Novellin lajeja
Juoninovelli boccacciolainen novelli: tiivis ja juoneltaan yleensä yllättävä rakenteessa on selvä käännekohta ja tapahtumasarjan päättävä loppuratkaisu novelliin voi kuulua myös kehys- ja sisäkertomus Giovanni Boccaccion teos Decamerone (n. 1350) renessanssin tunnetuin teos sisältää sata kertomusta (10x10) kirjan kehyskertomuksessa seitsemän naista ja kolme miestä pakenevat ruttoa maaseudulle ja kertovat toisilleen tarinoita
Juoninovelli kertoja kommentoi ja jopa parodioi henkilöhahmojaan kertoja voi esittää myös moraalisia pohdiskeluja Decameronen novellien aiheina on usein rakkaus ja erotiikka sekä inhimilliset heikkoudet henkilöt edustavat eri yhteiskuntaluokkia ja myös naiset esitetään realistisesti realismin ajalla 1800-luvulla ranskalainen Gay de Maupassant tekee mestarillisia juoninovelleja
Tsehovilainen novelli venäläinen kirjailija Anton Tsehov kehitti novellityypin realismin aikaan 1800-luvulla keskeistä ihmismielen sisäiset tapahtumat, tunteet ja mielialat, joiden avulla valaistaan ihmiselämän pulmakohtaa juonelliseen loppuratkaisuun vain vihjataan aikarakenne voi olla epäkronologinen novellissa ei välttämättä ole selkeää käännekohtaa eikä selväpiirteistä juonta
Absurdi novelli novellissa juoni tai tavalliset syy-seuraussuhteet eivät ole keskeisiä aineksia tunnelma on usein unenomainen novellia voi hallita jokin käsittämätön konflikti Franz Kafkan novellissa Muodonmuutos (1915) päähenkilö muuttuu syöpäläiseksi kafkamaisuus yhdistyy edelleen oudosti vääristyneeseen todellisuuteen ja käsittämättömään syyllisyyteen