Frankfurtin koulukunnasta uusvasemmistolaisiin teorioihin Porvarillisen massakulttuurin kritiikki

Frankfurtin koulukunnan lähtökohdat koulukunta sai alkunsa Saksassa 1920-luvulla lähes kaikki tutkijat juutalaisia  päätyivät 1933 New Yorkin Columbia-yliopistoon (vrt. Lazarsfeld) pää-äänenkannattaja Zeitschrift für Sozialforschung

Kriittisen teorian lähtökohdat arvostelee vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä omanlaistaan marxismia: torjuvat ajatuksen yhteiskunnan kehityksestä luonnonlainomaisena katsovat, että Marxin teoria ei sellaisenaan päde 1900- luvun yhteiskunnassa (valtio-/monopolikapitalismi) huomio perinteisen marxismin hylkimiin kysymyksiin tajunnasta ja kulttuurista massakulttuuri ja media

Frankfurtilaiset ja MCR-perinne frankfurtilaiset arvostelivat vallitsevaa MCR-perinnettä a) pitäytymisestä vallitsevaan ’annettuna otettuun’ (hallinnollinen tutkimus, tekninen tiedonintressi) tutkimuksen tulee etsiä paremman maailman mahdollisuuksia (kriittinen tutkimus, emansipatorinen tiedonintressi) b) keskittymisestä empiirisiin yksityiskohtiin (positivismi) ja kyvyttömyydestä nähdä yhteiskuntakokonaisuutta

Massakulttuuri ja kulttuuriteollisuus Max Horkheimer & Theodor Adorno (1944) Dialektik der Aufklärung massakulttuuri kulttuuriteollisuutena: kulttuurin muuttuminen teollisuudeksi, jonka pitää tuottaa omistajalleen voittoa, johtaa kulttuurituotteiden standardointiin ja samanlaistumiseen: ”kaikesta tulee yhtä ja samaa” tuotteiden keinotekoinen erilaistaminen takaa kuitenkin jatkuvan kysynnän

Kulttuuriteollisuus ja ’väärä tietoisuus’ Herbert Marcuse (1969) Yksiulotteinen ihminen kulttuuriteollisuus pitää yllä status quota ja väärää tietoisuutta väärän tietoisuuden tuottaminen on väistämätöntä mutta ei tietoista kulttuuriteollisuuden tuotteiden täytyy myötäillä vallitsevaa makua, mikä edelleen vahvistaa sitä taitavasti tehty elokuva tms. aisteja kiehtova tuote kiinnittää katsojansa tehokkaasti harhaanjohtavaan ilmiötasoon: viihde ja mielihyvä on pakoa ajattelusta vain moderni, avantgardistinen taide emansipatorista ja kriittistä

Frankfurtin koulukunnan kritiikki elitistinen ja liian pessimistinen teoria Onko kulttuurituotanto tosiaan noin yhdenmukaista? Ovatko vastaanottajat tosiaan noin alttiita?

Frankfurtin koulukunnan empiirinen tutkimus1 tunnetuimpien edustajien empiirinen tutkimus vähäistä Leo Lowenthal (1944) Literature, Popular Culture, and Society lehdissä 1900-1941 julkaistujen elämäntarinoiden sankarit ovat yhä useammin viihteen edustajia (kulutuksen sankareita), yhä harvemmin talouden tms. edustajia (tuotannon sankareita) tarinoissa keskitytään yhä enemmän yksityiselämään menestys selitetään onnella eikä työnteolla johtopäätös: todellista yksilöllisyyttä ei enää ihailla vaan se määrittyy epänormaaliksi (kulttuurin standardoituminen)

Frankfurtin koulukunnan empiirinen tutkimus2 David Riesman (1950): sosiologi, joka sai vaikutteita Frankfurtin koulukunnalta amerikkalaisen sosiaaliluonteen muutos sisältä ohjautuvasta ja taloudelliseen menestykseen pyrkivästä yrittäjätyypistä ulkoa ohjautuvaksi ja sosiaalista suosiota tavoittelevaksi sopeutujaksi

Frankfurtin koulukunnan toinen vaihe: Jürgen Habermas1 (1962) Strukturwandel der Öffentlichkeit ihanteena 1700-1800-lukujen porvarillinen julkisuus ns. klassinen julkinen sfääri = herruudesta vapaa kommunikaation alue, joka jää yksityisen (perhe ja talouselämä) ja julkisen (valtion viranomaiset) väliin kriittinen ja harkitseva yhteiskunnallinen keskustelu 1800-luvun loppupuolelta alkaen julkinen sfääri rappeutuu = teollistunut tuotantojulkisuus päätöksenteko siirtyy monopoleille, puolueille ja intressiorganisaatioille (mainonta, kaupallistuminen, pr) → julkisuuden uusfeodalisoituminen, näytösluontoisuus

Habermasin kritiikkiä2 naiset on pääsääntöisesti suljettu pois klassisesta porvarillisesta julkisuudesta myös työnväenluokka on suljettu julkisen sfäärin ulkopuolelle Onko siis julkinen sfääri 1700-luvullakaan toiminut ihanteellisella tavalla?  Habermas muunsi teoriaansa pyrkien ottamaan kritiikin huomioon

Jürgen Habermas2 kommunikatiivisen toiminnan yleinen teoria: yhteiskunnassa keskeistä pyrkimys kommunikatiiviseen kanssakäymiseen (vrt. Dewey) kommunikatiivinen rationaalisuus, paras argumentti voittaa valtasysteemit (markkinat ja valtio) vaikeuttavat herruudesta vapaata viestintää nykyään Habermas tunnetaan modernin ja valistuksen projektin puolustajana (versus ns. postmodernismi)

George Gerbner (1973) Communications Technology and Social Policy. yhteiskuntakriittinen näkökulma ja kvantitatiivinen empiirinen tutkimus kulttuuri-indikaattoriprojekti: symboliympäristö kultivoi, ’pisarointivaikutus’: suurten televisioyhtiöiden ohjelmavirrassa jopa 7-10 väkivaltatapausta/tunti → paljon televisiota katsovat uskovat muita useammin maailman olevan väkivaltainen kritiikki: toisintotutkimuksen (1980) mukaan yhteys muiden tekijöiden aiheuttama katsojien omat merkityksenannot?

Länsimaiden ’kulttuurivallankumous’ 1) kansainvälisen tilanteen muutos: Vietnamin sota Algerian sota Afrikan siirtomaiden itsenäistyminen 2) yhteiskunnallisen ja kulttuurisen ilmapiirin muutos: rock-musiikin ja nuorisokulttuurin leviäminen Yhdysvalloista 1950-luvulta lähtien mustien kansalaisoikeusliike USA:ssa rauhanliike ja hippiliike opiskelijaliikkeet ja vuoden 1968 levottomuudet naisliike, E-pilleri ja ns. seksuaalinen vapautuminen

Uusvasemmistolaisuuden teoreettisia lähtökohtia1 1) Frankfurtin koulukunnan vaikutus: positivismin kritiikki akateeminen marxismi kapitalistinen talousmuoto määrittelee median rakennetta ja toimintaa eroavia näkemyksiä: on olemassa myös vastajulkisuutta luokkataistelu jatkuu!

Uusvasemmistolaisuuden teoreettisia lähtökohtia2 2) yhteiskuntien sisäiset ja yhteiskuntien väliset (globaalit) luokkaerot: kansainvälinen kapitalismi ja kehitysmaat! 3) hallitseva ideologia ja vastustavat ideologiat ristiriitaisia käsityksiä! (yhtenäisen) porvariston (tietoisesti tuotetusta) luokkaintressistä tahattomasti tuottuvaan ja kaikkialle tunkeutuvaan ’väärään tietoisuuteen’

Perustana ideologiateoria Louis Althusser (1969/ suom. 1984) Ideologiset valtiokoneistot koulujärjestelmä, media ym. Takaavat yhteiskuntamuodon jatkuvuuden Ideologiasta ei voi päästä eroon ideologia tuottaa yksilöt yksilösubjekteina ideologia on osallistumista toimintaan, käytäntöihin, rituaaleihin Ideologia hämärtää olemassaolon yhteiskunnalliset ehdot