Päihdepalvelut ja huono-osaisuus Sininauhaliiton M20-hankkeen seminaari Tampere 1.11.2007 Olavi Kaukonen

Sisältö Päihdepalveluiden (muuttuva) yhteiskunnallinen paikka ja tehtävä Palvelujärjestelmän, työn ja asiakkaiden uudelleen jakautuminen laman jälkeen Yksilöllisen päihdekontrollin muutos ja sen seuraukset Väestörakenteen ja asiakkaiden tarverakenteen muuttuminen Palvelukynnysten suhteellisuus

Sosiaalipolitiikka, palvelupolitiikka ja päihdehuolto Sosiaalinen kysymys Hyvinvointisopimus Päihdehuollon rooli Vitsauksista yhteiskunnallisiin kysymyksiin => 1930-luvulle Köyhäinhoitopolitiikka Kuntien merkitys, huoltolait (sisällissodan jälkihoito) Pääosa julkisella järjestyksenpidolla Kieltolain merkitys Alkoholistilaki -36 Sosiaalisista kysymyksistä sosiaalisiin ongelmiin =>1974 Pohjoismainen palvelukunta Päihdeongelman humanisointi, arvopohjan jakautuminen ”Sosiaalivaltion aika” (1975 – 1984) Sosiaalisten ongelmien käsittelyn hajauttaminen (sosiaaliteknologia) ”Erityispalvelujen kunnallistamisprojekti” PAV-lain osittaisuudistus ”Kunnallisen sosiaalipolitiikan aika” (1985 – 1992) Oikeusvaltiosta hyvinvointivaltioon Palvelujen professionaalistaminen Päihdehuoltolaki -86 Desentralisoitu sopeutus (1993 – ) Sisällöllinen purkautuminen, ekonomismi Asiakaskohtainen sopeutus ja palvelujen ulkoistaminen

Hyvin toimivalla päihdehuollolla on huomattava yhteiskunnallinen, taloudellinen ja sosiaalinen merkitys Palveluilla on huono-osaisemmille suurempi merkitys kuin paremmin pärjääville Useita poikkileikkaus- ja aikasarja-analyyseihin perustuvia tutkimuksia, jotka osoittavat, että lisäämällä päihdepalvelujen ja -hoitojen saatavuutta onnistutaan väestötasolla vähentämään sairastavuutta, kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia Erityispalvelujen tarjonnan lisääminen vähentää yleisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvaa palvelukysyntää Matalan kynnyksen palvelut vähentävät sekä yleisten palvelujen että kalliimpien erityispalvelujen kysyntää

Asiakasmäärät päihdehuollon kuntoutuslaitoksissa ja katkaisuhoitoasemilla 1990 ja 2005 (Stakes)

Avokuntoutuksen asiakasmäärät 1990 ja 2005

Asiakasvalikoinnin kiristyminen avomuotoisissa erityispalveluissa 1987 - 2003 Lähde: Stakes, päihdetapauslaskennat 1987 - 2003

Päihdehuollon muutossuuntia: 1990-luvun alun laman aikana päihdehuollon laitoskuntoutusta sopeutettiin – hoitojaksot lisääntyivät sairaalapuolella suunnilleen samassa suhteessa kuin ne vähenivät erityispalveluista Vastaava korvaavuus ei toteutunut enää 1990-luvun loppuvuosina 1990 – 2005 avohuollon asiakasmäärät lisääntyivät noin 7 000:lla 1990-luvun puolivälistä alkaen nopea alkoholin ja huumeiden kulutuksen kasvu – ei näy oleellisesti asiakasmäärissä, vaikka resursseja on lisätty 2000-luvulla ei oleellisia muutoksia päihdehuollon erityispalvelujen asiakasmäärissä – lukuun ottamatta nopeasti lisääntynyttä terveysneuvontaa (n. 12 000 asiakasta v. 2005) Monipäihteisyyden lisääntyminen – päihdeasiakkaista ainakin neljännes myös huumeiden käyttäjiä Huono-osaisimmat syrjäytyvät erityispalveluista – mihin?

Ikävakioitu alkoholiin liittyvä kuolleisuus (Tilastokeskus)

Päihtyneiden säilöönotot 1995 – 2005 (Tilastokeskus)

Selkeimmin alkoholiongelmiin liittyvän vankeusrangaistuksen käyttö Vankien päivittäiset lukumäärät, muutos ja sen vaikutus vankiluvun kokonaiskasvuun 1999 – 2005 1999 2005 Kasvu (%) Osuus kokon. (%) Rattijuopumus 312 409 +30 % 12 Sakkovangit 71 240 +338 % 12

Yhdyskuntapalveluun tuomituista noin 60 % on (päihdeongelmaisia) rattijuoppoja

Rikosseuraamusasiakkaiden terveystutkimus (ennakkotuloksia 2007) Vangit (%) Yhdyskuntapalveluun tuomitut (%) Päihdeongelma 90 60 Alkoholiriippuvuus 55 Naisista huumeriippuvaisia 65 20 Hepatiitti C 50 Lääketieteellisen hoidon tarpeessa

Yhteiskunnallisen päihdekontrollin muutos Selittää alkoholikuolleisuuden ja säilöönottojen nopean kasvun kokonaan Selittää noin neljänneksen vankiluvun kasvusta suoraan, epäsuorasti huomattavasti enemmän (esim. väkivallan ja alkoholin yhteys) Selittää valtaosan yhdyskuntapalvelun käytön lisäyksestä => Verrattuna 1990-luvun lopun tilanteeseen: 1 - 2 kuollutta lisää/vuorokausi 43 putkayöpymistä enemmän/vuorokausi n. 1500 vaikeasti päihdeongelmaista enemmän rikosseuraamusten piirissä/vuorokausi, heistä vankilassa kolmannes

Päihdehuollon yhteiskunnallinen paikka ja tulevaisuus? Päihdekontrolli on Yksilöllistynyt ja viimesijaistunut aikaisemman ehkäisevän ja universaalin politiikan sijasta Koventunut Sosiaali- ja terveydenhuollollisen päihdekontrollin ja huollon muotoja käytetään suhteessa selvästi vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten Päihdehuollon tulevaisuus? Väestörakenteen ja asiakkaiden tarverakenteen muutokset

Päihdepalvelujärjestelmän vaihdevuodet? Suuret ikäluokat edelleen merkittävin palvelujen käyttäjäryhmä Väestön ikärakenne ja palvelutarpeet: 1945 – 54 ja edelleen 1955 – 64 syntyneitä ollut kaikkiaan noin kaksi miljoona 1965 – 84 syntyneitä yhteensä noin 1,4 miljoonaa Pelkästään mittakaavasyistä johtuen myöhemmistä ikäluokista ei synny yhtä paljon asiakkuuksia kuin edellisistä ”Märästä sukupolvesta” rekrytoitui suhteellisesti myös enemmän asiakkaita kuin 60-luvulla tai myöhemmin syntyneistä Alkoholin kulutuksen poikkeuksellisen nopea kasvu (vuoden 1968 alkoholilaki) Yhteiskunnan tuotantorakenteen muutokset, suuri muutto, massatyöttömyys ja massa-asunnottomuus Tasa-arvokehitys Huumeiden käytön ja päihtymiseen johtavan juomisen arvostuksen väheneminen nuorissa ikäluokissa Edessä on suuri kulttuurinen muutos, samalla kuntoutusjärjestelmä joutuu kilpailemaan myös pätevästä työvoimasta

Asiakkaiden tarpeisiin vastaava päihdehuolto? Asiakkaiden ikä- ja tarverakenne on nopeasti muuttumassa Palvelujärjestelmän perusteita ja toimintaa on syytä arvioida uudelleen Sosiaali- ja terveyspoliittisten arvojen liudentuminen? Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja välineiden riittävyys? Ensihuoltotarpeiden uudelleenarviointi (osana palvelurakenneuudistusta)? Arjen kiintopisteiden välttämättömyys – päiväkeskustyön orientaatio ja paikka järjestelmässä? Palvelukeskus – päiväkeskus – päiväosasto? Yhdelle matala palvelukynnys on toiselle korkea Päivätoiminta osaksi muita integrointipyrkimyksiä? Sosiaalisen huono-osaisuuden ehkäisy yhä vaativampaa Viimesijaisen yksilöllisen kontrollin repressiivisyyden vähentäminen on kansallinen kysymys