8 Humanistisen psykologian persoonallisuuskäsitys on myönteinen Ydinsisältö
Humanistisen suuntauksen taustaa Humanistinen suuntaus syntyi 1950-luvulla tarjoamaan vastapainoa psykodynaamisen ihmiskuvan pessimistisyydelle ja passiivisuudelle sekä behaviorismin käsitykselle ihmisen ulkoa ohjautuvuudesta. Keskeisiä edustajia ovat esimerkiksi: Abraham Maslow (tarvehierarkia ja itsensä toteuttaminen) Mihály Csíkszentmihályi (flow-kokemukset) Carl Rogers (Minäkäsitys on ainoa persoonallisuuden rakenne. Minäkäsityksen ja ihanneminän välinen suhde)
Humanistisen suuntauksen käsitys persoonallisuudesta Humanistisessa suuntauksessa korostetaan ihmisen vapaata tahtoa ja mahdollisuutta kehittää itseään perimänsä rajoissa. Yksilö on ainutlaatuinen ja aktiivinen. Minäkäsitys nähdään keskeisenä persoonallisuuden rakenteena. Tietoinen minäkäsitys on yksilön uskomus siitä, kuka hän on ja mihin hän pystyy.
Humanistisen psykologian merkitys Humanistista psykologiaa on arvosteltu huonosta testattavuudesta: väitteitä on vaikea tutkia empiirisesti. Arvosteltu myös liiasta optimismista. Sopii hyvinvoivien ihmisen kuvaamiseen individualismia korostavassa kulttuurissa. Toisaalta suuntauksen myötä psykologiassa alettiin kiinnittää enemmän huomiota yksilön omiin uskomuksiin ja kokemuksiin sekä optimistisempaan näkökulmaan. Humanistisen psykologian lähelle on syntynyt positiivinen psykologia, jossa korostetaan esimerkiksi onnellisuuden tutkimusta.