Määritelmäpykälä säädöstekstin funktionaalisena jaksona Vesa Heikkinen vesa.heikkinen@kotus.fi Kielitieteen päivät, Tampere, 2. toukokuuta 2013

Laatijan näkökulma, 1 Määritelmien tarkoituksena on jäntevöittää ja tiivistää säädöstekstiä. Määritelmien avulla pitkät, monisanaiset ilmaukset tai kuvaukset voidaan korvata yhdellä lyhyehköllä termillä. Yleiskieleen kuulumattomien ja muuten vaikeasti ymmärrettävien ilmaisujen käyttämistä säädöksissä on vältettävä. Jos niitä joudutaan käyttämään, ne on määriteltävä. (LO 2010.)

Laatijan näkökulma, 2 Pykälää käytetään, jos määritelmiä on paljon. Muutoin määrittely tekstin sisällä. Määritellään vaikeasti ymmärrettävät ja yleiskielelle vieraat termit, joita säädöksessä tarpeen käyttää. Yleiskielen sanoja ei tarvitse määritellä. Yleiskielen sanoille ei tavallisuudesta poikkeavaa sisältöä. Termi voitava korvata määritelmällä merkityksen muuttumatta. (Honkanen 2013.)

Tutkijan näkökulma, 1 Juridinen kieli määritelmäpitoista. Yleisenä tavoitteena se, että sanojen ja termien merkityksestä ei synny lain soveltamistilanteessa väärinkäsityksiä. Tarkoituksena tulkinnanvaraisuuden vähentäminen. Erityisen seikkaperäinen määritelmä voi lisätä tulkinnanvaraisuutta. (Mattila 2002.)

Tutkijan näkökulma, 2 Määritelmät luovat (toisinaan harhaanjohtavaa) vaikutelmaa oikeuskielen tarkkuudesta ja yksiselitteisyydestä. Oikeuskäytäntö laajentaa tai supistaa laissa esitettyä määritelmää. Todellinen määritelmä ei siis käykään ilmi pelkästään kyseisestä säädöspykälästä. (Mattila 2002.)

Tutkijan näkökulma, 3 Määritelmät olennaisia lakidiskurssissa. Perustehtävät: 1) estää monitulkintaisuutta, 2) taata lain soveltaminen tapaukseen. Määritelmän on ajateltu viittaavan asian ”olemukseen” (Aristoteles). Nykyään ajatellaan pikemminkin, että määritelmä on suhteellinen käsite. Kyse vallasta ja valinnoista. Määritelmistä keskustellaan, esitetään argumentteja. (Macagno 2010.)

Tutkijan näkökulma, 4 1) pragmaattinen funktio (käsitteen kuvaaminen tai uuden merkityksen vakiinnuttaminen termille) 2) propositionaalinen funktio (määritelläänkö esimerkkejä antamalla, esittämällä käsitteen peruspiirteet vai luettelemalla asian perusosat) 3) eri määrittelytavoilla erilaiset argumentatiiviset roolit lakidiskurssissa. (Macagno 2010.)

Tutkimuskysymyksiä säädöskielihankkeessa Millaisissa säädöksissä määritelmiä ja määritelmäpykäliä käytetään? Millaisissa ei käytetä? Kuinka usein määritelmiä käytetään? Mitä määritellään? Mitä ei? Millaisia määritelmät ovat kielellisesti? Mikä on niiden suhde ymmärrettävyyteen? Miten määriteltyjä sanoja ja termejä käytetään tekstissä?

Kysymyksiä tekstilajista ja funktionaalisista jaksoista Erillinen määritelmäpykälä vs. määritelmät tekstissä – sama vai eri tehtävä? Määritelmäpykälien sisäinen rakenne: eivät yhtenäisiä? Määritelmäpykälien sisäviittaukset ja viittaukset ulos: hajottavat? Määritelmäpykälien oletetut tehtävät ja todelliset tehtävät: ristiriita?

Kuinka monessa säädöksessä on määritelmäpykälä? Vuosi Määritelmiä 2007 36/100 (36 %) 2008 23/65 (35 %) 2009 33/112 (29 %) 2010 29/82 (35 %) 2011 28/97 (29 %)

Montako määriteltävää sanaa tai termiä pykälässä keskimäärin on? Vuosi Määriteltäviä sanoja/termejä keskimäärin (kpl) 2007 10 2011 11

Mitä määritellään? Mitä ei? Esimerkkinä vanhuspalvelulaki MÄÄRITELLÄÄN: ikääntynyt väestö; iäkäs henkilö; toimintayksikkö. EI MÄÄRITELLÄ: hyvinvointi, itsenäinen suoriutuminen, sosiaalipalveluiden riittävyys ja laatu, yhdenvertaisuus, riittävät voimavarat, sosiaali- ja terveyspalvelujen laadukas järjestäminen, pitkäaikainen hoito ja huolenpito.

Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista porotalous, luontaiselinkeino, luontaiselinkeinoon liittyvä elinkeino porotaloustila, porotalousyritys, luontaiselinkeinotila, luontaiselinkeinoyritys saamelaisten kotiseutualue rahoitus, julkinen rahoitus, yksityinen rahoitus, tuki, muu tuki, tuettava toimenpide, investointi, hyväksytty luotonantaja, keskusrahalaitos

Mitä määritellään? Mitä ei? Yleistystä yleiskielisiä ja erikoiskielisiä sanoja säädöksen olennaiseen topiikkiin eri tavoin liittyviä asioita säädöksissä mainittuja muita tekstejä säädökseen liittyviä viranomaisia, organisaatioita tms. jne.

Miten määritellään? X:llä Y:tä X:llä Y:tä, joka… (ja joka…) jne. ilmalla ilmanlaadun seurannalla, pitkän ajan tavoitteella kriittisellä tasolla, kansallisella altistumisen pitoisuuskatolla hengitettävillä hiukkasilla

Miten määriteltyjä termejä käytetään säädöksessä? Käytetään toisten termien määritelmissä: syntyykö kehiä? Käytetään muualla kuin määritelmäpykälässä: Oletetaanko tutuiksi vai ei? Käytetäänkö määritelmän mukaisesti? Tuoko käyttö määritelmään lisämerkityksiä? Jne.

Alustavia tuloksia kootusti, 1 Säädöksissä on selviä muodollisia osia (nimike, johtolause, pykälät, voimaantulosäännös; osat > luvut > pykälät > momentit > kohdat > alakohdat), mutta tekstien funktionaalinen jaksottuminen ei ole yhtä selvää. Määritelmäpykälä ei ole säädöksen pakollinen jakso. Läheskään kaikissa säädöksissä ei siis ole määritelmäpykäliä. Toisaalta määritelmiä on muissakin pykälissä kuin määritelmäpykälissä.

Alustavia tuloksia kootusti, 2 Määritelmäpykäliä on monenlaisia. Ne poikkeavat toisistaan siinä, mitä määritellään ja miten määritellään. Määriteltävänä on sekä yleiskielisiä sanoja että erikoiskielisiä termejä. Määritelmissä viitataan toisiin määritelmiin ja muihin teksteihin.

Genren ja ymmärrettävyyden pohdintaa Miten säädösten heterogeenisyys (määritelmämielessä) vaikuttaa mahdollisuuksiin ymmärtää niitä? Määritelmät eivät sanakirjamääritelmiä! Saavutettavuus? Pääsy? Millaista genretietoisuutta edellytetään säädösten laatijoilta, soveltajilta ja muilta käyttäjiltä?

Mitä voisi tehdä tosin? Kohti yleiskielistä määrittelyä? Sanaston ja rakenteiden yksinkertaistaminen. Määriteltävien asioiden ryhmittely pykälän sisällä > ryhmittelylogiikka ja -perusteet? Määritelmäpykälien ”itseriittoisuus”? Ei (avaamattomia) viittauksia toisiin pykäliin eikä teksteihin? Genren systemaattisuus: Pykälä pakolliseksi jaksoksi? Suhde oikeustieteen termitietokantaan tms.? Verkon keinot?

Lähteet, 1 Heikkinen, Vesa (2012). Ymmärrettävyystutkimuksen kysymyksiä. Kielikuvia 2: 40–44. Heikkinen, Vesa & Hanna Hämäläinen (2011). Onko laki sama kaikille? Lakitekstien viittaukset. Kielikello 4: 4–7. Heikkinen, Vesa, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela toim. (2012). Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja. Helsinki: Gaudeamus. Honkanen, Tiina (2013). Säädöstekniikka. Luento Joensuussa 9.1.2013. Oikeusministeriö. http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/luennot12-13/joensuu2013.pdf. Haettu 25.4.2013. Kotus = Kotimaisten kielten keskus. Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys -hankkeen verkkosivu. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3938. Haettu 28.2.2013. Macago, Fabrizio (2010). Definitions in Law. Bulletin Suisse de Linguistique Appliquée. Vol. 2, pp. 199–217. Available at SSRN: http://ssrn.com/abstract=1742946. Haettu 25.4.2013.

Lähteet, 2 LO (2010) = Lainlaatijan opas. Osa 2. Lakitekniikka. Oikeusministeriö. http://www.om.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/432010lainlaatijanopas-osa2.lakitekniikka/Files/43_2010_Lainlaatijan_opas.pdf. Haettu 25.4.2013. Mattila, Heikki (2002). Vertaileva oikeuslingvistiikka. Helsinki: Kauppakaari. Lakimiesliiton Kustannus. Mattila, Heikki (2012). Oikeustieteen termityö. http://blogs.helsinki.fi/tieteentermipankki/2012/06/26/oikeustieteen-termityo/. Haettu 25.4.2013. Shore, Susanna (2012). Systeemis-funktionaalinen teoria tekstien tutkimisessa. Teoksessa Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela toim.: Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja, 158–185. Helsinki: Gaudeamus.

Kiitos!