Suurpedot Suomessa ja Etelä-Afrikassa 5. Eläimet Suurpedot Suomessa ja Etelä-Afrikassa

Suurpedot Etelä-Afrikassa Suomessa (2006): Karhu (800-850) Ahma (140-150) Susi (250-270) Ilves (1200-1250) Etelä-Afrikassa Leijona (20000 koko Afrikassa) Leopardi Gepardi (10000, joista osa elää vankeudessa) Täplähyeena Hyeenakoira = Savannikoira (3000 Saharan eteläpuolella)

Karhu Suomen suurin petoeläin Koko 130-250 cm pitkä ja 45-300 kg painava Esiintyy koko Suomessa (paras elinympäristö iäkäs kuusimetsä) Kuulo- ja hajuaisti tärkeimmät aistit Kaikkiruokainen (juurista marjoihin ja jopa kotieläimiin) Lisääntyminen (kantaa 194-278 päivää, synnyttää talvipesään 1-4 poikasta) Nukkuvat talviunta (puoli vuotta keski talvella)

Ahma Euroopan suurin näätäeläin Koko 70-83 cm pitkä ja painaa 8-28kg Turkki tummanruskea, posket ja otsa vaaleammat sekä Ahma kulkee hyppien tai rytmikkäästi laukaten, osaa myös kiivetä puuhun Tavataan Lapissa ja itärjan tuntumassa harvalukuisena (liikuskelee monenlaisissa ympäristöissä, pääasiassa salomailla ja erämaissa) Ahman pennut syntyvät maalis-huhtikuussa pesään lumipeitteen alle, pentuja 2-4 kpl Ahma on suursyömäri = ahmatti ja havumetsien raadonsyöjä (linnuista marjoihin sekä poroihin jne.)

Susi ,. Sudella on erinomainen haju- ja kuuloaisti Suden ruumiilla on pituutta 100-140 cm ja se painaa 32-40 kg Susi on hyvin sosiaalinen ja viisas eläin - jolle mieluinen ja luonnollinen elintapa on muodostaa lauma Susi liikkuu tavallisesti noin 8 km:n tuntinopeudella - yhden päivän aikana se voi tehdä taivalta jopa 70 km Suden kantoaika on 60 - 63 vrk. Susi saa keväällä tai pikemminkin alkukesästä: toukokuussa taikka kesäkuun alussa - pentueen, jossa on tavallisimmin 4 - 8 pentua. Pentuja voi olla kyllä enimmillään jopa 11 Suden tärkeimmän talviriistan meillä muodostavat hirvet, metsäpeurat ja porot. Yleensä susien saaliiksi jää loukkaantunut tai ankaran talven heikentämä yksilö. Porot ovat sudelle erityisen helppoa saalista ,.

Ilves Suomessa esiintyvä Ilves on euraasianilves Ruumiin pituus 70 - 140 cm ja paino 8 - 25 kg Ilveksen tiheä turkki on väritykseltään kesäisin punaharmaa - talvisin harmaanvalkea. Turkissa on ruskeita taikka mustia täpliä, pilkkuja taikka juovia. Korvat ovat tupsupäiset. Korvat ovat takaa vaaleat ja näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen häntä on "kuin puukolla katkaistu töpöhäntä" ja mustakärkinen. Tavataan koko Suomessa, on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin (rauhoitetti vuodesta 1962) Liikkuu tavallisemmin käyden, mutta kiireen yllättäessä ravia ja laukkaa Ilves on notkea ja äänetön liikkuja. Kissaeläinten tavoin ilvekset näkevät pimeässä. Niiden silmät ovat suuret ja silmän sarveiskalvot ovat peilimäiset. Ilveksen kuulo on hyvin kehittynyt toisin kuin hajuaisti. Ilves paikantaa saaliinsa pääosin kuulollaan ja tarkalla näöllään. Lihansyöjä (pikkujyrsijöistä poroihin ja peuroihin) Lisääntyminen (kantoaika 63-72 päivää, pentuja 2-3 kpl), uroksilla kiimataisteluja

Leijona Leijona on massiivisen suuri, jopa kaksi ja puoli metriä pitkä kissapeto, joka voi painaa 122-270 kg. Urosleijonan ruumiin pituus on 172 – 250cm. Sukupuolet ovat erinäköiset, mikä kissojen parissa on poikkeuksellista. Urosleijonalla on vankka hartianseutu ja jykevä pää, jotka tekevät siitä raskasoloisen. Leijonien turkit ovat väriltään hiekanruskeita, pennuilla turkissa on täpläkuviointia. Transvaalin Kruger-puistossa elävät leijonat ovat suhteellisen turvassa

Leijona Leijonat elävät ja metsästävät ryhminä. Leijonat ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Tavallisimmin leijonia yhdessä laumassa on 5 - 10, suurimmissa laumoissa voi olla jopa 40 leijonaa. Lauma koostuu perheistä, joissa kussakin voi olla yksi taikka kaksi urosta, enimmillään kuusikin urosta - ja useita naaraita ja pentuja. Leijonalauman ytimen muodostaa 4 - 12 naarasta, jotka kaikki ovat toisilleen sukua. Leijonien kantoaika on lyhyt - vain noin 100 - 119 vuorokautta. Pentuja leijonalle syntyy 2 - 6, Vaarantuneeseen lajiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta. Leijonalla on periaatteessa kyky sopeutua selviytymään hyvin erilaisisssa ympäristöissä. Ratkaisevaa on vain se, että sille on oltava tarjolla riittävästi saalista(5-7kg/päivä) ja vettä (avoimien tasankojen ruohonsyöjät, kuten vesiantiloopit, gasellit, kafferipuhvelit, gnut, kudut ja seeprat)

Leopardi Leopardi eli toiselta nimeltään pantteri on leijonaa ja tiikeriä pienempi, mutta se on kuitenkin äärimmäisen voimakas kissaeläin. Leopardin sanotaan olevan kissaeläimistä täydellisin; se on kestävä, nopea ja erittäin vahva. Leopardi kykenee raahaamaan puun oksille lähes itsensä painoisten saaliseläinten ruhoja. Täysikasvuinen leopardi painaa 30 - 90 kg, keskimääräisen painon ollessa 59 kg, urokset ovat naaraita kookkaampia. Sen ruumiilla on pituutta 90 - 190 cm. Leopardille tunnusomainen piirre ovat sen täplät.

Leopardi Leopardin kantoaika on 95 - 100 vuorokautta ja pentuja syntyy 1 - 6, mutta yleensä 2 - 3. Pennut ovat syntyessään sokeita ja karvaisia, painaen 430 - 570 grammaa. Leopardi elelee yksikseen ja saalistaa öisin, se on lähes täydellinen erakko muulloin, kuin paritteluaikana. Se on reviirieläin, joka merkitsee oman alueensa tarkasti virtsaillen kiville ja kallioille, pensaisiin ja puunrungoille. Omaa reviiriä puolustetaan myös tarpeen niin vaatiessa rajustikin tapellen. Reviirinsä hallintaa leopardi kuuluttaa julki muille äänellään, jota on verrattu kovan puun sahaamisesta kuuluvaan ääneen. Leopardin saaliseläinvalikoima on hyvin monipuolinen, onpa kyse mistä tahansa sen elinympäristöstä. Antiloopit, gasellit, linnut, käärmeet, piikkisiat, pikkujyrsijät ja myös hedelmät tulevat syödyiksi. Pääasiallista ravintoa ovat linnut ja pienikokoiset nisäkkäät. Leopardin mieliruokaa ovat villisiat ja paviaanit. Molemmat niistä muodostavat leopardille hyvin vaarallisen saalistuskohteen ja niitä saalistaessaan sen onkin oltava äärimmäisen varovainen, jotta sille itselleen ei käy huonosti. Etenkin paviaanit ovat ovelia ja älykkäitä eläimiä ja paviaanilauma, jossa voi olla kolmekin sataa yksilöä, saattaa ollaa leopardille ylivoimainen vastustaja

Leopardi Leopardeille puut tarjoavat monenlaista hyötyä ja mukavuutta. Niihin voi raahata saaliinsa ja niissä voi väijyä saalista, joka ei useinkaan osaa ollenkaan pelätä yllättäen oksilta niskaansa putoavaa äänetöntä kuolemaa, kuin aavetta taivaalta. Myös puiden oksilla liikkuu leopardille sopivia pieniä saaliseläimiä. Puiden paksuilla vaaka-asentoisilla rungoilla ja oksilla voi myös lepäillä ja ottaa torkut Leopardin erinomainen sopeutumiskyky on mahdollistanut sen leviämisen valtavan laajalle alueelle ja mitä erilaisimpiin elinympäristöihin mustina leopardeja kutsutaan panttereiksi Koska leopardin saaliseläimet ovat monenlaisia ja usein kuitenkin pienikokoisia, se ei kilpaile pahasti muiden petojen, kuten leijonien, tiikereiden, hyenoojen ja hyeenakoirien kanssa, jotka ovat riippuvaisempia suuremmista eläimistä. Leijona ja tiikeri ovat leopardin vaarallisia vihollisia, sillä ne saalistavat leopardeja myös ravinnokseen. Myös simpanssit, vaikka ovat leopardin saaliseläimiä, vaihtavat joskus osia ja käyvätkin hyökkäykseen. Simpanssit voivat etsiä järjestelmällisesti leopardeja asuinalueiltaan ja löydettyään hätyyttää niitä kaikin mahdollisin keinoin. Joukolla saartaen ne syöksyvät leopardin ympärille, eivät uskalla käydä ihan kiinni asti, mutta huutaen ja heitellen keppejä ja muita maasta löytämiään esineitä karkottavat leopardin pakosalle.

Gepardi Gepardin erityisominaisuus on sen huima juoksunopeus: kiitäessään pikapyrähdyksellään noin 110 kilometrin tuntinopeudella se on maailman nopein maaeläin (pitää yllä nopeutta 200-300 m) Gepardi painaa keskimäärin 45 - 65 kg ja sen ruumiilla on pituutta 110 - 160 cm Gepardit elävät pääasiassa Afrikan ja Länsi-Aasian kuivilla ruohostomailla ja puoliaavikoilla Gepardin täplikkäässä päässä kiinnittyy huomio silmänurkista kuonon sivuille suuntautuviin pitkiin, mustiin raitoihin, jotka tuovat mieleen kyynelvanat

Gepardi Antiloopit ja gasellit ja muut pienemmät nisäkkäät kuten jänikset ja jyrsijät ovat gepardin saaliseläimiä. Muista kissaelämistä poiketen gepardi saalistaa päivällä Vaarantuneeseen lajiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta Gepardin kantoaika on 90 - 95 päivää ja pentuja syntyy keskimäärin 3 - 5, vaikka niitä voi syntyä jopa 8. Pennut ovat syntyessään noin 30 cm pitkiä ja painavat 250 - 300 grammaa Gepardi on enimmäkseen yksineläjä ja gepardiemo kasvattaa pentunsakin yksin, uros käy vain parittelemassa ja häipyy matkoihinsa. Joskus gepardiveljekset elävät yhdessä ja tällainen liitto voi kestää niiden eliniän

Täplähyeena Täplähyeena, joka voi olla vaarallinen vastus myös leijonalle, jonka kanssa se usein kilvoittelee samasta saaliista. Täplähyeenat elävät 35 - 80 yksilön laumoina. Täplähyeenalla on erityisen vahvat leuat ja hyvin kuuluva ääni. Sen matala ulvonta voi kuulua viiden kilometrin päähän ja sen lisäksi se urahtelee, kirkuu, nauraa ja hekottaa

Täplähyeena Useimmista nisäkkäistä poiketen täplähyeena naaraat ovat koiraita kookkaampia. Täplähyeena on jopa 1,6-metrinen, naaras voi painaa jopa 80 kiloa ja koiras 63 kg. Säkäkorkeus on 80–90 senttimetriä ja häntä noin 35 cm. Naaras synnyttää 4 kuukauden kantoajan jälkeen 1–4 pentua joilla on hampaat ja silmät auki jo syntyessään. Täplähyeenan laaja levinneisyys ulottuu lähes kaikkialle Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Lajia esiintyy savanneilla ja vuoristometsissä jopa 4000 metrin korkeudessa Täplähyeena elää 15–100 yksilön laumoissa joita naaraat johtavat Hyeenat saalistavat pääasiassa öisin ja lepäävät päivällä itse kaivamassaan tai muilta eläimiltä vallatussa kolossa. Vastoin yleistä luuloa täplähyeena saalistaa useammin itse kuin käy haaskalla. Hyeena voi saalistaa paljon itseään kookkaampia saaliseläimiä kuten seeproja, gnuita ja puhvelinvasoja. Täplähyeena pystyy juoksemaan jopa 50 km/tunti

Savannikoira = Hyeenakoira Hyeenakoira on jäntevä petoeläin, joka painaa noin 18-36 kg. Sen ruumiin pituus on 75-110 cm, uros ja naaras ovat suunnilleen samankokoisia. Lajin tieteellinen nimi viittaa turkin värikuviointiin, jossa erimuotoiset ruskeat, punertavat, okrankeltaiset, valkoiset ja mustat kuviot vuorottelevat. Jokaisella hyeenakoiralla on aivan oma kuviointinsa turkissaan - aivan kuten myös seeproilla. Hyeenakoiran korvat ovat suuret ja pyöreämuotoiset. Sen haukunta kuulostaa naurulta. Hyeenakoiran elinikä on noin 10 vuotta. Pentujen kantoaika on 70-73 vuorokautta Hyeenakoirat elävät itäisessä ja eteläisessä Afrikassa, Hyeenakoirat asuvat savanneilla ja ruohikkoalueilla eivätkä viihdy metsissä Hyeenakoirat metsästävät ja elävät laumoina, joiden keskikoko on 7-8 aikuista, äärirajoina 2-20 Hyeenakoirat turvautuvat saalistaessaan pääasiassa näköönsä. Saalistus tapahtuu yleensä ilta- ja aamuhämärässä, vain harvoin yöllä. Laumat metsästävät ainakin kerran päivässä, suuremmat yleensä kaksi kertaa (erityisesti saalistaessaan pieniä eläimiä) Hyeenakoira on uhanalainen laji. Lajin edustajia on nykyään jäljellä enää noin 3000 yksilöä.

Lähteet www.suurpedot.fi www.tunturisusi.com http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4pl%C3%A4hyeena http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyeenakoira http://media.tkukoulu.fi/collection/98/ Gebardi-, leijona- ja Täplähyeena – kuvat Minna Taskulan omasta valokuvakokoelmasta