OIKEUSPROSESSI LAPSEN SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN TAPAUKSISSA Asianajaja Anne Harsia

YLEISTÄ

Rajaus rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyyn lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa Rikosprosessi laajassa mielessä, jutun etenemisen kynnykset 1. esitutkinta: syytä epäillä 2. syyteharkinta: todennäköiset syyt syytteen tueksi 3. oikeudenkäynti: riittävä näyttö, syyllisyydestä ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä 4. pääkäsittely, tuomio, hovioikeus, korkein oikeus

Lainvoimainen tuomio: kun korkein oikeus lausuu, että ”Valituslupaa ei myönnetä, Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi”. Oikeudenkäyntimenettelyn kesto / Syytetyn oikeus kiistää ja olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. Syyttäjä, puolustaja, oikeudenkäyntiavustaja, asianajaja, tukihenkilö, käräjätuomari, hovioikeudenneuvos, laamanni, oikeusneuvos Rajaus rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyyn lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa

LAPSEN SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN OIKEUDENKÄYNTIMENET TELYN ERITYISPIIRTEITÄ

Rikoslain 20 luku. Seksuaalirikoksista Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ennen lapseen kohdistuva haureus, törkeä tekomuoto edellytti erityistä raakuutta ja julmuutta) Suojaikärajat: -16v lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, rikoslain 20 luku 6 ja 7§ -18v seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, rikoslain 20 luku 5§, 8a,b,c§ merkittävät lainmuutokset: esim. yhdyntä alle 16 vuotiaan kanssa toteuttaa pääsääntöisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön Esitutkintalaki 4 luku. Esitutkintaperiaatteet ja esitutkintaan osallistuvien oikeudet

4 luku 7§. Lasten kohtelu esitutkinnassa Alle 18 –vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei tutkintatoimenpiteistä aiheudu hänelle tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18 – vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

4 luku 8§. Edunvalvojan määrääminen lapselle Tuomioistuimen on määrättävä alle 18 –vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, maistraatti tai sosiaaliviranomainen.

4 luku 8§. Edunvalvojan määrääminen lapselle Lapsen ikä vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälaiseksi oikeudenkäynti muotoutuu, 15 vuotta täyttäneellä on puhevalta asiassaan, alle 15 –vuotiaalla ei: Pääkäsittelyyn mennessä alle 15 vuotiaat: katsellaan lasten oikeuspsykiatrian työryhmän tai poliisin tallennetta, pääsääntöisesti lasta itseään ei kuulla 15- vuotta täyttäneet: 15 vuotta täyttänyttä itseään on kuultava pääkäsittelyssä, ellei hän ole kehityksessään jälkeenjäänyt tai mielenterveydeltään häiriintynyt

4 luku 8§. Edunvalvojan määrääminen lapselle Alle 15 vuotiaiden tapauksissa pääkäsittely todellisuudessa tapahtuu jo esitutkinnassa, mikä asettaa erityisen perehtyneisyysvaatimuksen rikosta tutkivalle poliisille ja tutkinnanjohtajalle. Tällöin tärkeintä on muistaa varata tilaisuus syytetylle avustajineen katsoa työryhmän ja tutkijan yhteistyössä kertyneet tallenteet jo esitutkinnassa ja esittää lisäkysymyksiä tutkijan kautta lapselle. 15 –vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien kohdalla asiantuntijalausunnon hankkiminen esim. tilapäisen haitan korvaukseen oikeuttavasta mielenterveyden häiriöstä jää usein lapsen avustajan tehtäväksi. Kuulemista helpottavat järjestelyt tuomioistuimessa: kohtaamisen välttäminen oikeuspaikalla, näkemäeste oikeussalissa.

”AINAKO MUN UUDESTAAN PITÄÄ SIITÄ KERTOA!!!!!” Oikeusneuvos Päivi Hirvelän (Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, väitöskirja 2006) mukaan: Todistusharkinnassa lapsen kertomusta arvioidaan pitkälti niillä luotettavuutta mittaavilla ominaisuuksilla, joita todistajanpsykologisissa luotettavuuskriteereissä on pidetty kertomuksen luotettavuutta osoittavina seikkoina. Näistä tärkeimpiä ovat kertomuksen yksityiskohtaisuus, sijoittuminen aikaan ja paikkaan, yksityiskohtien lisääntyminen muistelun myötä, kertomuksen ytimen pysyminen samana, omakohtaisuus ja liittyminen emootioihin. Merkitystä arvioinnissa annetaan lisäksi niille menetelmille, joilla lapsen kertomus on saatu. Tutkimusmenetelmiin sisältyvät virhelähteet heikentävät kertomuksen näyttöarvoa ja taas asianmukaisesti hankittu selvitys korottaa sitä.