Lyriikka sanan ”lyriikka” juuret ovat antiikissa: alun perin runoja laulettiin lyyran säestyksellä Suomessakin kansanrunot siirtyivät kuulijalta toiselle laulun ja kanteleensoiton avulla toisto ja rytmi helpottivat muistamista

Esimerkki kansanrunosta Tuuti lasta, tuuti pientä Tuuti lasta nukkumahan! Laulan lasta nukkumahan uuvutan unen rekehen Käy unonen kätkemähän poik’ unosen ottamahan kultaisehen korjahasi hopiaisehen rekehen!

1. Runon puhuja ja puhetilanne (teht. s. 42 – 43) runon puhuja  kahvilassa istuja kannattaa kysyä: kuka puhuu ja mistä puhutaan A) Runon puhuja pohtii omaa elämäänsä = keskeislyriikkaa - puhuja voi myös keskittyä puhuttelemaan toista hahmoa, etenkin rakkausrunoissa

Mansikankukka, sinä - monen lumen alla lämmin kesä - Jyri Schreck, Muuttopäivät. 1973

B) Runon puhuja on ulkopuolinen tarkkailija Mies kulkee metsän läpi, on hämärää, on valoisaa. Ei tapaa juuri ketään, pysähtyy, katselee syystaivasta. Hän on menossa kirkkomaalle eikä kukaan seuraa häntä. Bo Carpelan, Elämä jota elät. 1974.

C) Joskus puhuja voi muuttaa suhtautumistapaansa kesken runon = asennonvaihto kun sulkee silmät näkee keltaisia eläimiä joilla on punaiset reunat ja enkelien asentoja seinällä on oksien varjo tulee mieleen jotakin Catulluksen runo tai täällä on sellainen vitsi että miten käy tyttöjen jotka ei syö kiltisti aamupuuroa niistä tulee mannekiineja mannekiinit on kuin lastuja jos menisi huomenna kauppaan ja ostaisi kirjan kirjat auttavat meitä orientoitumaan muuttuvassa maailmassa ja luomaan oman henkilökohtaisen käsityksemme asioista

2.Runon kuvallisuus (teht. s. 44 – 45) runot ilmaisevat asiansa tiiviisti ja monitulkintaisesti kielikuvien avulla vetoavat aisteihin houkuttelevat pohtimaan asioiden välisiä suhteita moniste!

Talo Nous taloni yhdessä yössä – kenen toimesta, Herra ties. Se auttoiko salvutyössä, se Musta Kirvesmies? On taloni kylmä talo sen ikkunat yöhön päin. Epätoivon jäinen palo on tulena liedelläin. Ei ystävän, vieraan tulla ole ovea laisinkaan. Vain kaks on ovea mulla, kaks: uneen ja kuolemaan. - Uuno Kailas, 1931

Häväistyskirjoitus Olet hiiri leijonan korvassa. Olet keskellä tietä betoniporsas. Sanansyöjä: mölymaha! Asiallinen sivustakatsoja: yhdestä puusta veistetty muovikoivu! Olet jäniksenkäpälä lottopallossa. Olet hyttysen paska Mikkelin minimaassa. Kohtelias kakkosnelonen! Sisäsiisti seiväs! Vätys, ketjulapio! Tönkkötikku: rautalangasta väännetty rautalanka! Mikset elä jo! Oi! - Kari Hotakainen, HOT. 1987

Me olimme mykät jo kauan, tunsimme leikin, jossa tuijotettiin vastustajaa silmiin niin, ettei kertaakaan saanut räpäyttää. Lumikkihymyt. Täsmäaseet. Peilin alla oli pieniä kasoja. Sylkeä. Sappinestettä. Pehmyttä nilaa. Jostain ylijäävästä meidät muistetaan, luukammasta lattialla, kurkkuun takertuneesta sanasta. Sekunnista, kun silmät sulkeutuvat, halvasta hiuslakasta, joka viipyy odotushuoneessa kun simpukkasuu katoaa tabletinsiniseen käytävään. Haluaisin sulkea silmät, sisälleni on jäänyt vääntynyt instrumentti joka alkaa hitaasti hakea muotoaan, kasvoillani yhä leikki, jota ei leikittäväksi ollut tarkoitettu. - Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta. 2004.

3) Runon äänteet, rytmi ja mitta (harj. s. 46 – 47) runon ääneen vaikuttaa myös äänteellinen kuviointi ja äänteillä leikittely riimit eli loppusoinnut (assonanssit eli) puolisoinnut (allitteraatiot eli) alkusoinnut

. Olipa muuan onomato poeettinen runomato, joka meni kahtia. Ei haittaa tahtia, kun meitä on kaksi pannaan paremmaksi. Tehdään meistä tiimi, saadaan runoon riimi, sanoi tuo onomato- poeettinen mato. - Kirsi Kunnas, Onomato, teoksesta Tiitiäisen tuluskukkaro. 2000.

- runon rytmi perustuu erilaisten elementtien toistoon * säkeet * sanat * tavut ja tavumäärät mitallisen runon toistuvuus on säännöllistä => sitä voidaan kuvata mitalla eli rytmikaavalla säe jakautuu tavuryhmiksi, joita nimitetään runojaloiksi yhdessä runojalassa on yksi painollinen tavu ja vähintään yksi painoton tavu esim. trokee, daktyyli, jambi, anapesti

Mitä runomittaa runossa käytetään? Keltaisen kipeät ulpukat veen. Helinä kaislojen kanteleen. - Aaro Hellaakoski, Ensimmäinen tähti, teoksesta Jääpeili. 1928.

- vapaamittaisessa runossa on mitallisesti tunnistettavia säkeitä mutta ei selkeää säkeistökaavaa: Ei! Menköön Aaron, puhua taitaa hän. Sileät sanat suusta valuvat kuin hunaja ja öljy. - Aale Tynni, Mooses. 1954

- vapaarytminen runo ei noudata tunnistettavaa mittaa: Minä näin puun joka oli kaikkia muita suurempi ja tavoittamattomia käpyjä täynnä; minä näin suuren kirkon jonka ovet olivat auki ja kaikki jotka tulivat ulos olivat kalpeita ja voimakkaita ja valmiita kuolemaan; minä näin naisen joka hymyillen ja maalattuna heitti arpaa onnestaan ja näin hänen menettävän pelin. -Edith Södergran, 1916, Suom. Uuno Kailas

- oman ryhmänsä muodostavat kuvarunot

Eeva Kilpi, Terveisin, 1976

Tommy Tabermann

- visuaalinen ja konkreettinen runous https://www.youtube.com/watch?v=wWpMB6gmBYA