Luuk. 6:1-2 Kuudennen luvun alussa Luukas keskittyy juutalaisille keskeisen sapattikäskyn noudattamista käsitteleviin kysymyksiin. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?" (Luuk. 6:1-2) Sapattikäskyn noudattaminen (”Muista pyhittää lepopäivä!”) oli fariseuksille tärkeää. He uskoivat, että kun kerran vietettäisiin sapattia niin, ettei yksikään juutalainen sitä rikkoisi, messias tulee. He olivat laatineet lukemattomia selityksiä ja tarkennuksia, jotka kertoivat hyvin yksityiskohtaiesti, mitä sapattina sai tehdä, mitä ei. Tähkäpäitten hiertämisen käsissä he tulkitsivat puimiseksi, työnteoksi, mikä oli kiellettyä sapattina. Sinänsä tähkien kerääminen käsin toisen viljapellolta oli sallittua. 5. Moos. 23:26 sanoo: ”Kun kuljet viljapellon halki, voit käsin kerätä tähkäpäitä, mutta sirpillä et saa leikata itsellesi toisen viljaa.”

Luuk. 6:3-7 Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä? Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille." Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra." (Luuk. 6:3-5) Jeesus vastaa fariseusten moitteeseen viittamalla Raamattuun. Hätätilanteessa kuningas Daavidkin oli toiminut vastoin kirjoitettua lakia, eikä häntä siitä syystä syytetty lain rikkojaksi. Jeesus, Daavidin Poika, toimi nyt samoin kuin hänen Vanhan testamentin esikuvansa. Jeesus halusi usein opetuksillaan ja teoillaan murtaa juutalaisten lainopettajien tekemiä perinnäissääntöjä, joista oli tullut ihmisille raskas taakka ja jotka pimensivät Jumalan käskyjen todellisen merkityksen. Jeesuksella on oikeus tulkita sapattikäskyä, koska hän, Ihmisen Poika ja Messias, on sapatin Herra. Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. Lainopettajat ja fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus sapattina, sillä he etsivät tilaisuutta nostaakseen syytteen häntä vastaan. (Luuk. 6:6-7) Luukas kertoo vielä toisen sapattina tapahtuneen ja sapatin noudattamiseen liittyvän tapauksen. Nyt fariseuksen ja lainopettajat ovat jo mielessään nousseet Jeesusta vastaan ja etsivät aktiivisesti perusteita Jeesuksen syyttämiseksi.

Luuk. 6:8-16 Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä. Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Nouse ja tule tänne eteen." Mies nousi paikaltaan ja astui esiin. Jeesus sanoi: "Vastatkaa minulle: kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tuhota ihminen?" Hän katsoi heitä kaikkia ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen. Tämä sai lainopettajat ja fariseukset mielettömän raivon valtaan, ja he rupesivat suunnittelemaan, mitä tekisivät Jeesukselle. (Luuk. 6:8-11) Fariseusten sapattikäksyn selitykset eivät sallineet mitään poikkeuksia. Kaikki työn tekemiseksi tulkittava oli kiellettyä – myös hyvän tekeminen. Näin Jumalan antama hyvä käsky, jonka tarkoitus on suojella ihmistä ja hänen hyvinvointiaan, oli vääristetty irvikuvakseen. Jeesus ei ollut sidottu fariseusten selityksiin, vaan hän toimi niin kuin on oikein ja Jumalan tahdon mukaista. Tässä tapauksessa se merkitsi sairaan miehen parantamista - ja fariseusten raivon herättämistä. Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi. Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veli Andreas, Jaakob ja Johannes, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, Juudas Jaakobin poika ja Juudas Iskariot, josta tuli kavaltaja. (Luuk. 6:12-16) Jeesuksen oli jo suuri joukko opetuslapsia, mutta nyt oli aika valita heistä 12, jotka saisivat erityisen aseman kulkea jatkuvasti Jeesuksen seurassa ja joista tulisi apostoleja. Valinta oli erityisen tärkeä, ja siksi Jeesus valmistautui siihen rukoillen koko yön – opettavainen esikuva meille.

Luuk. 6:17-19 Pari huomiota valituista. Jeesus valitsi opetuslapsijoukkoonsa tietoisesti tulevan kavaltajansa, Juudas Iskariotin. Jeesus tiesi jo alusta asti, miten hänen elmänsä tulisi päättymään ja millainen rooli Juudaksella olisi siinä. Jeesus valitsi opetuslastensa joukkoon myös kaksi sellaista, jotka inhimillisesti ajatellen eivät millään sopineet yhteen, nimittäin publikaani Matteuksen (eli Leevin), joka oli olllut roomalaisten palveluksessa, ja Simon kiivailijan, joka kuului niihin, jotka halusivat väkivalloin ajaa roomalaiset pois Israelista. Jeesuksen seurassa inhimilliset raja-aidat kuitenkin kaatuvat ja hänen rakkautensa yhdistää. Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä heidän kanssaan ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta. Kaikki he olivat tulleet kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi. Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki. (Luuk. 12:17- 19) Jeesuksen maine on kiirinyt kauas, ja häntä tullaan kuulemaan ja häneltä tullaan hakemaan apua sairauksiin jo satojen kilometrien päästä. Opetus: Ville Auvinen