Lapsen tuen tarpeesta Paasitorni 21.9.2007 Taina Koivula, elto Kasvatuskumppanuuskouluttaja Päiväkoti Pihlajamäki, Latokartano, Helsinki

Sisällöt 1. Vanhemmat Kasvatuskumppanuus Puheeksi ottaminen 2. Lapsi Varhainen vuorovaikutus Varhainen tuki

Mennyt maailma ja nykyaika Palaa mielessäsi lapsuuteen ja muistele miten silloin tehtiin työtä, lapset hoidettiin, minkälainen oli ympäristö, miten leikittiin, ja käytettiin aikaa

Mitä on muuttunut Tietoisuus siitä, että oma menneisyys ja koettu elämä on kasvattajalla läsnä kaikessa tekemisessä Oman lapsuuden ja vanhemmuuden tiedostava mielessä pitäminen tärkeää

Kasvatuskumppanuus ja elämänkerrallinen työskentely 1. Elämänmuistojen elvyttäminen – oman elämäntarinan hahmottuminen ja muistelutyö 2. Elämäntarinan kerronta –omasta elämästä kertomisen taitojen kehittäminen ja tunnemuistojen tavoittaminen ja jakaminen 3. Elävöitynyt ammatillisuus – oma elämänkerta yhdistyy tietoon lapsuuden ja aikuisuuden välisiä suhteita koskevaan - lapsen ääni vahvistuu

Kasvatuskumppanuus on Tietoista sitoutumista yhteiseen asiaan. Perustuu luottamukseen, tasavertaisuuteen ja kunnioittamiseen Kysymys on sekä asennoitumisesta että konkreettisesta organisoinnista, siitä miten asetumme keskusteluun vanhempien kanssa.

Perhekulttuuri Perheen tunteminen auttaa ammatti-ihmistä ymmärtämään, miksi vanhemmat ajattelevat, tuntevat ja toimivat tietyllä tavalla Perheen uskomukset perheen ja lapsen parhaasta ovat yhteistyön kannalta merkityksellisiä ja perheelle tosia, riippumatta siitä, voiko ammattilainen ne hyväksyä Perhelähtöinen työ perustuu ajatukseen, että lasta ei voi riittävästi auttaa tuntematta hänen kotiympäristöänsä Vanhemmat valtaistuvat, eli rohkaistuvat pohtimaan ja päättämään yhdessä ammattilaisten kanssa, mitä he ja lapsi tarvitsevat

Perhelähtöinen ajattelu alkaa toteamuksesta, että paras keino kasvattaa lasta on tukea hänen vanhempiaan suoriutumaan tästä tehtävästä. Perhe on joka tapauksessa vastuussa siitä, että arkipäivän rutiinit sujuvat. Mikäli se ei onnistu perheen omin voimin, apua ja tukitoimia on annettava riittävästi, niin paljon kun perhe sitä kokee tarvitsevansa. Näin toimittaessa on mahdollista saada tulokseksi omillaan toimiva perhe.

Yhteistyöstä kasvatuskumppanuuteen Yksipuolista asiantuntijuudesta samanarvoiseen arkisen vuoropuheluun Tiedottamisesta dialogiin ja vanhempien osallisuuteen Tulkinnoista yhteiseen ymmärrykseen Yksittäisistä tapahtumista jatkumoon ja merkityksellisiin kohtaamisiin

Kasvatuskumppanuuden periaatteet Kuunteleminen -> keskeinen asia vuoropuhelussa, eläytyvää kuuntelemista, aitoa kiinnostusta, keskittymistä ja läsnäoloa Luottamus - vanhempien sanomisilla on merkitys Kunnioitus - hyväksyminen, sietäminen ja kehonkieli Dialogi eli vuoropuhelu hyvä keskusteleva ilmapiiri

Vastuu kumppanuudesta Ammatti ihmisen velvollisuus on käynnistää kumppanuusperustainen yhteistyö Ammatti-ihmisen vastuuta on huolehtia omasta asiantuntijuudestaan ja välittää vanhemmille kaikki se tieto ja taito joka lapsesta on käytettävissä Vanhemmilla on oikeus ja vastuu määritellä yhteistyöhön osallistumisen laatu ja laajuus oman jaksamisensa ja mahdollisuuksiensa mukaan

Perheet asiakkaina Perheitä on monenlaisia -> haaste kasvattajalle kohdata ja rakentaa kasvatuskumppanuutta kaikenlaisten perheiden kanssa -> ja sitä kautta myös huolien puheeksi ottaminen on haastavaa -> kumppanuusmallin kautta tämä helpottuu ja selkiintyy

Huoli lapsesta, puheeksi otto ja puuttuminen Yhteinen huoli lapsesta toiminnan keskipisteenä Vanhempien tiedot ja esiintuomat näkemykset ovat heille totta Valitse rauhallinen paikka, määrittele aika, kerro keitä on paikalla, ja selvitä mitä vanhemmat jo tietävät -> mahdollisuus vanhemmille tuoda esim. pelkonsa esille

Kerro totuus, valitse sanat, muista kunnioitus! Kohtaa perheen reaktiot, hämmennys, viha, epäusko,,,KUUNTELE! Kysy vanhemmilta tarvitsevatko he aikaa asian pohtimiseen Suuntaa katse tulevaisuuteen! Miten jatketaan?

Lapsen auttamisen tavoitteet ja prosessi Huoli tai pulma 1.vaihe -> Lapsen tilanteen tutkiminen kasvatusyhteisössä 2.vaihe-> Lapsen tilanteen tutkiminen vanhempien kanssa 3.vaihe->Lapsen tilanteen tutkiminen kasvatusyhteisössä ja/tai moniammatillisessa tiimissä 4.vaihe->Erilaiset tulkinnat todellisuudesta 5. vaihe -> Kyseenalaistamisen taito Yhteinen ymmärrys

Ensimmäiset vaiheet ovat tärkeitä ongelmien selvittämisessä ja rakennettaessa luottamusta ja kasvatuskumppanuutta Kaikki seuraavat vaiheet perustuvat ensimmäisten askelien onnistuneeseen läpikäymiseen Lapsen vaikeudet herättävät (oppimis- ja sos. em.-vaikeudet, käytöshäiriöt, kielellisen kehityksen pulmat, masennus jne.) vanhemmissa yleensä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita On erittäin tärkeää tarkastella lapsen tilannetta neuvomatta ja ratkaisematta asioita vanhempien puolesta -> yhteinen ymmärrys Lapsen on helpompi ottaa tuki vastaan, kun hän tietää sekä kasvattajan että vanhempien toimivan yhdessä häntä auttaakseen.

Kiintymyssuhde Vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on edellytys kiintymyssuhteen kehittymiselle (hoiva) Vanhemmuuteen kasvamiseen liittyy kiinnittyminen vauvaan Turvallinen kiintymyssuhde hoivaavaan aikuiseen on perusta vauvan myöhemmille ihmissuhteille Turvallinen kiintymys rakentaa vauvan itseluottamusta ja lisää stressisietokykyä Se muodostaa vauvan emotionaalisen kehityksen ja mielenterveyden perustan Sen turvin vauva uskaltautuu tutkimaan ympäristöään ja oppimaan

Lapsi ja varhainen vuorovaikutus Millaista on hyvä vuorovaikutus pienen lapsen kannalta? Jatkuvuus – lapsen on saatava kokemus siitä, että häntä hoivaavat henkilöt ovat pysyviä Toistuvuus – kun vanhempi / hoitaja tekee samoja asioita samalla tavalla päivästä toiseen lapsi alkaa yhdistää aikaa, tapahtumia, henkilöitä, kosketusta.

Ennakoitavuus – itkusta seuraa vanhemman läheisyys, väsymyksestä nukkumaan meno Sensitiivisyys – lapsen tarpeiden arviointi ja niihin vastaaminen Lapsen viestien oikea lukeminen Turvallisuus – vanhempi / hoitaja jäsentää vauvan ympäristöä askeleen edellä, rajat, tulevasta kertominen

Fyysinen kosketus – sensitiivinen fyysinen läheisyys, missä seurataan lapsen reagointia, antaa lapselle tunteen oman ruumiinsa rajoista, luo turvallisuutta ja uskallusta aktiiviseen ympäristön tutkimiseen Katsekontakti – vuorovaikutuskanava yhteisten kokemusten jakamiselle, hyväksyntä, ilo ja turva

Kieli – äänen sävyt ja tunnelmat, keskustelut auttavat jakamaan sisäisiä kokemuksia, ajattelun ja kerronnan väline. Temperamentin huomioiminen – vanhemman / hoitajan ja lapsen erilaiset temperamentit, yhteen sovittaminen vie aikaa Tunteiden yhteen soinnuttaminen – vastavuoroinen tunnetilojen jakaminen – syvä tunne yhteenkuuluvuudesta

1. Lapsen tunteen oikea tulkinta ”tunne vaste” -sensitiivisyys 2. Lapsen hätään vastaaminen ja lapsen hädän ymmärtäminen ja hallinta - ikävän kannattelu 3. Yhteisiä tarkkavaisuuden tiloja lapsen ja aikuisen välillä 4. Vanhempi/ hoitaja on aktiivinen siinä prosessissa, jossa muodostuu käsitys itsestään mentaalisena ja intentionaalisena olentona….”mielellistäminen” 5. Aikuinen on saatavilla 6. Aikuinen on johdonmukainen reaktioissaan 7. Vuorovaikutusympäristö on aktiivinen; se tukee lapsen aloitteita, kannattelee niitä ja tarjoaa aloitteita

Kasvatusympäristössä tärkeintä pienen lapsen kannalta on ennustettavuus ja vuorovaikutuksen laatu Kasvattajan on kannateltava lapsen kiintymyssuhdetta omaan vanhempaan/ vanhempiin Kasvatuksen, kehittymisen ja oppimisen mahdollistaa riittävän hyvä vuorovaikutus

Varhainen tuki Lähikehityksen vyöhyke (Vygotski) Onko lapsi taidoissaan jo lähikehityksen vyöhykkeellä, jolloin hän tukea antavan vuorovaikutuksen avulla alkaa hallita taitoa? Vai onko vaatimustaso liian korkea. Esim. ruokailu, pukeminen, leikkitaidot

Varhainen ja tuki Tulistuvat ja joustamattomat lapset (Ross Green) Joustavuus ja turhautumisen sietokyky tärkeitä taitoja –puute näissä taidoissa näkyy aggressiivisena käytöksenä

Tulistuvat lapset Lapselta puuttuu taito, joustavuus. Kyse ei ole huonosta kasvatuksesta tai vanhempien kyvyttömyydestä toimia kasvattajana! Lapset toimivat oikein jos osaavat Aikuiset saattavat ajatella, että lapset eivät halua toimia oikein ? Miksi eivät haluaisi?

Alueet, joissa lapsella taitovajetta Toiminnan ohjaustaidot -> Kyky siirtyä tehokkaasti ajattelutavasta toiseen, organisointi ja suunnittelu ja tunnereaktion eriyttäminen Kielelliset prosessointi taidot -> Tunteiden luokittelu ja ilmaisu, omien tarpeiden tunnistaminen sanoittaminen ja ongelman ratkaisu Tunteiden säätelytaidot -> Ärsyyntyminen, masennus, ahdistus Kognitiiviseen joustavuuteen liittyvät taidot -> Harmaa alue ja ajattelu vrt. mustavalkoinen Sosiaaliset taidot -> Vaikeus huomata ja tulkita sosiaalisia vihjeitä oikein

Perinteinen menetelmä - tottelematon lapsi on oppinut, että kiukuttelemalla ja raivoamalla saa huomiota ja tahtonsa läpi -> purkaukset tahallisia, tavoitteellisia ja lapsen tietoisessa kontrollissa (manipulointi)-> poisoppiminen 1. Lapselle paljon myönteistä huomiota –kielteinen vähenee 2. Käskyjä vähennetään ja selkeytetään

3. Lapselle opetetaan nopeaa aikuisen ehdotonta tottelemista 4. Kirjataan ja pisteytetään lapsen edistymistä 5. Käytös johtaa seuraamuksiin –palkkiot tai rangaistukset 6. Lapselle opetetaan etteivät vanhemmat anna periksi vaikka lapsi raivoaisi -> entä jos menetelmä ei toimikaan? Joustamaton+ joustamaton = räjähdys

Toinen tapa: Kolme tasavertaista vaihtoehtoa toimia A-suunnitelma – Aikuinen määrää ja päättää mitä lapsen tulisi tehdä, miten toimia, lapsen vastustuksesta huolimatta C-suunnitelma – Aikuinen luopuu odotuksesta ainakin toistaiseksi B-suunnitelma – Aikuinen ratkaisee asian yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun avulla (CPS)

1. Empatia - rauhoittaa, mahdollistaa keskustelun, osoittaa, että aikuinen on vakavissaan - empatiaa osoitetaan toistamalla lapsen huolenaihe juuri niillä sanoilla kun lapsi sen itse ilmaisee = heijastava kuuntelu 2. Ongelman määrittely - aikuinen tuo esille oman huolensa tai itselleen tärkeän asian= kaksi ongelmaa 3. Kutsu neuvotteluun - Keksitään yhdessä ratkaisuja ongelmaan, ratkaisun tulee tyydyttää molempia osapuolia.

Tärkeintä niin lasten kuin aikuisten ja vanhempien kanssa työskennellessä on kuuntelun, kunnioituksen ja luottamuksen avulla käytävä tasavertainen dialogi. Suhde asiakkaaseen syvenee ja muuttuu, ymmärryksen lisääntyessä ja asiakas saa parantavan kuulluksi tulemisen kokemuksen.

Kirjallisuutta, lähteitä ja luettavaa Liisa Kiesiläinen: Vuorovaikutusvastuu: Arator 1998 Hilton Davis Miten tukea sairaan tai vammaisen lapsen vanhempia? Suomen sairaanhoitajaliitto 2003 Helenius Aili & al. Pienet päivähoidossa: Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. WSOY 2001 Jari Sinkkonen ja, Mirjam Kalland (toim.)Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen WSOY 2001 Marja Kaskela ja Marjatta Kekkonen: Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta –opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen, Vaajakoski, Gummerus Kirjapaino Oy, 2006 Paula Määttä: Perhe asiantuntijana: erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt Jyväskylä Atena 1999 Eija Rusanen: Ongelmalapset päivähoidossa: Tutkimus kasvatuskäytäntöjen kehittämisestä päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa Suomen kuntaliitto 1995 Pirkko Niemelä, Pirkko Siltala, Tuula Tamminen (toim.) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus Juva WSOY 2003 Kirsti Karila: Kasvatuskumppanuus – uhka vai mahdollisuus? Lastentarha-lehti 4/2003 Kirsti Karila, Maarit Alasuutari, Maritta Hännikäinen, Anna Raija Nummenmaa, Helena Rousku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus Vastapaino Tampere 2006 Ross W. Green: Tulistuva lapsi – uusi lähestymistapa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2006 Bent Hougaart: Curling vanhemmat ja lapsityrannit: järkevän kasvattajan käsikirja Helsinki WSOY Juva 2005 Mia Nykopp Luentomateriaali Seltot ry Tulistuva lapsi koulutuksesta Herossa 28.10.2006 Eira Suhonen Luentomateriaali Erityislastentarhanopettajien täydennyskoulutusseminaarista 10.6.2005 Pienen lapsen sopeutuminen päiväkodin maalimoihin Luentomateriaali Varhaiskasvatuksen seminaarista 2004. Helsingin yliopiston psykologian laitos Anu Katriina Pesonen Päivi Pihlaja ja Elina Kontu (toim.) Työkaluja päivähoidon erityiskasvatukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:14