovat syntymättömiä ja häviämättömiä.

26 Monadien perseptiot Kaikilla monadeilla on perseptiot (ulkomaailmaa kuvastavat sisäiset tilat). Siten kaikilla monadeilla on tavallaan ”sielu”. Millään kahdella monadilla ei voi olla täsmälleen samaa perseptiota tai näkökulmaa maailmaan. Monadit eroavat myös perseptioiden tarkkuuden tai sekavuuden suhteen: (1) Entelekheia: Havainnot ovat täysin tiedostamattomat (elottomat oliot). (2) Tietoisia havainnoista + muisti (eläimet). (3) Itsetiedostus (ihminen). Nämä monadit voivat saavuttaa apperseption avulla tietoa Jumalasta.

27 Ennalta säädetty harmonia
”Monadeilla ei ole ikkunoita, mistä jotakin voisi tulla sisään tai mennä ulos.” ”Jokaisena hetkenä jokainen monadi peilaa koko maailmaa omasta näkökulmastaan.” Siten jokainen monadi on kaikkia muita heijastava mikrokosmos (vrt. mikroskooppi). Monadien välillä ei ole kausaalisia suhteita. “Ennalta säädetty harmonia”: monadien toiminnot on synkronoitu keskenään kuten kaksi kelloa voidaan asettaa käymään samaa aikaa.

28 Sielu ja ruumis Sielu ja ruumis toimivat samassa tahdissa johtuen ennalta säädetystä harmoniasta. Tarkkaan ottaen ruumis on olemassa vain ilmiömaailman tasolla. Koemme sen materiaaliseksi vaikka se koostuu varsinaisesti aineettomista monadeista. Ihminen koostuu itseään tiedostavasta monadista, hengestä, ja yhdistelmästä alempia monadeja, jotka ihminen kokee ruumiikseen. Synnynnäiset ideat erottavat ihmisen eläimistä (esim. ristiriidan ja riittävän perusteen periaatteet).

29 Mahdolliset maailmat Järjen totuudet ovat tosia kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Tosiasioita koskevat totuudet pätevät vain meidän maailmassamme. Paras mahdollinen maailma on se, jossa on pahaan verraten enemmän hyvää kuin missään muussa. Kaikella on syynsä (riittävän perusteen periaate) ja Jumala tietää maailmasta kaiken a priori. Kaikki ei silti tapahdu välttämättä, koska Jumala olisi voinut valita minkä tahansa maailman.

30 Universaalikielen idea
Leibnizin loogiset ideat löydettiin uudestaan vasta 1800-luvun lopulla. Universaalikieli (lingua characteristica tai characteristica universalis) olisi vapaa luonnollisen kielen epämääräisyyksistä ja moniselitteisyyksistä. Se vastaisi rakenteeltaan kielen ulkopuolista todellisuutta. “Päättelykalkyyli” (calculus ratiocinator), jonka avulla kaikki erimielisyydet voidaan ratkaista laskemalla.