Berliini järjestyksen kourissa Saksan pääkaupunki historiapolitiikan näyttämönä Perus- ja aineopintojen luentosarja kl 2010, torstaisin klo 16.15–17.45 U 35 ls 1, alk. to 14.1. Professori Seppo Hentilä seppo.hentila(at)helsinki.fi

Kolmas valtakunta – terrorin topografia 5. Luento 11.02 Kolmas valtakunta – terrorin topografia

Missä se Hitlerin bunkkeri oikein oli?

Oikean paikan löytäminen ei ole ihan helppoa, sillä sitten kevään 1945 bunkkerin ympäristö on moneen kertaan myllätty. Paikan koordinaatit 13◦22’51” E – 52◦30’44” N vievät kerrostaloalueen sisäpihalle pysäköintipaikan laidalle Sen alla, neljästä kahdeksaan metrin syvyydessä, ovat Adolf Hitlerin viimeisen tukikohdan jäännökset Siellä hän vietti myrskyisän elämänsä viimeiset 105 päivää Vapunaattona 1945 klo 15.30 hän istui työhuoneensa sohvalle, naksautti myrkkykapselin suussaan ja ampui kuulan kalloonsa Hitlerin edellisenä päivänä vihitty vaimo Eva Braun surmasi itsensä myrkkykapselilla

Pysäköintipaikka kuuluu Wilhelmstrasse 92:n asukkaille, mutta helpoimmin oikean paikan löytää, kun hakeutuu Gertrud-Kolmar-Strassen ja In den Ministergärten-nimisen kadun kulmaukseen Pohjoisen suunnassa olevalle Brandenburgin portille on matkaa vajaat neljäsataa metriä, Holokaustin muistomerkille ei puoltakaan siitä

Saksassa Adolf Hitlerille ja natseille ei pystytetä muistomerkkejä Sen vuoksi bunkkerinkin paikan maastoon merkitseminen oli pitkään tabu Kesäkuun alussa 2006, juuri ennen jalkapalloilun MM-kisojen avajaisia, yksityinen historianharrastajien yhdistys nimeltä Berliner Unterwelten (sanamukaisesti: Berliinin alamaailmat) pystytti kaupungin viranomaisten luvalla pysäköintipaikan laidalle informaatiotaulun Melko tarkasti sillä paikalla, jolla matkailijat taulun tekstejä lukiessaan seisovat, paloivat vapunaattona 1945 Adolf Hitlerin ja Eva Braunin bensiinillä valellut ruumiit

Wilhelmstrasse, Preussin ja Saksan keisarikunnan valtakeskus. Sen varrelle sijoittuivat myös monet Weimarin tasavallan ja kolmannen valtakunnan ministeriöt sekä valtakunnankanslerin virasto Sitä isännöi tammikuun lopusta 1933 Adolf Hitler Hän rakennutti jo 1935 valtakunnansalin juhlasalin alle ilmasuojan, joka oli 21 metriä pitkä ja 18 metriä leveä. Bunkkerin katto oli teräsbetonista ja 1,6 metriä paksu Wilhelmstrasse 1945

Albert Speer sai 1938 tehtäväkseen uuden valtakunnankanslian suunnittelun Se valmistui 12 kuukaudessa Wilhelmstrassen ja Vossstrassen kulmaukseen Rakennus oli 421 metriä pitkä; sisällä mm. 300 metriä pitkä diplomaattitie”, jonka päässä odotti Johtaja valtavankokoisessa, kauttaaltaan punaisella marmorilla päällystetyssä työhuoneessaan. Sen pinta-ala oli 400 neliömetriä ja korkeus 10 metriä

Uudesta bunkkerista tuli 28 metriä pitkä ja 26,5 metriä leveä Uudesta bunkkerista tuli 28 metriä pitkä ja 26,5 metriä leveä. Ulkoseinät ja katto olivat neljä metriä paksua teräsbetonia Huoneita oli yhteensä noin kaksikymmentä. Vanhan valtakunnankanslian juhlasalin alla ollut ilmasuoja jäi niin sanotuksi esibunkkeriksi, ja sieltä oli maanalainen yhteys uuteen bunkkeriin

Oliver Hirschbiegelin elokuva ”Perikato” (Der Untergang) 2004 kuvaa bunkkerin elämää ja kolmannen valtakunnan viimeisiä päiviä erittäin todentuntuisesti Elokuvan käsikirjoitus perustuu historioitsija Joachim Festin samannimiseen teokseen ja Hitlerin sihteerin muistelmiin Bruno Ganz Hitlerinä

Joulukuussa 1947 neuvostopioneerit yrittivät tuhota Hitlerin bunkkerin räjäyttämällä, mutta vain väliseinät ja molemmat tuuletustornit sortuivat; sen sijaan Neue Reichskanzlei hävitettiin maan tasalla ja punaista marmoria kierrätettiin eri kohteisiin Elokuussa 1961, kun Berliinin muuri pystytettiin, bunkkeri jäi ns. kuolemanvyöhykkeelle DDR:n viranomaiset valpastuivat vielä kerran, kun lännen puolelta, valtiopäivätalon tuntumasta, löytyivät Germaniaa varten kaivettujen tunneleiden suuaukot Stasin tutkijat avasivat 1973 bunkkerin tarkistaakseen, ettei sieltä vain johtaisi salakäytäviä lännen puolelle Neuvostoliitossa Hitlerin maallisia jäännöksiä tutkittiin useaan otteeseen, mutta niiden nykyinen kohtalo on epäselvä

Wilhelmstrasse DDR:n aikana Otto-Grotewohl-Strasse Tuhosta selvisi varsin hyvin Joseph Goebbelsin propaganda- ja kansanvalistusministeriö DDR:n aikana entisessä propagandaministeriössä toimi SED:n alaisten kansalaisjärjestöjen eli kansallisen rintaman, Nationale Frontin päämaja. Nykyään Saksan talous- ja työministeriö Toinen Wilhelmstrassella säilyneistä rakennuksista kaikkein huomattavin on 1936 valmistunut ”natsiarkkitehtuuria” edustava ilmailuministeriön talo, jota isännöi Hermann Göhring Se sijaitsee Wilhelmstrassen ja Leipziger Strassen kulmauksessa. Aikoinaan talo oli Berliinin suurin toimistorakennus; siinä oli yli 2400 työhuonetta

DDR:n aikana rakennus oli ministerineuvoston eli hallituksen päämaja Kesäkuun 17. päivän 1953 kansannousun verisimmät tapahtumat talon edustalla

Hitler ei alun perin tuntenut Berliiniä lainkaan omakseen Hänelle kaupunki oli poliittisesti liian punainen, elämä siellä oli moraalisesti kevytmielistä ja henkinen kulttuuri oli ajautunut rappiolle Suur-Saksassa oli kolme kaupunkia, jotka olivat Hitlerille erityisen rakkaita, ja niitä hän myös suosi Münchenistä tehtiin virallisestikin kansallissosialistisen ”liikkeen pääkaupunki”, Nürnbergistä ”puoluekokousten kaupunki” ja Itävallan Linzistä ”Johtajan kaupunki” 1927 Hitler lähetti Berliinin Gauleiteriksi kyvykkäimmän apulaisensa Joseph Goebbelsin

Tammikuussa 1937 Hitler ojensi Albert Speerille luonnosvihon, johon hän oli vuodesta 1927 itse hahmotellut tulevan Germanian tärkeimpiä rakennuskohteita ”Sen jälkeen kun työ on vuonna 1950 valmis, Pariisi näyttää Berliinin rinnalla pahaiselta syrjäkylältä.” Germanian rungon muodosti kaksi akselia, jotka kulkivat itä–länsi- ja pohjoinen–etelä –suunnassa Niiden risteyskohta sijaitsi Tiergartenissa nykyisellä Strasse des 17. Juni -kadulla, melko tarkasti sillä paikalla, jossa on neuvostosotilaiden muistomerkki

Germanian pääkaduksi suunniteltu pohjoinen-etelä -akseli oli viisi kilometriä pitkä ja ulottui Spreen mutkasta Tempelhofin lentokentän länsipuolelle. Pohjoispäähän, Spreen mutkaan, oli tarkoitus rakentaa 320 metrin korkuinen kupolihalli Se olisi ollut yhtä korkea kuin nykyinen Alexanderplatzin televisiotorni, ja sen pinta-ala olisi ollut lähes kymmenen hehtaaria. Tähän ”Kansojen halliin” olisi mahtunut 180 000 henkeä 20 x 30 metrin kokoista pienoismallia säilytettiin Speerin toimistossa taideakatemian talossa Brandenburgin portin lähistöllä

Germania – Welthauptstadt – Hitlerin suuruudenhullu unelma

Yli 300 m korkea ja lähes 10 ha laaja kupolihalli, johon olisi mahtunut 180 000 henkeä Albert Speer ja Adolf Hitler

Andreas Schlüterin vahingosta – kuninkaanlinnan kellotornin sortumisesta 1706 – viisastuneena Speer päätti ensin kokeilla, kestäisikö Brandenburgin maaperä valtavan riemukaaren painon; sen mittasuhde olisi ollut 9-kertainen Pariisin Champs Elyseen riemukaareen verrattuna Siksi hän rakennutti 1941 pakkotyövoimalla runsaat 12 000 tonnia painavan lieriönmuotoisen betonikolossin. Sen halkaisija on 21 metriä ja korkeus 32 metriä, mistä yli puolet on maan alla. Riemukaari jäi rakentamatta, mutta koemöhkäle on yhä jäljellä Südkreutzin S-Bahn-aseman lähistöllä. Se onkin ainoa Germaniasta valmistunut ja vielä jäljellä oleva ”uudisrakennus”. Schwerbelastungskörper, Südkreutz

Kaikki rakennukset Spreen mutkassa saivat 1938 purkutuomion suuren hallin tieltä Alueella oli tuohon aikaan useita ulkovaltojen edustustoja – myös Suomen lähetystö Alsenstrassen varrella vain kivenheiton päässä valtiopäivätalosta pohjoiseen Suomen valtio vaihtoi Alsenstrassen lähetystötalon Rauchstrassella Tiergartenin etelälaidalla sijaitsevaan kolme kertaa suurempaan kiinteistöön Ainoa valtio, joka ei kauppoihin suostunut, oli Sveitsi; niinpä sen lippu liehuu ylväänä vielä tänä päivänäkin Spreen mutkassa olevan yksinäisen lähetystötalon katolla

Suomen lähetystötalo Rauchstrassella tuhoutui 1943 pommituksessa 33 vuotta myöhemmin Suomen valtio myi, niin kuin silloin näytti, tarpeettomaksi käyneen kiinteistön eräälle saksalaiselle yhtiölle Kun Berliinistä tuli 1994 jälleen Saksan pääkaupunki, Pohjoismaat onnistuivat yhdessä hankkimaan Suomen entisen ja kaksi viereistä tonttia 1999 Rauchstrasselle valmistui viiden pohjoismaan yhteinen lähetystörakennus Nordische Botschaften, Tiergarten

Näkyvimmin Germaniasta muistuttaa Siegessäulen siirtäminen vuonna 1938 valtiopäivätalon edustalta, tulevan kupolihallin tieltä, Grosser Sternille Tiergartenin länsipäähän Strasse des 17. Juni

Reichstagin valtauksessa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki siinä kohdassa, jossa olisi ollut Germanian pääkatujen risteys, noin puoli km Brandenburgin portilta länteen; kylmän sodan aikana edessä seisoi puna-armeijan vartio 24 h vuorokaudessa

He nousivat Hitleriä vastaan 1942 Göringin ilmailuministeriössä paljastui kapteeni Harro Schulze-Boysenin vastarintaryhmä, joka tunnettiin nimellä ”punainen orkesteri” (Rote Kapelle), joka piti yhteyttä Neuvostoliiton tiedustelupalveluun Schulze-Boysen teloitettiin myöhemmin Plötzenseen vankilassa, joka sijaitsee Berliinin keskustan luoteispuolella nykyiselle Tegelin lentokentälle johtavan Saatwinkler Dammin varrella Plötzenseessä natsit tappoivat hirttämällä tai giljotiinilla yhteensä noin 2 900 järjestelmän vastustajaa Saksan sotaministeriö ja armeijan ylimmät esikunnat sijoittuivat 1930-luvulla Tiergartenin eteläpuolella Bendler Strassen – nykyisen Stauffenbergstrassen – varrella oleviin rakennuksiin

Siellä oli myös armeijan sotilastiedustelu- ja vastavakoiluvirasto, jota johti legendaarinen amiraali Wilhelm Canaris 1943 Bendler-Blockiin asettui myös eversti Claus Schenk Graf von Stauffenberg (1907–1944), kun hänet nimitettiin maavoimien yleisen toimiston esikuntapäälliköksi Näin Saksan sotavoimien kaikkein pyhimpään muodostui myös Hitlerin syrjäyttämistä suunnitelleen sotilaallisen vastarintaliikkeen pesäpaikka Stauffenberg

Stauffenberg johti salaliittoa, operaatio Valkyyriaa, jonka tavoitteena oli surmata Hitler heinäkuun 20. päivänä 1944 Itä-Preussissa sijainneessa komentokeskuksessa, niin sanotussa Sudenpesässä käskynjakotilaisuudessa Kaikki sujui muuten suunnitelmien mukaan, mutta Stauffenberg asetti vahingossa salkussa olevan pommin karttapöydän betonisen jalan väärälle puolelle, ja Hitler selvisi attentaatista muutamalla naarmulla Kun Hitler ilmoitti radiossa olevansa hyvissä voimissa, vallankaappaus kuivui kokoon; Stauffenberg ja salaliiton muut johtajat teloitettiin jo samana iltana Bendler-Blockin pihalla Salaliitosta epäiltynä pidätettiin noin 1 500 henkilöä. Heistä noin kaksisataa tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Plötzenseessä

Terrorin topografia SS:n ja Gestapon päämajan raunioilla Frank Kiesslingin suunnitelma

Kolmannen valtakunnan urkinta- ja terrorikoneiston johtokeskus sijaitsi Wilhelmstrassen ja Prinz-Albrecht-Strassen kulmassa; katu oli saanut nimensä Preussin prinssin Albrechtin mukaan 1934 palatsi ja sen kaksi naapuritaloa, taidekäsityökoulu ja hotelli Prinz Albrecht, saivat uudet isännät Palatsiin asettautui valtakunnan turvallisuuden päävirasto, kouluun valtiollinen poliisi Gestapo ja hotelliin SS:n valtakunnanjohto SS eli Schutzstaffel oli perustettu 1929 Hitlerin henkilökohtaiseksi suojakaartiksi Siihen värvättiin valiosotilaita, joiden oli vannottava vala Hitlerille

Vuonna 1945 SS-organisaatioon kuului noin 860 000 miestä, joista suurin osa palveli sotilaina Waffen-SS-joukoissa, mutta myös keskitysleirien vartiointi kuului SS-organisaatiolle Sotilaat käyttivät mustaa univormua ja kantoivat oikeassa kauluslaatassaan kahta salamaa, joka oli SS:n tunnus SS-kompleksin rakennukset vaurioituivat pommituksissa, mutta niiden korjaaminen ei kuulunut enää kenenkään intresseihin Berliinin sektorijaossa alue jäi lännen puolelle, mutta raja kulki siten, että Prinz-Albrecht-Strasse kuului vielä itävyöhykkeeseen

Pahamaineinen katu nimettiin DDR:n aikana uudelleen Ravensbrückin keskitysleirissä 1944 murhatun kommunistisen vastarintataistelijan Käthe Niederkirchnerin mukaan Terrorin topografia -niminen säätiö avasi vuonna 1992 vankiselleissä näyttelyn, joka dokumentoi kansallissosialismin rikoksia valokuvin ja tekstein. Terrorin topografia on hätkähdyttävä paikka myös siksi, että toinenkin väkivaltainen diktatuuri, DDR, on siellä vahvasti läsnä Gestapon kidutussellien takana, vain muutaman metrin päässä niiden yläpuolella, on säilynyt kappale Berliinin muuria, ja sen takana puolestaan näkyy Göringin entisen ilmailuministeriön (nykyisen valtiovarainministeriön) monotoninen fasadi