KEHITYSVAMMAISTEN PÄIHDEHUOLTO Kuusankoski 21.11.2005 Kirsi Saukkola Psykiatrinen sairaanhoitaja, ADHD-valmentaja, ratkaisukeskeinen valmentaja, työnohjaaja

VAPA-PROJEKTIN (2001-2004) KARTOITUKSEN TULOKSIA Kehitysvammaiset ihmiset eivät juo alkoholia sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Kymmenellä prosentilla kehitysvammaisista on alkoholin kanssa ongelmia. Puolet alan työntekijöistä on kohdannut ongelman. Päihdeongelmaa kohdataan eniten erityisammattikoulussa.

Suomalaisista kymmenen prosenttia eli noin 500 000 ihmistä juo liikaa alkoholia. Päihderiippuvaisille suunnattuja palveluja ja hoitoja käyttää 40 000 suomalaista vuosittain. Kehitysvammaisista ihmisistä noin kymmenelle prosentille alkoholi on ongelma. Mitä itsenäisemmin kehitysvammainen asuu ja elää sitä suurempi riski hänellä on ajautua päihderiippuvuuteen.

Erityisammattikouluissa alkoholia käyttävistä opiskelijoista henkilökunta arvioi viidenneksen olevan suurkuluttajia. Moni- ja vaikeavammaisilla ongelmia alkoholin kanssa on selvästi vähemmän. Nuoren muutto pois kotoa ja itsenäistyminen ovat otollista aikaa kokeiluille. Eniten päihdeongelmista ovat huolissaan nuorten kehitysvammaisten vanhemmat ja lähipiiri.

Yhteiskunnan muutokset ja lainsäädäntö Vammaisten päihdeongelman kohdalla ristiriitaisia tunteita ja avuttomuutta Siirtyminen pois laitoskeskeisyydestä Integroituminen tuonut mukanaan myös kielteisiä seurauksia Palveluiden turvaaminen lainsäädännöllä ei takaa tasavertaisia palveluita

Asenteet vammaisiin ja heidän päihteiden käyttöön Kehitysvamma ikään kuin suojaa muilta sairauksilta ja ongelmilta Paremmat syyt juoda tai ei oikeus juoda lainkaan – kuitenkin juomisen syyt samat oli kyseessä vammainen tai ei vammainen Ei nähdä olevan samoja oikeuksia ja velvollisuuksia Ei kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisena kansalaisena

Päihdeongelmaan puuttumisen vaikeus Missä kulkee raja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiselle ja missä holhoamiselle? Laitosasuminen Palvelutalot Avopalvelut Kotihoito

Kenen on vastuu? Vammainen itse Juomaa antavat kaverit Hoitaja / lähityöntekijä

VAPA:n mallit Vammaisten päihdepalvelujen kehittämisprojektin tuloksena syntynyt viisi mallia: Koulutusmalli Päihteettömän vammaiskuntoutuksen malli Saavutettavat päihdepalvelut-malli Päihdestrategian suunnittelumalli Monitoimijamalli

HELSINGIN DIAKONISSALAITOS VAPA:n yhdistettävät mallit KOORDINAATIO MONITOIMIJAMALLI HELSINGIN DIAKONISSALAITOS PÄIHDEHOITO OSANA KOKONAIS- KUNTOUTUSTA SININAUHALIITTO OHJEET VAMMAISPALVELU- ORGANISAATION PÄIHDESTRATEGIAN TEKEMISEKSI A-KLINIKKASÄÄTIÖ KOULUTUSPAKETTI VAMMAISPALVELUJEN TYÖNTEKIJÖILLE KALLIOLAN KLINIKAT SAAVUTETTAVUUS PÄIHDEPALVELUISSA Lähde: Eija Kilgast, Vammaisten päihdetyön historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Tukipalveluja Kummitoiminta Vertaistukitoiminta Ulkopuolinen konsultointiapu työntekijöille

Voimaantumisen kehä (Kaukola 2000, lisäykset Saukkola 2005) Vapauttavat interventiot Oman elämän hallinta suhteutettuna omiin voimavaroihin Ratkaisukeskeinen toimintatapa Arvostava suhtautuminen Läpinäkyvyys Oman elämän hallinta Oma toiminta Tavoitesuuntautunut Piirrokset, kuvat Itsemäärääminen Valinnanoikeus Voimaantuminen Menneisyyden myönteiset tarinat Onnistumiset

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa Tulevaisuuteen suuntautuminen ja tavoitteellisuus Voimavarojen ja toiveikkuuden nostaminen keskipisteeksi Edistys tapahtuu pienin askelin Tasaveroisuus ja yhteistyö Arvostaminen Myönteisyys, luovuus, leikillisyys ja huumori keskustelussa ja ajattelussa Ongelmiin on monia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työskentelytapa Ongelma tai vaikeus muutetaan tavoitteeksi Keskustelun, ajattelun tai työskentelyn suuntaaminen toivottuun tulokseen tai tavoitteeseen sekä edistysaskeliin, jotka vievät tavoitetta kohden. Kiitos, kannustus ja palkkio pienistäkin onnistumisista

Voimavarojen ja toiveikkuuden nostaminen keskipisteeksi Huomion suuntaaminen aikaisempiin onnistumisiin ja taitoihin Menneisyyden tarinan voimanlähteiden etsiminen uuden muutoksen aikaansaamiseksi. Ihmisellä on voimavaroja saada aikaan itselleen tärkeät muutokset.

Myönteisyys, luovuus, leikillisyys ja huumori keskustelussa ja ajattelussa Puutteiden ja hankaluuksien, syiden ja syylisten tutkimisen sijaan keskitytään voimavaroja ja piileviä kykyjä kasvattaviin näkökulmiin. Epäonnistumisia tarkastellaan oppimiskokemuksina. Leikin ja huumorin avulla voidaan rikkoa juuttuneita käsityksiä.

Edistys tapahtuu pienin askelin Huomion kiinnittäminen pieniin edistysaskeliin tai liikahduksiin, etenemiseen kohti unelmaa, tavoitetta tai muutostoivetta kannustaa ponnistelemaan tai jatkamaan. Tasaveroisuus ja yhteistyö Keskustelukumppaneihin suhtaudutaan arvostaen heidän ideoitaan ja kunnioittaen heidän tapaansa toimia. Vuorovaikutus tähtää yhteistyön syntymiseen.

Ongelmiin on monia vaihtoehtoisia ratkaisuja Ongelmiin on monia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Näkökulmia voidaan muuttaa. Tapahtumien ja kokemusten taustalla ei ole vaikuttamassa vain yksi totuus. Asiat tapahtuvat aina yhteydessä muihin ihmisiin ja ympäristöön, niinpä tavoitteeseen voi päästä monia erilaisia polkuja pitkin.

Ratkaisukeskeinen toimintatapa on prosessi, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen. Pienetkin liikahdukset saattavat olla suurien muutosten alkuja. Kanssaihmiset kokevat yleensä toimintatavan mielekkäänä ja heidän kanssaan pääsee helpommin vuorovaikutukseen koska suuntaudutaan tulevaisuuteen sekä tarkastellaan onnistumisia ja voimavaroja.

Arvostaminen Toisten ihmisten ajattelutavan ja maailmankuvan sekä arvojen kunnioittaminen, mikä ilmenee hyvänä kuunteluna. Oman itsen ja omien arvojen kunnioittaminen valintojen edessä