Omistajuus ja hallinto osuustoiminta- ja keskinäisissä yrityksissä Pellervo-Seuran valtuuskunnan hyväksymä raportti Pellervon päivä Antti Tukeva

Toimeksianto ja työryhmä Pellervo-Seuran hallitus päätti antaa erikseen nimettävälle työryhmälle tehtäväksi jäsenomistajuuteen liittyvien suositusten ajantasaistamisen. Edellinen valtuuskunnan hyväksymä raportti aiheesta on tehty vuonna Pellervo-Seuran toimitusjohtaja Veikko Hämäläinen kutsui työryhmään: lakiasiainjohtaja Kari Lehto, puheenjohtaja, professori Iiro Jussila, hallintoneuvoston puhenjohtaja Tiina Teperi-Saari, toimitusjohtaja Antti Tukeva, toimitusjohtaja Kari Huhtala, sihteeri

Näkökulmia omistajuuteen

•Jäsenen kokema omistajuus on eritasoista (meijeri-teurastamo- vakuutus-kauppa) •Omistajavallan käyttö on kaikissa tapauksissa jäsenten ja yrityksen kannalta keskeinen ja vaativa omistajan rooli •Hallinnossa on sisäistettävä osuustoiminnan arvot mutta samalla pystyttävä käymään niistä kriittistä keskustelua Omistajuus 1

Omistajuus 2 •Osuuskunnan omistajuus lähtee jäsenen kokemasta konkreettisesta hyödystä - osuuskunnan jäsenyys ei ole sijoitus (ei voi myydä) ja omistuksesta hyödytään sen käytön kautta •Omistajuus on pitkäaikaista sitoutumista eikä se voi olla spekulatiivista (vrt. pörssiyhtiöt) •Pääomavaltaisuuden lisääntyminen ja polarisoituminen sekä mm. IFRS-säännösten tuleva käyttö aiheuttaa kysymyksiä osuuspääomista / omista pääomista osuuskunnan taseessa. •Yritys tarvitsee omistajat joille yritys itsessään on tärkeä, ja jotka kantavat huolta yrityksen pitkäjänteisestä menestymisestä.

Omistajuus 3 •Aito omistajuus syntyy pitkäaikaisen vuorovaikutuksen tuloksena, jossa omistaja kokee voivansa aidosti vaikuttaa yrityksen toimintaan, tuntee sen kuin omat taskunsa ja ymmärtää laittaneensa itsensä monipuolisesti likoon yrityksen hyväksi - oman yrityksen lisäksi on etenkin hallinossa toimivien tunnettava koko markkinakenttä, että vältytään mahdollisuuksien mukaan liiketoiminnallisilta päätöksiltä, joilla on spekulatiivinen, kokonaistulosta heikentävä vaikutus koko alalle

Osuuskuntien ja omistuksen erilaisuus •Osuuskuntien koko, liiketoiminta-alueet, jäsenmäärät jne. ovat hyvin paljon toisistaan poikkeavat •Jäsenten palvelujen käytön kokoluokka kasvaa ja polarisoituu, samoin sijoitetun osuuspääoman määrä •Osuustoimintayritysten koko kasvaa ja toisaalta syntyy koko ajan hyvin pieniä osuuskuntia •Erilaisten jäsenten yhdenvertaisuus osuuskunnassa on jatkossa nähtävä yhä enemmän myös oikeudenmukaisuuden, ei pelkästään samanlaisuuden kautta

Osuustoimintayrityksen hallinto Toiminta ja kehitysnäkymät

Hallinnon keskeiset strategiset painopisteet •Hallinto rakentuu osuuskunnankokouksen/vaaleilla valitun edustajiston tai yhdistyskokouksen päätösten pohjalta •Osuustoiminnan neuvottelukunta linjasi syksyllä 2010 keskeiset painopisteet -näistä linjauksista osuustoiminnan kilpailukyvyn ja liiketoimintaedellytysten varmistamista voidaan pitää keskeisenä, koska sille perustalle rakentuu koko osuuskunnan olemassaolo

Hallinnon rooli •Hallinnon oltava todellinen hallintovallan käyttäjä eikä vain henkinen linkki jäsenistöön - perusedellytyksenä riittävä osaaminen, jatkuva kouluttautuminen ja kehittyminen - tj:n osallistuminen hallitukseen ratkaistava osuuskunnittain, merkityksellistä on kuitenkin, että hallituksen jäsenenä tj. sitoutuu yrityksen tärkeimpien päätösten tekemiseen kuten hallitus •Osuuskuntatutkimuksessa keskeistä osuuskuntien menestymiselle on todettu olevan hallituksen jäsenten kompetenssi ja näiden valintojen valmistelu. Yhtä tärkeää voidaan todeta olevan keskeisten toimihenkilöiden valinnan valmistelu.

Jäsensuhteita ja hallintoa koskevat suositukset JÄSENSTRATEGIA (1)Jokaisella osuuskunnalla tulisi olla jäsenten sitouttamiseen ja kouluttamiseen liittyvä jäsenstrategia, jolle annetaan riittävä paino osuuskunnan johtamisessa. Strategiassa tulee näkyä: - miten jäsen pitkällä aikavälillä hyötyy osuuskunnasta -miten osuuskunta itse varmistaa tulevaisuuden kilpailukykynsä -miten osuuskunta viestii nämä asiat -miten osuuskunta kehittää vuorovaikutusta ja aktivoi jäsenistöään.

TYÖSKENTELYKÄYTÄNNÖT (2) Edustajiston ja hallintoelinten jäsenten lukumäärän tulee olla tarkoituksenmukaisessa suhteessa osuuskunnan jäsenmäärään ja työskentelyn tehokkuuteen. (3) Hallintoneuvostojen ja edustajistojen työskentelyä aktivoidaan sekä niiden ohjaavaa ja edustuksellista roolia kehitetään osuuskunnissa ja lähivakuutusyhdistyksissä. (4) Hallitukset ottavat käyttöönsä itsearvioinnin, joka toteutetaan vuosittain tai tarpeen mukaan. Hallitukset laativat myös itselleen vuosittaisen toimintasuunnitelman ja vuosikellon. (5) Suurissa yrityksissä hallitukseen voidaan valita muiden yritysten toimitusjohtajia ja/tai hallitusammattilaisia tuomaan hallitukseen erityisosaamista ja luottamushenkilöille apua heidän valvontatehtävänsä täyttämiseen.

OSAAMISEN KEHITTÄMINEN (6) Osuuskuntien ja lähivakuutusyhdistysten hallitukset ja toimiva johto kannustavat luottamushenkilöitä osuustoiminnan ja vakuutusyhdistystoiminnan itseopiskeluun yrityksen, yritysryhmän tai Pellervo-Seuran tuottaman internet- ja muun aineiston ja järjestelmien avulla. Oppimiselle on hyvä asettaa konkreettiset tavoitteet. (7) Uusien luottamushenkilöiden rekrytoimiseksi osuuskunnat ja lähivakuutusyhdistykset tehostavat asiaan liittyvää tiedotusta. (8) Toimitusjohtajan ja johtavien toimihenkilöiden valinta ja perehdytys valmistellaan riittävästi.

OSAAMISEN KEHITTÄMINEN (jatk.) (9) Osuuskunnat ja lähivakuutusyhdistykset huolehtivat, että niillä on olemassa luottamushallinnon koulutussuunnitelma tuleville vuosille. (10) Kansainvälisen osaamisen vahvistamiseksi suurissa ja suurehkoissa osuuskunnissaja niiden omistamissa yrityksissä etenkin hallituksen jäsenet osallistuvat englannin kielen opetukseen ja ulkomaisiin seminaareihin. (11) Osuuskunnat ja lähivakuutusyhdistykset huolehtivat uusien toimitusjohtajien ja muun toimivan johdon osuustoimintaan tai keskinäiseen vakuutustoimintaan liittyvän erityistietämyksen riittävästä tasosta.