Kysyntä ja tarjonta hyvän talouspolitiikan lähtökohtina Juhana Vartiainen Sayn laki 210 vuotta -juhlaseminaari 20.11.2013 GOVERNMENT INSTITUTE FOR ECONOMIC RESEARCH (VATT)

Kysynnän ja tarjonnan vastakkainasettelu turhaa Totta kai tarvitaan sekä tarjontapolitiikkaa että kokonaiskysynnän säätelyä Tarjontatoimin vaikutetaan talouden ja työllisyyden potentiaaliseen kasvu-uraan Kysynnän säätelyllä pidetään talous lähellä potentiaaliaan = Neoklassisen synteesin mukainen näkemys

Teorioiden viehättävä maailma Ääripäät: Talous aina tasapainossa (Lucas, Prescott, new classical stuff, real business cycles) Tasapaino määrittelemätön/multiple , kokonaiskysynnällä voidaan löytää uusi parempi tasapaino (jälkikeynesiläiset) Kummassakin utopistisia piirteitä Utopioiden tarjoaminen päättäjälle on vaarallista

Jälki- ja uuskeynesiläisyyden ideoita Oletetaan tavalla tai toisella puuttuvat markkinat tai koordinaation epäonnistuminen Näin taloudessa voi olla useita tasapainoja Esimerkiksi työnetsinnän ja rekrytoinnin markkinat (Farmer) Yleinen tasapaino ja tulevaisuuden avoimuus äärettömyydessä (Geanakoplos-Polemarchakis RES 1986) Loistavia ideoita, mutta vaikea todistaa ja operationalisoida

Teoriamalli ja politiikkamalli Pekkarinen – Vartiainen (1983)! Talousteoriassa keskustellaan makromalleista Päättäjä tarvitsee politiikkamallin Politiikkamalli ei voi sisältää kaikkia teoriamallin hienouksia, vrt. koululääketiede Uusklassinen synteesi on siedettävä approksimaatio Sen vaihtoehtona päättäjän ja äänestäjän ajatusmaailmassa ei ole sofistikoitunut teoriamalli vaan kadunmiehen fallacyt

Uusklassinen synteesi on järkeväntylsä keskitie Tiedämme, että kokonaiskysynnän säätely on tarpeen Kysyntä määrää aktiviteetin in the short run, kunhan Y<Y* Tiedämme, että tarjontarajoitteet ovat olemassa Kokonaiskysynnän kasvattaminen törmää jossain vaiheessa tarjontaan → hinnat ja palkat nousevat kiihtyvästi Hintavakauden vaatimus luo työttömyyden alarajan (NAIRU) Pitkällä aikavälillä uusklassinen teoria pätee joten kuten (Keynes?) Uusklassinen synteesi on päättäjälle hyvä nyrkkisääntö Sen pohjalta voi luoda edes välttäviä simulointimalleja

Työttömyysaste ja työllisyys sekä Suomen Pankin kesäkuun 2013 ennuste

Yksikkötyökustannukset, koko talous

Arbetsmarknadsgap, timlön och KPIF Procent av potentiellt arbetade timmar respektive årlig procentuell förändring, kvartalsvärden

Tarjontapolitiikka ja kysyntätoimet tukevat toisiaan Mitä enemmän tarjontareformeja, sitä ekspansiivisempaa on optimaalinen finanssi- ja rahapolitiikka Kokonaiskysynnän kasvattaminen ilman huolta tarjontarajoitteeseen törmäämisestä on vastuutonta Tarjonnan kasvattaminen ilman huolta soveliaasta kokonaiskysynnästä luo turhaa kärsimystä Tarjonnan ja kysynnän vastakkain asettaminen älytöntä

”Luoko tarjonta oman kysyntänsä?” Varmaankin kyllä, in the long run – hinnat ja palkat sopeutuvat Kun työvoimaa tulee lisää, palkkojen nousu hidastuu tilapäisesti (Työvoima↑...d(W/P)↓ ... L↑ ... K↑ ... d(W/P)↑...) (Bennmarker, Calmfors, Larsson 2013) Mutta miksi pitäisi odottaa – koko kysymys on turha! Kasvavaan tarjontaan järkevää liittää kokonaiskysynnän ekspansio

Potentiaalinen tuotanto ja työllisyys Y* = Työikäinen väestö* × Osallistumisaste*×(1─NAIRU) × Keskityöaika* × Tuottavuus* Kaikki nämä määriteltynä sillä tasolla, joka vastaa talouden tasapainoa (jolloin inflaatio on vakaa). Näihin voidaan vaikuttaa reformeillla Kysyntäkin toki vaikuttaa niihin, mutta se ei riitä!

Suomen tilanne Suomi on taantumassa Omat tarjontarajoitteet kuitenkin lähellä Työikäinen väestö vähenee Teollisuudessa meneillään aikaaviepä rakennemuutos Siksi rakennetoimet ovat välttämättömiä Ei vähiten kestävyysvajeen kannalta.

Kokonaistuotanto

Tuotantokuilu Output gap Lähde: OECD Economic Outlook May 2013 14.8.2013 / MLi

Työvoima, Suomi ja Ruotsi, indeksikuvio. 2006:I=100 Työvoima, Suomi ja Ruotsi, indeksikuvio. 2006:I=100. Tilastokeskus, Konjunkturinstitutet

Työttömyysaste, Suomi ja Ruotsi Tilastokeskus, SCB

Suomi ja Ruotsi, työllisten määrä, indeksikuvio, 2006:I=100 Suomi ja Ruotsi, työllisten määrä, indeksikuvio, 2006:I=100. Tilastokeskus, SCB

Hyvä keynesiläinen ohjelma Suomelle Siirretään potentiaalista uraa ylöspäin Reippaat tarjontareformit Pitkäaikainen tulosopimus tai ”työllisyyssopimus”, vrt. Soininvaara-Vartiainen #23. Nämä luovat potentiaalia ... ... joka voidaan hyödyntää finanssipoliittisella ekspansiolla

Jälkikeynesiläisten kritiikkiä Halutaan aina lisää kysyntää Ei mietitä tarjontarajoitetta Ei oteta hintavakautta vakavasti Uskotaan palkkasäännöstelyyn (Lerner), mutta onko se realistista vapaan sopimusoikeuden taloudessa? Toisaalta flirttaillaan ”palkankorotuksilla kasvua” –hölynpölyn kanssa Kannattaa katsoa Kreikkaa, Espanjaa

Jälkikeynesiläisten ansioita Paremman talousjärjestyksen miettiminen on tutkijan velvollisuus Terve epäluulo aina clearautuvia markkinoita kohtaan (Jälki)keynesiläinen analyysi näki vaihtotase-epätasapainot ja finanssikriisin muita aiemmin (Wynne Godley) Suomalainen synteesi: millaisella tulopolitiikalla NAIRU:a alas?