Osallisuus tulevaisuuden lähiöissä Matti Kortteinen Helsingin yliopisto

Johdanto Millä tavalla Vantaa on selviytynyt 1990 –luvun alun laman jälkeisenä aikana? Alueellinen näkökulma, rajaus työllisyys- ja koulutusasteen kehitykseen, kunta-, osa-alue- ja ruututasoilla, ajanjaksona v. 1995-2009.

Kuntatasoisessa vertailussa ja työllisyysasteella mitaten Vantaa on v Kuntatasoisessa vertailussa ja työllisyysasteella mitaten Vantaa on v. 1995 jälkeen seudun suurin nousija v. 1995 työllisyysaste Vantaalla 63,9%, v. 2009 74,4%, kasvu 10,5% yks; Espoossa kasvu 7,4 %-yks, Hgissä 4,1%-yks) Tulosta osin selittää se, että Vantaan tilanne v. 1995 oli seudun sisällä vaikein (64%, Espoossa ja Hgissä 67-8%), mutta edes tämän huomioiminen kasvulukujen arvioinnissa ei muuta yleistä tulosta Vantaan poikkeuksellisen hyvästä menestyksestä. V. 2009 Vantaa on ohittanut Hgin (71,8%) ja kilpailee tasapäisesti Espoon kanssa (Espoo v. 2009: 74,8%).

Osa-alueittaisessa vertailussa v Osa-alueittaisessa vertailussa v. 2007 Vantaa (seudun sisällä vertaillen) näyttäytyy suhteellisen tasaisena. 1990 –luvun laman jälkeisen nousun oloissa erot ovat kasvaneet ennen muuta Hgin sisällä, Vantaan ja Espoon kehitys on ollut tässä suhteessa myönteisempää. Vantaalta löytyy yksittäisiä osa-alueita, joissa miesten työllisyysasteen nousu on jäänyt keskimääräisestä jälkeen – mm. Havukosken alue, Itä-Hakkila, osa Korsosta. Tässäkin tilanne vertautuu aika hyvin Espooseen, jossa taso ja vaihteluväli on sama.

Miesten työllisyysaste 2007 Opiskelijat mukana työllisissä. Ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2007 miehet

Jos seudun tilannetta kuvataan osa-alueittain väestön koulutustason kautta, yleiskuva muuttuu. Korkeakoulutettujen osuus osa-alueittain v. 2008: Espoo on korkeasti koulutettu, Hki jakautunut, Vantaalla väestön koulutustaso seudun matalin. Jos mittarina käytetään vain perusasteen suorittaneen väestön osuutta, Vantaan koulutustaso on noussut selvästi, mutta korkeakoulutettujen osuudella mitaten Vantaa on seudulla hännänhuippu. Lisäksi on niin, että kaikki Vantaan osa-alueet ovat tässä samanlaisia: vain muutamat nousevat yli seudun keskiarvon.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 20-64-vuotiaista 2008

Jos tarkastelun hahloa pienennetään ja siirrytään GIS –ruutuihin (250 kertaa 250 m), ja jos tarkastellaan ennen muuta sosioekonomista heikentymistä (alimpaan työllisyys/koulutusviidennekseen sijoittuvat ruudut), tulos on, että suurin osa heikentymisestä paikantuu radanvarren alueisiin (ja Itä-Hakkilaan), ja että suuri osa alhaisen työllisyyden ruuduista on syntynyt (v. 1995-2009 vertaillen) aiempien tällaisten viereen. Taustalla ei ole vain se, että seudun keskiarvon on noussut, osin on kyse oikeasta taantumisesta (esim. Havukoski). Kuva on kuitenkin hajautuneempi ja taso korkeampi kuin Hgissä.

Työllisyyden kvintiilimuutos 1995-2009 Työllisyyden kvintiilimuutos 1995-2009. Lähde: SeutuCD 2009 ja ruututietokanta 1995 & 2009.

Sama alueellinen muutos tulee esille jos tarkastellaan korkeakoulutettujen osuutta: suhteellinen heikentyminen on keskittynyt radanvarren isoille asuinalueille. Korkeakoulutettujen suhteellisen osuuden kasvua ei Vantaalla juurikaan ole tapahtunut. Metropoliseudun ns. tietointensiivinen kasvu on tässä mielessä siis kiertänyt Vantaan.

Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden kvintiilimuutokset 1995-2009. Lähde: SeutuCD 2009 ja ruututietokanta 1995 &2009.

Vantaa on siis alemman keskiluokan ja työväestön kaupunki, joka on – työllisyysasteella mitaten – selviytynyt hyvin 90 –luvun jälkeisen muutoksen oloissa. Vantaa on siis sekä kansainvälisesti että kansallisesti hyvin erikoislaatuinen kaupunki. Erikoislaatuinen? Elämme tietointensiivisen kasvun ja deindustrialisaation aikaa. Korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä kasvaa ja työväestön vähentyy. Työväestövaltaiset kaupungit ja osa-alueet päätyvät syveneviin vaikeuksiin. Tämä on yleinen kehityssuunta.

Tämä ei ole vain ulkomaita koskeva teoria. Riihimäen Peltosaari (työttömyysaste on edelleen neljänneksen luokkaa, työllisyysaste 50% kahta puolta). Tai Turku: työväestövaltaiset lähiöalueet putoavat etenevästi (työllisyysaste pahimmillaan hiukan 40% päällä).

Turku: Heikoimmassa lähtötilanteessa olleet lähiöt köyhtyneet entisestään kymmenen vuoden jänteellä Mats Stjernberg, Venla Bernelius 2012

Turku: Työttömyys kasaantuu enevästi korkeimman työttömyyden lähiöihin kahden vuosikymmenen tarkastelussa. Mats Stjernberg, Venla Bernelius 2012

Mikä on suojannut Vantaata ja missä määrin tämä jokin kantaa jatkossa? Vantaata on suojannut sen asema metropolirakenteessa, maan suurimman kasvukeskuksen sisällä, keskuksen, joka Euroopan mitassa vertaillen on ollut yksi maanosamme suurimpia taloudellisia voittajia (sijaluvulta n. 100 v. 1995 sijaluvulle n.10 v. 2005). Tuleva kehitys on monella tavalla avoin, emmekä voi olla varmoja siitä, miten tämän kasvun jatkossa käy. Jos jatkossa tapahtuu taantumista, tai seudun menestys heikkenee, kehitys todennäköisesti ilmenee voimakkaimmin Vantaan kaltaisilla alueilla.

Voimme varautua tulevaan tarkastelemalla niitä alueita, joilla on mennyt huonommin, ja yrittää oppia niiden kokemuksista. Kaikki osallisuutta koskeva asiantuntemus toistaiseksi perustuu Vantaan ulkopuolisiin kohteisiin, joissa ongelmien määrä ja taso on nykyisellään vaikeampi kuin Vantaalla (Helsinki: Kontulankaaren pohjoispää; Turku: Jyrkkälä). Teesi: lähiöalueiden sosioekonominen heikentyminen tarjoaa haasteiden lisäksi uusia osallisuuden mahdollisuuksia, joihin tarttumista olisi syytä harkita, viimeistään tulevien peruskorjausten yhteydessä.

Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke: New urban poverty and the renovation of prefabricated high-rise suburbs in Finland (PREFARE) Tieteellinen johto: Matti Kortteinen and Mari Vaattovaara. Helsingin yliopisto, 42 kuukautta, 2011-2014.

Uudenlainen lähiökehitys: uusia mahdollisuuksia Väestörakenteeseen liittyvät seikat eivät yksikäsitteisesti määrää väestön psykososiaalista hyvinvointia: koettu hyvinvointi voi vaihdella suurestikin samalla (”objektiivisen”) deprivaation tasolla. On ”objektiivisesti” (tulot, työllisyys) katsoen erittäin huonoja lähiöitä, joissa väestö kuitenkin voi huomattavan hyvin, paljon paremmin kuin heidän taustansa ja asuinolojen nojalla olisi syytä olettaa. Serge Paugam: tutkimus Pariisin ns. getoista (2012, tulossa). Miten tämä on mahdollista?

Erot väestön hyvinvoinnissa liittyvät paikalliseen sosiaaliseen elämään. Paikalliset sosiaaliset verkostot ovat välttämättömiä, mutta ne eivät riitä, niiden lisäksi tarvitaan tätä elämää jäsentäviä paikallisia auktoriteettirakenteita. Nämä kaksi yhdessä – paikalliset sosiaaliset verkostot ja auktoriteettirakenteet - luovat perustan sille paikalliselle yhteisöllisyydelle, joka selittää odotettua paremman hyvinvoinnin osassa Pariisin ns. gettoja.

Pariisin lähiöt: voimakkaasti etnisiä; sosiaalisessa elämässä lähtökulttuurin arvo- ja merkitysrakenteet tärkeitä, ennen muuta uskonto; kirkot, moskeijat ja niiden ympärille keskittynyt sosiaalinen elämä aivan keskeisiä; tämä koskee sekä ao. verkostoja että auktoriteettirakenteita (Linda Haapajärvi, 2012-2013, tulossa). Entä omat lähiömme? Sama ilmiö on löydettävissä myös meidän lähiöidemme sisältä: osassa ns. taantuneita alueita on kehittynyt sellaisia uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja, jotka turvaavat paikallista sosiaalista järjestystä ja tukevat asukkaiden hyvinvointia.

Kun väestöpohja on meillä toisenlainen, ilmiö rakentuu sosiaalisesti ja kulttuurisesti toisella tavalla. Kysymys on kantaväestön sisäisestä yhteisöllisestä organisoitumisesta.

Kaksi tapausta Suomesta Tapaus 1: Kontulankaaren pohjoispää, Helsinki. Mitä tarkoittaa ”paikallinen sosiaalinen epäjärjestys”, millä tavalla se on ongelma? Mistä paikallinen aktiivisuus sai alkunsa? Millä tavalla paikallinen sosiaalinen elämä rakentui, miten se toimi? Tapaus 2: Turun Jyrkkälä 1970 –luvun alussa rakennettu, puhtaasti vuokratalovaltainen alue, asukasmäärä vaihdellut 1200-2000 välillä, hyvin rauhaton tausta ja huono maine.

Turun lähiöiden vertailu

Turun keskiarvo

3. Turun lähiöiden vertailu Turun keskiarvo

Aikaisemman tutkimuksen perusteella olisi syytä olettaa, että Jyrkkälässä koettu hyvinvointi on suhteellisen heikkoa, ja että ongelmat ennen muuta liittyisivat sosiaaliseen epäjärjestykseen. Näin ei kuitenkaan ole. Viihtyminen ja koettu turvallisuus Jyrkkälässä samalla tasolla kuin esim. Härkämäellä, joka on sosioekonomisesti mitaten selvästi parempi. Laaja, kurssityönä tehty tutkimus (tulossa, 2012). Erityisen hyvin viihtyy ns. päiväväestö (eläkeläiset, työttömät, työstä syrjäytyneet työikäiset). Taustalla pihasosiaalisuus, yhteisöllinen elämä, järjestyksenpito, jota paikallinen hallintatapa (isännöinti) tukee.

Tulos: alue on vakiinnuttanut asemansa seudun asuntomarkkinoilla, kilpailee menestyksellisesti lapsiperheistä, ja mm. paluumuutosta (aikuistuneet lapset ja nuoret palaavat lapsuutensa alueelle, nyt lastensa kanssa, isovanhempien naapurustoon). Paikalliset verkostot ja järjestyksenpito rakentuvat tämän varaan.

Missä määrin tätä on. Millä edellytyksillä tällaista kehitystä ilmenee Missä määrin tätä on? Millä edellytyksillä tällaista kehitystä ilmenee? Miten näitä edellytyksiä olisi peruskorjauksen yhteydessä mahdollista tukea?

Pohdinta: Mistä on kysymys meillä? Meillä tilanne on näiltä toisenlainen kuin Pariisissa: kantaväestö on hallitsevassa asemassa (yksittäisiä, poikkeuksellisia kohteita lukuunottamatta). ”Päiväväestö”: se osa aikuisesta väestöstä, joka ei käy päivisin töissä vaan elää alueella ja/tai lähinaapurustossa. Eläkeläiset, kotirouvat/hoitovapaalla olevat, työttömät, työikäiset eläkeläiset, muut.

Oletus: päiväväestön sosiaalinen koostumus ja sille rakentuva yhteisöllinen elämä on ratkaisevan tärkeä. Päiväväestö rakentaa omia paikallisia yhteisöjään Nämä ovat eri ryhmillä erilaisia (eläkeläisillä omansa, lapsiperheillä omansa, yksin asuvilla miehillä omansa, etnisillä vähemmistöillä omansa). Ratkaisevaa paikallisen sosiaalisen järjestyksen kannalta on näiden yhteisöjen välinen valta- tai voimasuhde: mikä näistä on käytännössä sillä tavalla niskan päällä että pystyy määrittämään sen, millä tavalla korttelissa eletään (so. pystyy asettamaan käypäiset sosiaaliset normit ja valvomaan niitä).

Jos yksinasuvat, alkoholisoituneet miehet pääsevät hallitsevaan asemaan, syntyy pienalueita, joissa muu väki viihtyy huonosti, ja joista se tahtoo pois. Kontulankaari ja Jyrkkälä eroavat joistain muista kohteista juuri tältä osin: tämä ”muu väki” on organisoitunut pitämään yhdessä järjestystä paikallisia juoppoja vastaan. Kimmokkeina paikalliset koetut ongelmat. Ns. mummeleiden ja yksinhuoltajaäitien välinen yhteistyö rakennusten ja pihojen rauhoittamiseksi ja lasten suojaamiseksi.

Mitä tällaisen syntyminen edellyttää. Emme tiedä Mitä tällaisen syntyminen edellyttää? Emme tiedä. Ehkä riittävää volyymiä (isoja kohteita: riittävä määrä eläkeläisiä ja lapsiperheitä), riittävää homogeenisyyttä ja omaa pihaa (ei ole varma että sekoitettu kortteli on tässä hyvästä), vaikeaa lähtöä ja/tai ulkoisia ärsykkeitä (vrt. julkinen leimaaminen)? Emme tiedä myöskään sitä, millä tavalla tällainen yhteisöllinen kamppailu (ja siihen liittyvät rajanvedot) ja paikalliset etniset vähemmistöt sopivat yhteen.

Yksi asia on kuitenkin selvä: tällainen osallisuus muuttaa hallinnoinnin (isännöinnin, yhdyskuntatyön) edellytyksiä suuresti. Kyse ei ole pelkästä helpottumisesta: yhteisön henki ja näkökulma on hyvin paikallinen, konservatiivinen ja ennen muuta pihi. (Vrt. sekä Peltosaaren että Jyrkkälän ongelmat peruskorjauksessa.)

Turun Jyrkkälä ja asuinalueen ylisukupolvinen periytyminen: kysymys uudenlaisen ”työläisyhdyskunnan” muodostumisesta. Mikä tässä on uutta, mikä vanhaa? Vrt. pitkä perinne rahaa koskevista kiistoista, asioiden samantyyppinen jäsentymistapa (vrt. isännöitsijä ”prinsessana”, joka ei ymmärrä tavallisten ihmisten asioita). Vrt. ”Lähiö” (1982): kuvaus perheen sisäisten ongelmien tyypistä ja eron kaavasta (ns. Turhapuro –syndrooma). Jatkokertomus?

Lopuksi Vantaan kehitys v. 1995-2009 on väestörakenne huomioiden poikkeuksellisen myönteistä ja sikäli kuin alueellisia ongelmia on, ne paikantuvat hyvin tarkasti. Epävarmaa on, missä määrin muualta löydetyt tapaukset siirtyvät Vantaalle. Yksi asia on kuitenkin varma: yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen liittyvää tutkimusta ja pohdintaa tarvitaan nopeasti nykyistä enemmän. Miksi?

Lähiöiden kaksinaishaaste: peruskorjaus + sosiaalinen taantuminen. Ongelma: lähiöiden peruskorjausta koskevaa keskustelua hallitsee teknis-taloudellinen järki (Peltosaaren esimerkki). Keski-Euroopan esimerkki: integroidut lähestymistavat, joissa tarkastellaan teknistä, taloudellista ja sosiaalista puolta yhdessä. Millä tavalla sosiaalinen näkökulma olisi mahdollista ottaa lukuun ja integroida osaksi peruskorjausprojekteja?

Ainakin kolme huomiota: (1) Hallinnointia koskevat kysymykset (isännöinti, yhdyskuntatyö). (2) Kysymys väestörakenteen tavoitteisesta kehittämisestä ja sen erilaisista keinoista. (3) Kysymys siitä, mitä kaikkea sosiaalisessa sekoittamisessa olisi syytä ottaa lukuun.

Tutkimushankkeemme: Kansallisen tason kehityskuvaus (osa 1) on mahdollista vain paikkatietokoodattujen väestötilastojen pohjalta Tapausten valinta tarkempia, kysely- ja tapausorientoituneita tutkimuksia varten (kehityksen hyvinvointivaikutukset, osa 2) Parhaat paikalliset käytännöt osallisuuden osalta (tässä edellä, osa 3) Olisimme hyvin kiinnostuneita tällaiseen tutkimukseen soveltuvista kohteista Vantaalla.