Kasvatuskumppanuus varhaiskasvatuksessa KOUVOLA ma 12.12.2005 Klo 13.30-16 ja 17.30-20 KM Kirsi Alila 050-4327858 TERVETULOA KOULUTUKSEEN!

Pieni paussi sopivassa välissä noin klo 14.30/18.30! Koulutuksen sisältö Kasvatuskumppanuutta – mistä on kysymys? - Käsitteen taustaa, määrittelyä ja tarkastelua - Historiaa ja juuret - Tavoitteet, edellytykset, reunaehdot - Tutkimustietoa ja teoriaa - Haasteita ja kehittämisen paikkoja Kasvatuskumppanuus arkityössä – mikä muuttuu, miksi ja miten? Osaamisena, ammattitaitona Menetelminä ja toimintoina Artikkeli: Kasvatuskeskustelu kasvatuskumppanuuden areenana Kivoja pikku tehtäviä matkan varrella! Pieni paussi sopivassa välissä noin klo 14.30/18.30!

”Working together” kumppanuus (partnership) –käsite jo 1886 Unescon raportista ”Working together” ammatti-ihmisten ja vanhempien kumppanuuteen perustuva yhteistyö molempien osapuolien yhteinen intressi: lapsen kasvu ja oppiminen ammatti-ihmisten vastuu vanhempien suuntaan tasavertaisuus, kunnioitus, vastavuoroisuus eri osapuolet täydentävät toisiaan vastuu ja velvollisuus kumppanuusperusteisen yhteistyön käynnistämisestä on ammatti-ihmisillä vanhemmat ammatti-ihmisten ajattelussa passiivisista tuettavista aktiivisiksi palvelujen käyttäjiksi

Fletcher (1996) Kehittävä vuorovaikutus ominaista riippuvuus ja sitoutuminen sisältää molemminpuolista antamisen ja saamisen vastavuoroisuutta ja vastuunottamista osaamisen jakamisen halukkuus omien rajojen ylittäminen

Kasvatuksellinen kumppanuus Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset (STM, julkaisuja 2002:9): varhaiskasvatusta ohjaavina periaatteina lapsen, vanhempien ja henkilöstön osuus ja asema painotettiin kasvatuksellista kumppanuutta varhaiskasvatuksen toteuttamisen lähtökohta ja onnistumisen edellytys lähtökohtana lasten tarpeet ja vanhempien kasvatustyön tukeminen osapuolten tasavertainen vuorovaikutus vanhempien ja asiantuntijoiden erilainen asiantuntemus, osaaminen ja tieto yhdistyvät vanhempien osallistuminen olennaista

Vanhempien osallisuus Kasvatuskumppanuus VASUSSA osa vanhempien osallisuutta lastensa varhaiskasvatuksessa (luku 4) osallisuus kasvatuskumppanuutta laajempi käsite VASUssa: kasvatuskumppanuus lapsen vasu ja sen arviointi yksikön toiminnan suunnittelu ja arviointi

VASU: Kasvatuskumppanuus Mitä se on? vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemista edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista vanhempien ensisijainen kasvatusoikeus ja –vastuu, oman lapsen tuntemus henkilöstön koulutuksen tuoma ammatillinen tieto ja osaaminen sekä henkilöstön vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luominen

VASU: Kasvatuskumppanuus Lähtökohtana: lapsen tarpeet ja hyvinvointi lapsen edun ja oikeuksien toteuttaminen ohjaa varhaiskasvatuksen toimintaa keskustelut arvoista, näkemyksistä ja vastuista sekä kasvattajayhteisössä ja vanhempien kanssa

VASU: Kasvatuskumppanuus Mistä on kysymys?: vanhempien ja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseen kasvatustehtävään yhteistyön konkreettisesta organisoinnista ja sopimisesta molemmille osapuolille sopivalla tavalla

VASU: Kasvatuskumppanuus Tavoitteet: yhdistää lapsen kannalta kahden tärkeän tahon; vanhempien ja henkilöstön asiantuntemus ja osaaminen, tiedot ja kokemukset lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi lapsen tuen tarpeen havaitseminen ja yhteisen toimintastrategian luominen lapsen tukemiseksi edistää vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja

VASU: Kasvatuskumppanuus Henkilöstön vastuu: henkilöstön ensisijainen vastuu sisällyttää alusta alkaen perhekohtaisesti kasvatuskumppanuus luontevaksi osaksi lapsen varhaiskasvatusta vanhemmille luotava mahdollisuuksia esim. kasvatuskeskusteluihin oman lapsen osalta, yhdessä muiden vanhempien kanssa, henkilöstön kanssa (monipuoliseen osallistumiseen erilaiset ja vaihtelevat yhteistyön, osallisuuden ja kumppanuuden muodot)

Ryhmäkeskustelu Minkä/mitkä asiat olet kokenut hankalaksi/vaikeaksi kasvatuskumppanuuden käsitteessä? sen käytännön toteuttamisessa? Mikä siis mietityttää? - Mitkä asiat olet kokenut hyväksi/parannukseksi suhteessa entiseen?

Metafora -tehtävä Kasvatuskumppanuus on kuin…… (+ perustelu) Kokeile tätä vanhempien kanssa!

Kasvatuskumppanuus = VAATIVAA VUOROVAIKUTUSTA! mutta kasvatuskumppanuutta ei voi edistää ainoastaan henkilöstön vuorovaikutustaitoja kehittämällä ….MIKSEI?

Kasvatuskumppanuuden yhteiskunnalliset, kulttuurelliset ja rakenteelliset reunaehdot: mm.: perheiden vuorotyö määräaikaiset työ- ja päivähoitosuhteet moninaiset perhemuodot ja –tilanteet monikulttuurisuus lasten kasvuympäristöjen vaihtelut perheiden kasvatukselliset tarpeet; odotukset varhaiskasvatukselta

Kasvatuskumppanuuden yhteiskunnalliset reunaehdot: Perheet erilaisia rakenteeltaan kulttuuriltaan arvostuksiltaan pyrkimyksissään arjen ratkaisuissaan vahvuuksissaan tarpeissaan (Ferguson&Ferguson, Gallimore, Weisner, Kaufman&Bernheimer) vanhempien ikä ja kokemus vanhempana

Kasvatuskumppanuuden yhteiskunnalliset reunaehdot: Ammatti-ihmiset erilaisia: ammatti-tausta; koulutus osaaminen ikä työkokemus asenne kasvatuskäsitykset palvelualttius…

Karila & Nummenmaa Kasvatuskumppanuuden rakentaminen eri sukupolvien välille edellyttää kasvatuksen kulttuurisen perustan pohdintaa ja tiedostamista lapsi edustaa tuntematonta tulevaisuutta vanhemmat nuoria aikuisia omine arvoineen, uskomuksineen henkilöstö ikääntyvine työntekijöinä omine elämismaailmoineen (Matkalla moniammatillisuuteen –Kuvauskohteena päiväkoti)

Päivähoidon reagointitavat (Puroila) Suomalaisen yhteiskunnan muutos: miten päivähoito voi reagoida muutokseen? toimiminen entiseen tapaan muutoksen tavoitteleminen perheissä päivähoito pyrkii muuttumaan itse Mikä näistä realistinen vaihtoehto?

Kumppanuuden juuret – yhteistyö eri aikoina 1970 –luku vanhemmat taka-alalla henkilöstöllä auktoriteettiasema koti ei puuttunut päivähoidon toimintaan päivähoito ei puuttunut kotikasvatukseen hlökunta teki lapsen hoitoa, kasvatusta ja opetusta koskevat päätökset kotikasvatuksen tukeminen = oppimisvalmiuksien edistämistä ja korjaamista

Kumppanuuden juuret – yhteistyö eri aikoina 1980 –luku ekologisen teorian esiin nouseminen yhteistyö päivähoitokasvatuksen perustaksi vanhemmat ja henkilökunta yhdessä 1990 –luku yhteistyön merkityksen korostuminen entisestään lapsen ja perheen yksilöllisen huomioimisen korostaminen ja vaatimus vanhempien taholta muutosprosessi: aikuislähtöisyydestä lapsilähtöisyyteen, ammattilaislähtöisyydestä perhelähtöisyyteen

Perheet ja päivähoitohenkilökunnan ammatillisuus -kehityssuuntia Ammattilaislähtöisyys henkilöstöllä auktoriteettiasema Perheiden tukema ammatillisuus vanhempien odotetaan tukevan henkilökunnan suosittelemia toimintatapoja Perhekeskeinen ammatillisuus ratkaisut tehdään yhdessä, vanhempia ohjataan ja neuvotaan Perhelähtöinen ammatillisuus lapsen ja perheen tarpeet työn lähtökohtana

Yhteistyö vanhempien kanssa – kumppanuuttako? lähtökohtana päivähoidon keskeinen tehtävä: kotikasvatuksen tukeminen (phlaki 304/1983, 2a§) paljon tutkimuksia, myös Suomessa, varsinkin 80-luvulla (esim. Hujala) yhteistyöstä ja kumppanuudesta puhutaan paljon – ovatko puhe ja käytäntö ristiriidassa? (Puroila)

Yhteistyö - kasvatuskumppanuus onko kyseessä sama vai eri asia? mikä ero käsitteillä? ”kasvatuskumppanuus yhteistyötä laajempi käsite” varhaiskasvattajan orientoituminen työhön, asenne tietoinen valinta lähtökohdaksi kaikelle yhteistyölle ajatuksellisesti ja asenteellisesti eri asiat yhteistyötä tehdään, jotta kasvatuskumppanuus toteutuu

hoitaja lapsi lapsi vanhempi vanhemmat & hoitaja yhteistyö kasvatuskumppanuus

Kasvatuskumppanuus Edellytyksiä (Tiilikka, 2004) 1. ammatti-ihmisen oma ihmiskäsitys tulee olla tiedostettua oman työn arvot, käsitykset ja tavoitteet perustellusti esille 2. ammatti-ihmisen tulee tuntea vanhempien kasvatuskäsitykset jotta niitä voi tukea! molemmat tulee huomioida sekä työn kehittämisessä että kumppanuuden edistämisessä

Perhe asiantuntijana yhteistyön taustalla ekokulttuurinen teoria Paula Määttä: Perhe asiantuntijana –erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt 1999: yhteistyön taustalla ekokulttuurinen teoria lapsen kasvatus (ja kuntoutus) suunnitellaan perhelähtöisesti perheen arvot + ammatti-ihmisten asiantuntemus lapsen tarpeet ja arjen käytännöt ohjaavat toimintaa lapsilähtöisesti vastuu lapsen hyvinvoinnista kuuluu kaikille lapsen hyvinvoinnin taustalla koko perheen hyvinvointi perheen ja yhteiskunnan palvelujen saumaton yhteistyö

Ekokulttuurinen teoria Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä kanssa. Pienen lapsen kannalta keskeinen kasvuympäristö on koti, myöhemmin päiväkoti ja koulu Vanhempien ja ammatti- ihmisten yhteiseksi intressiksi muodostuu väistämättä lapsen kasvu-, oppimis- ja toimintaympäristöjen laatu. (Liisa Heinämäki) KOTI LAPSI PÄIVÄ- HOITO

Perhe asiantuntijana siirtyminen ekokulttuurisen teorian mukaiseen ajattelu- ja toimintatapaan edellyttää ammattikäytäntöjen uudelleen arviointia uusia työkäytäntöjä muutoksia mm. puhetapoihin: ongelmakielestä kompetenssikieleksi vanhempien asema perhelähtöisessä työssä ”kumppanuutta”

Kasvatuskumppanuuden tavoitteet/tehtävät: Ekokulttuurisuuden näkökulma 1. Turvata kasvatuksellinen jatkumo kodin ja ph-paikan välillä: edesauttaa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista, lapsi- ja perhekohtainen yhteistyö, yhteiset kasvatuskäytännöt 2. Lisätä vanhempien kasvatustietoisuutta ja tukea heitä kasvatuskysymyksissä: Yksilön ja perheen itseluottamuksen, tietojen, taitojen lisääminen ja mahdollisuudet toimia itsenäisesti ja täysivaltaisesti 3. Lisätä vanhempien vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia vanhemmat mukana toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa 4. Vapaamuotoiset ulottuvuudet: pohja kasvatukselliselle yhteistyölle, perheiden ja henkilöstön tutustuminen, perheiden kohtaamisen mahdollisuus: vertaisvuorovaikutus, sosiaalisten verkostojen vahvistaminen

Anna-Maija Puroila (toim) Kehittyvä perhetyö Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 12/2004 Oulu

Kasvatuskumppanuus yksityisen ja julkisen rajalla sekä kodin yksityiseen elämänpiiriin liittyvää toimintaa että julkisen vallan piirissä harjoitettavaa ammatillista toimintaa kaksoisluonteesta jännitteitä? miten julkinen ja yksityinen intressi kohtaavat?

Yksityinen - julkinen YKSITYINEN VUOROVAIKUTUSAREENA JULKINEN PERHE: kotikasvatus kodin arvot kodin kulttuuri PÄIVÄHOITO: ammattikasvatus ammatilliset arvot ammattikulttuuri

KASVATUSKUMPPANUUS yksityinen ja julkinen kohtaavat Yhteinen vuorovaikutusareena: osallisuus, kasvatuskumppanuus, perhelähtöinen ammatillisuus yhteinen kasvatustehtävä yhdessä sovitut arvot ja toimintakäytännöt PERHE Päivähoito

Kasvatuskumppanuuden este: Sosiaalinen etäisyys? Powell (1991): vanhemman ja ammattilaisen välillä usein sosiaalinen etäisyys molemmilla osapuolilla sitä ylläpitäviä rakenteita perheen yksityisyyden suoja vanhempien oikeuksien kunnioittaminen vanhemman (äidin) ja lapsen välinen suhde ammattilaisen autonominen asema ja itsemääräämisoikeus erilaiset roolit suhteessa lapseen:

Sosiaalinen etäisyys Erilaiset roolit suhteessa lapseen: vanhempien kasvatus: elämänikäistä, kokonaisvaltaista vastuuta, vaistonvaraista, kokemusperäistä, yksilöspesifiä… ammattilaisen kasvatus: rajatumpaa ajallisesti, erityisiä tehtäviä, perustuu yleiseen, teoreettiseen tietoon lapsenkasvusta, kehityksestä, oppimisesta, tavoitteenasettelu, suunnitelmallisuus, ryhmäorientoituminen, ei samanlaista tunne- ja kiintymyssuhdetta kuin vanhemmilla Kuva asiantuntijuudesta on muuttunut / muuttumassa: ammatillisuuden selvärajaisuus heikentynyt valta-asema suhteessa asiakkaaseen kyseenalaistunut

Tarve rajanylityksiin? asiakaslähtöisyys taustalla erillisyydestä ja etäisyydestä kohti tehtävien ja roolien kohtaamista kumppanuuden toteutuminen edellyttää kodin ja päivähoidon välisten rajojen tiedostamista sekä uudenlaisen vuorovaikutusareenan luomista kodin ja päivähoidon välille

Päivähoidon perustehtävä? Pohdi: Kuka on asiakkaasi? Mikä/Kuka on työsi perustehtävän mukainen kohde? Saat käyttää vain yhtä sanaa!

Päivähoidon perustehtävä: kaksi erilaista toimintaan vaikuttavaa tulkintaa Lasta painottava tulkinta: kotikasvatuksen tukeminen on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemista päivähoidossa - varhaiskasvatustyön ensisijainen ja AINOA todellinen kohde on lapsi - keskeisellä sijalla ammattilaisen ja lapsen välinen vuorovaikutus - hyviä suhteita vanhempiin arvostetaan, yleinen kohteliaisuus vallitsee - vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ei olennainen osa varhaiskasvatustyötä (Puroila 2002)

Päivähoidon perustehtävä: kaksi erilaista tulkintaa 2. Perhettä painottava tulkinta: lapsi on kiinteä osa perhettään varhaiskasvatustyö kohdentuu koko perheeseen lapsen kasvua ja kehitystä ei voi tukea ilman vanhempien ja henkilöstön välistä vuorovaikutusta ja kumppanuutta ammattilaisen vuorovaikutus lapseen ja vanhempiin merkityksellistä vanhempien omaa lasta koskeva asiantuntemus halutaan hyödyntää : vaikutus työkäytäntöihin!

Kasvatuskumppanuuden ulottuvuuksia Kasvatuskumppanuus voi perustua erilaisiin lähtökohtiin, tavoitteisiin, intensiteettiin, vaikuttamisen suunta jne. Kolme erilaista näkökulmaa tavoitteeseen normaalin kotikasvatuksen tukeminen ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen korjaava työ

Yhteistyön intensiteetti satunnainen yhteydenpito onko yhteistyötä? puuttuuko kasvatuskumppanuuden keskeiset elementit? pitkäjänteinen yhteinen työ aikaa ja panostusta rakentumiseen yhteisten tavoitteiden jäsentyminen olennaista erilaisia/monipuolisia toimintatapoja

Yhteistyön vaikuttamisen suunta ammattilainen tukee vanhempia päivähoidon toimintakäytännöt ammattilainen perheen kasvatuskäytännöt vanhemmat vaikuttajina vanhempi

Karila & Nummenmaa: Päiväkotityön keskeiset osaamisalueet Toimintaympäristön ja perustehtävien tulkintaan liittyvä osaaminen Varhaiskasvatukseen liittyvä osaaminen Yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen Jatkuvaan kehittämiseen liittyvä osaaminen Kontekstiosaaminen Kasvatusosaaminen Hoito-osaaminen Pedagoginen osaaminen Vuorovaikutusosaaminen Yhteistyöosaaminen Reflektio-osaaminen Tiedonhallinta-osaaminen

Väitöstietoa vanhemman näkökulmasta…. Aila Tiilikka Äitien kasvatuskäsityksiä ja arviointeja hyvästä päiväkotikasvatuksesta Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 21.1.2005

Tutkimuskysymyksiä – kasvatuskumppanuuskysymyksiä? Millainen on äitien käsitys lapsesta? Mitkä ovat äitien keskeiset kasvatusihanteet ja –tavoitteet? Millaiset käsitykset äideillä on kasvatussuhteen laadusta ja kasvatusmenetelmistä? Millaiset käsitykset äideillä kasvatusyhteistyöstä päiväkodin kanssa? Miten äidit arvioivat päiväkoti-kasvatusta kasvatuskäsitystensä valossa?

Tuloksia: hyvän päiväkoti-kasvatuksen ja sen kehittämisen edellytys on vanhempien osallisuuden vahvistaminen lapsen päivähoitoprosessin suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa äideillä pääosin positiivinen käsitys päiväkodin henkilöstön mahdollisuuksista tukea lapsen yksilöllisyyttä, tunne-elämän ja itsetunnon kehitystä

Tuloksia: käsitykset kasvatusyhteistyöstä nojaavat vanhempien ensisijaiseen kasvatusvastuuseen onnistunut yhteistyö edellyttää: vanhemman riittävää tietotaitoa päiväkoti-kasvatuksesta vanhemman tunnetasoista myönteistä kokemusta vanhemman omasta suhteesta pk:n, samoin kuin lapsen kasvatustilanteesta vanhemman tulee saada vaikuttaa lapsensa kasvatusprosessiin yhteistyö koetaan vanhemmuutta tukevana

Tuloksia: pääsääntöisesti yhteistyö on vanhemmuutta tukevaa kriisitilanteissa arvoristiriidat saattavat nousta pintaan arvoristiriitoihin kaivataan päiväkodilta keskustelu- ja kasvatuskumppanuutta

Tuloksia: vanhempien kasvatuskäsitysten tunteminen ja ymmärtäminen voivat parantaa ammattilaisten työtä perheiden erilaisuuden huomioimisessa ja tukea kasvatuskumppanuutta tällöin myös vanhempien osallisuus vahvistuu yhteinen päiväkotikasvatuksen suunnittelu ja arviointi vanhempien näkemykset tulisivat artikuloiduksi myös varhaiskasvatuksen suunnittelijoiden ja päättäjien työn tueksi

Tuloksia: varhaiskasvatuksen erityisyyden haaste: missä muussa kasvatusjärjestelmän vaiheessa yhtä hyvät edellytykset toteuttaa lapsen yksilöllisyyttä ja kontekstuaalisen kasvun mahdollisuutta yhdessä vanhempien kanssa?

Haasteita kumppanuudelle kumppanuuden syntyminen vaatii sekä ammatillisuuden että itse ammatin kehittymistä vanhempien kasvatuskäsitysten tunteminen vaatii aikaa ja useita keskusteluja (oma huomautus: menetelmiä?) vanhemmat vastuunnuttavat henkilöstön lapsensa hoitoon ja kasvatukseen vanhemmat jatkossa enemmän osallisina päiväkodin arkitodellisuudessa vallan ja tiedon –suhde: asiantuntijat vahvemmassa asemassa ja vanhemmat neuvottavia

Haasteita kumppanuudelle työnkuvia tulee muokata: yhteistyön tekemiseen oltava aikaa! ammattilaisten paneutuminen vuorovaikutukseen vanhemmilla käyttämätöntä yhteistyöpotentiaalia! vanhempien osallisuuden lisääminen lapsen yksilöllisen kasvun tukemiseksi paremmin

Väitöstietoa: Kuka lasta kasvattaa? Maarit Alasuutari (2003) jaettu kasvatustehtävä hyväksytty vanhempien puheessa vanhemmat valmiita kumppanuuteen kasvatuksen ammattilaisten kanssa ilmiö kuvaava esimerkki kasvatuksen yhteiskunnallisesta, historiallisesta ja kulttuurisesta ominaislaadusta merkittävä kulttuurisen ajattelutavan muutos perusta länsimaisen yhteiskunnan, erityisesti perheen ja työelämän ja miiden suhteiden kehittymisessä

Kasvatuskumppanuus ammattitaitona Opetushallitus: Perhepäivähoitajan ammattitutkinto 2000 HUOM! Uudet näyttötutkinnon perusteet tulevat keväällä 2006 VASU-pohjaisina!!! Vanhempien kanssa toteutettavan yhteistyön a) ammattitaitovaatimuksien b) arvioinnin kohteiden ja kriteerien kuvaaminen:

Kasvatuskumppanuus ammattitaitovaatimuksina Perhepäivähoitajan on toimittava ammatillisesti, aloitteellisesti ja aktiivisesti yhteistyössä vanhempien kanssa vanhempien ja lasten oikeuksien kunnioittaminen vanhempien ja lasten velvollisuuksien ammatillinen käsittely vanhempien tapaamiseen sopivan vuorovaikutustilanteen järjestäminen aktiivinen osallistuminen keskusteluun vanhempien kanssa vanhempien tukeminen heidän kasvatustyössään jakamalla päivittäisiä arkikokemuksia

Kasvatuskumppanuus ammattitaitovaatimuksina Perhepäivähoitajan on kohdattava ammatillisesti erilaisia perheitä erilaisten perheiden tasavertainen kohtelu hienotunteinen suhtautuminen vanhempiin ja lapsiin erilaisten vanhempien aloitteiden kuunteleminen ja niiden huomioon ottaminen ammatillisesti

Kasvatuskumppanuus ammattitaitovaatimuksina Perhepäivähoitajan on kohdattava ammatillisesti erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä kriisireaktion tunteminen vuorovaikutuksen aitous ja luontevuus perheen vaikeassa elämäntilanteessa esim. ero- tai surutilanne perheessä vanhempien ja lasten tukeminen ohjaaminen tarvittavan avun piiriin vaitiolovelvollisuuden noudattaminen

Kasvatuskumppanuus laadun näkökulmasta vanhempien ja henkilöstön yhteistyön ja kasvatuskumppanuuden toteutuminen yksi keskeisimpiä laadun edellytyksiä yhteistyö ja sen arviointi mukana olennaisesti useimmissa varhaiskasvatuksen kansallisissa (Oulun malli, Efektia) ja kansainvälisissä (Ecers, FDCRS) laadunarvioinnin mittareissa Varhaiskasvatuksen laadun teoreettisessa mallissa (Hujala ym. 1999) yhteistyö vanhempien kanssa kuuluu laatua välillisesti ohjaaviin tekijöihin

Päivähoidon laadunarvioinnin malli Välillisesti ohjaavat tekijät Prosessi tekijät Palvelutaso Puitetekijät Vaikutukset Henkilöstön ja vanhempien välinen yhteistyö Yhteistyö muiden tahojen kanssa Henkilöstön keskinäinen yhteistyö ja hyvinvointi Henkilöstön koulutus ja ammatillinen kasvu Johtajuus Perushoito Aikuinen-lapsi vuorovaikutus Lasten keskinäinen Lapsilähtöinen toiminta Toiminnan suunnittelu ja arviointi Lapsen myönteiset kokemukset Lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen Vanhempien tyytyväisyys Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Saatavuus Ryhmän koostumus Ihmissuhteiden pysyvyys Fyysinen ympäristö Riittävyys

Kasvatuskumppanuus laadun näkökulmasta Laatutavoitteet: Vanhemmat ja henkilökunta keskustelevat kasvatuksen taustalla olevista arvoistaan sekä sopivat yhteisistä kasvatusperiaatteista ja tavoitteista. Yhteisesti sovitut periaatteet ja tavoitteet kirjataan ja niiden toteutumista arvioidaan. Yhteisesti sovitut periaatteet ja tavoitteet toimivat varhaiskasvatustoiminnan perustana päivähoidossa Vastuu yhteistyön käynnistämisestä ja ylläpitämisestä on ensisijaisesti päivähoidon henkilökunnalla. Yhteistyötä toteutetaan jo ennen lapsen hoitosuhteen alkamista. Yhteistyön toteuttamisessa otetaan huomioon perheiden yksilölliset tarpeet ja toiveet. Perheiden omaa asiantuntemusta ja päätöksenteko arvostetaan

Kasvatuskumppanuus laadun näkökulmasta Laatutavoitteet: 5. Yhteistyö perustuu avoimeen, kaksisuuntaiseen kommunikaatioon, jossa otetaan huomioon vanhempien ja henkilökunnan erilaiset roolit kasvattajina. 6. Henkilökunta suhtautuu vanhempiin omien lastensa kasvatuksen asiantuntijoina 7. Vanhemmat pidetään ajan tasalla päivähoidon toiminnasta sekä lapsen kehitys- ja oppimisprosessin etenemisestä 8. Vanhemmat osallistuvat päivähoidon toimivuuden arviointiin ja kehittämiseen. (Laadunhallinta varhaiskasvatuksessa)

Kasvatuskumppanuuden arviointi Tarvitseeko kasvatuskumppanuuden toteutumista arvioida? Miten arvioida kun tapahtuu pääosin näkymättömästi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa? Voiko/pitäisikö kasvatuskumppanuuden tehdä näkyväksi, miten? Kuka arvioi ketä, miten? Arvioidaan joka tapauksessa… henkilötasolla tiedostamatta useimmiten ilman mittareita tai menetelmiä

Kasvatuskumppanuuden arviointi laaja-alaisempaan tarkasteluun/arviointiin tarvitaan työvälineitä, mittareita, kriteereitä kasvatuskumppanuus –käsitteen mukaiset kriteerit ohjaavat kumppanuuden parempaan toteutumiseen esim.: vanhemmat ovat osallistuneet lapsen vasun tekemiseen vanhempien kanssa käydään kasvatuskeskustelut lapsen vasua ja sen toteutumista arvioidaan säännöllisesti yhdessä vanhempien kanssa, ainakin kaksi kertaa vuodessa

Pakkopullako? Onko yhteistyö ja kasvatuskumppanuus pakkopullaa, taakka? mikä riittävä määrä? miten hlökunnan ja vanhempien resurssit huomioon? onko osaamista? täydennyskoulutustarve ja -mahdollisuus? luontevat, toimivat ja uudistuvat muodot?

Kasvatuskumppanuus arkityön menetelminä ja toimintana ideologian toteuttaminen käytännössä ei aina helppoa! miten kasvatuskumppanuus ”näkyy” vanhempien ja henkilöstön välisessä suhteessa ja toiminnassa? millä menetelmillä kasvatuskumppanuus toteutuu? ”jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua…” eli: vanhojen hyvien yhteistyötapojen uudenlainen lähestyminen kasvatuskumppanuuden näkökulmasta uusien menetelmien ja toimintojen kehittäminen, mitä voisivat olla?

Vanhoja hyviä uudella reseptillä? Miten mm. seuraavat yhteistyömuodot toteutuvat kasvatuskumppanuuden näkökulmasta tai edistävät sen toteutumista? päivittäiset aamu- ja iltakeskustelut vanhempain-ilta hoidon aloitus- ja lopetuskeskustelu tutustuminen hoitopaikkaan vanhemmat hoitopaikassa kasvatuskeskustelu juhlat, retket kirjalliset tiedotteet kasvun kansiot jne.

Uutta toimintatapaa etsimässä? Kasvatuskumppanuuden työ- ja toimintatapoja: lapsen kotona käyminen lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) omahoitajasysteemi vapaamuotoiset tapahtumat palaute- ja arviointisysteemit oman työn kuvaaminen vanhemmille puhetavat vanhemmista muuta, mitä?

Peruskysymykset: SINÄ vanhempana odotat saavasi? Kasvatuskumppanuussopimus? Millaisin odotuksin ja pyrkimyksin olet lähdössä yhteiseen työhön? (Mukaellen Karila&Nummenmaa) Peruskysymykset: SINÄ vanhempana odotat saavasi? SINÄ vanhempana lupaat antaa/ katsot antavasi? SINÄ työntekijänä odotat saavasi? SINÄ työntekijänä lupaat antaa /katsot antavansa?

Yhteisesti sopimamme tavoitteet: Kasvatuskumppanuussopimus? Tavoitteiden kirjaaminen yhteiselle työlle (Mukaellen Karila&Nummenmaa) Yhteisesti sopimamme tavoitteet: Tavoitteiden toteutumisen seuranta ja arviointi:

Kasvatuskumppanuuden merkitys lapselle Vanhempien ja varhaiskasvattajan kasvatuskumppanuus on jänne, jonka varassa lapsi on turvassa maailman vaaroilta Jos jänne on liian löysä, on lapsi vaarassa ulottua maahan asti, kolhien itsensä Jos jänne on liian tiukka, on lapsen vaikea pysyä siinä, ja hän joutuu käyttämään energiaansa tasapainotteluun Jos jänne vedetään niin kireälle, että se katkeaa, putoaa lapsi maahan vahingoittaen itsensä pahoin Suhteen tulee olla pitävä ja joustava, mutta ei liikaa kumpaakaan. (Heinämäki 2003)

Pohdittavaa työyksiköihin... kenen kumppani olen/haluan olla? mitä kasvatuskumppanuus minulle merkitsee työntekijänä? ...entä vanhemmalle...saati sitten lapselle? kuinka kasvatuskumppanuus näkyy työssäni? kuinka hyvin olen sisäistänyt ajatuksen ja idean? onko kasvatuskumppanuutta käsitelty työyhteisössä tai vanhempien kanssa? onko linjattu/kehitetty yhteisiä kasvatuskumppanuuden työtapoja?

Lopuksi… Mitä työntekijänä ajattelet ja sanot vanhemmista sitä luulet heistä Sellainen olet äidille ja isälle millaisena heidät näet Usko kuitenkin että mitä ammatiksesi teet vanhemmille miten kuuntelet heitä sellaisia heistä tulee. (Paula Määtän kirjasta Perhe asiantuntijana)

KIITOS KAIKILLE! Antoisaa kasvatuskumppanuuden kehittämistä työssänne! Mukavaa jouluajan odotusta!