Lääkeaineet Ennen laboratorion lääkeaineita ihmiset käyttivät lääkkeinä luonnosta saatavia aineita kuten piharatamoa ja pajunkuorta. Kasvit ovat parantamistaidon perusta. Asetyylisalisyylihappo eli aspiriini on ensimmäinen laboratoriossa valmistettu lääke – hieman yli sata vuotta sitten. Maailman tunnetuin särkylääke. Se esim. alentaa kipua ja kuumetta, mutta se on lievästi myrkyllinen ja voi aiheuttaa närästystä, pahoinvointia , vatsakipua ja voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Eikä se sovellu lapsille. Löytyy pajunkuoresta. Punainen kolmio pakkauksessa: voi vaikuttaa haitallisesti tarkkuutta vaativiin tehtäviin Lääkkeitä pitää säilyttää lasten ulottumattomissa, mieluiten lukitussa lääkekaapissa alkuperäisessä pakkauksessa. Säilytetään huoneenlämmössä ellei toisin mainita. Viimeinen käyttöpäivä lukee aina pakkauksessa, sillä lääkkeiden koostumus voi muuttua. Lääkkeen ominaisuudet ja käyttötarkoitus ratkaisevat onko se saatavissa vain reseptillä vai vapaasti. Vapaasti saatavilla olevien lääkkeiden käyttötavan ja annostelun oltava helppoa. Reseptillä saatavat voivat aiheuttaa riippuvuutta ja niitä voi käyttää väärin. Virukset lisääntyvät ihmissolun sisällä, joten niihin on hankala kehittää lääkettä. Antibiootit tuhoavat bakteerien soluseinämää, joten ne kuolevat. Runsas käyttö lisää bakteerien vastustuskykyä. Lääkeaineet ovat ongelmajätettä. Niitä otetaan vastaan kaatopaikoilla ja apteekeissa. Osa lääkkeistä valmistetaan kasveista erottamalla. Suurin osa synteettisesti. Useiden lääkkeiden raaka-aine maaöljy. Lääkkeiden kehittely vie vuosia ja se on kallista ja vaatii paljon työtä, joten uudet lääkkeet ovat kalliimpia, kuin vanhat. Aloitetaan perustutkimus vaiheella – kun eläimille turvallinen siirrytään ihmiskokeisiin. Geenitekniikan ansiosta käytetään yhä vähemmän koe-eläimiä esim. insuliinia valmistetaan bakteereissa. Sir Alexander Fleming keksi penisilliinin bakteeri viljelmiensä avulla.