Kuuvalon Jussi (Juho Valonen) Tunnettiin kansanparantajana. Tunnettiin myös kalastajana, metsästäjänä ja maanviljelijänä. Syntynyt 16.8.1834. kuoli 2.6.1922. eli 88 vuotta.

Perhe Puoliso: Eeva Loviisa matintytär Lapset: Iida maria Valonen(syntyi 28.3.1867.), Hilma Lydia Valonen ja Johanna Valonen.

tunnettiin Hän saattoi tuvan penkillä istuessaan vaipua jonkin laiseen horrokseen, jolloin hän näki minkälaista sairautta poteva henkilö oli tulossa oli hänen luokseen tulossa ja alkoi tehdä lääkkeitä.

Jussin käyttämät lääkkeet Rätvänän juuri, rohtoja, kuten hän itse niitä nimitti, mm. rintatautiin ja erittäinkin kolotustauteihin. Reumatismin lääkettä valmistaessa oli lapsillakin ollut tärkeä osuutensa. Kesällä, silloin kun oli paras kukinta–aika, mentiin niitylle varhain aamulla auringon noustessa lakanat mukana. Lakanoita vedettiin kasteista niittyä pitkin ja välillä puserrettiin lakanoihin tarttunut vesi astiaan. Näin saatu vesi pantiin isomahaisiin pulloihin, jotka vietiin muurahaispesiin ja annetiin olla siellä suut auki syksyyn saakka. Muurahaiset saivat vierailla pulloissa mielin määrin ja jättää niihin omia makujaan. Muurahaisten höystämään veteen sekoitettiin sitten sopivat määrät sellaisia aineita kuin amoniakkia, tärpättiä ja puuöljyä ja se kuului olleen tepsivä lääke.

Muuta mielenkiintoista Eräs nainen oli ottanut luvatta lahnan jussin katiskasta. Kun hän meni kotiinsa, ja yritti perata kalan se ei onnistunut. Hän meni palauttamaan kalan ja pyytämään anteeksi. Jussi antoi kalan takaisin varoittaen ettei enää ottaisi mitään omin lupinsa. Tämän jälkeen nainen palasi kotiin ja alkoi perata kalaa. Nyt se onnistui.

Muuta mielenkiintoista Erään leskivaimon tytär makasi kotonaan Jyväskylässä aivan kykenemättömänä liikkumaan tai liikuttamaan edes sormeaan. Äiti lähetti asiamiehen kuuvaloon, ja samana hetkenä, kun tämä äidin arvelun mukaan oli ehtinyt perille, tytär jo sanoi: katso äiti, nyt ukkovarvas jo liikkuu.

Jussi metsämiehenä Kuuvalon jussi oli virittänyt joskus varhain keväällä ketunrautoja järveenkin, ei suinkaan kettuja varten, vaan joutsenille jotka erehtyivät maistelemaan rautoihin kiinnitettyjä tuoreita lantun naatteja ja joutuivat kekseliään pyydystäjän rautoihin.

Leppäukko Jussi oli rehti mies, ahkera ja aina työssä. Mutta milloin kiivastui, sanoi ankaran sanan ja ukkoa kyllä pelättiin. ”leppäukko oli ihmisen muotoon veistetty noin 30 cm korkea taikaesine. Ukko hirtettiin ja upotettiin lähteeseen, nostettiin ylös ja piiskattiin, jolloin varkaan piti tuleman tunnonvaivoihin ja tuomaan varastamansa tavara takaisin.”

Lähteet: Kerttu Laitinen. Laukaan historia III