Tehnyt : Vihtori Pummila ja Elmeri Pessinen Uranus Tehnyt : Vihtori Pummila ja Elmeri Pessinen
Rakenne Uranuksen pieni tiheys (noin 1.3 kertaa veden tiheys) viittaa siihen että se koostuu vedystä, heliumista ja vedestä. Uranuksella ei ole kiinteää pintaa. 1990-luvulla jättiläisplaneetat jaettiin kaasujättiläisiin ja jättiläisiin, ja Uranus kuului jälkimmäisiin. Nimitys liittyy planeetan syntyhistoriaan, nykyisin siellä on hyvin vähän jäätä. Kaasukehän pilviset yläosat Kaasukehän vety- metaani- ja heliumosat Vedestä, ammoniakista ja metaanijäästä koostuva vaippa Nikkelistä, raudasta ja silikaateista koostuva kivinen ydin
Itse planeetan massasta noin 20% on vetyä, joten se eroaa selvästi kaasujättiläisistä, jotka ovat 90-prosenttisesti.
KAASUKEHÄ Uranus näyttää turkoosin tai sinertävän väriseltä piirteettömältä kiekolta näkyvässä valossa. Uranuksen turkoosi väri johtuu kaasu kehän metaanista jota on siinä kaksi prosenttia. Metaanin sirottaa sinisen valon joka suuntaan, ja imee punaisen. Urankusen pinnasta tekee piirteettömän asetyleenistä ja etaanista savusumu eli smogia muistuttavaa utu. Uranuksen kaasu kehästä on vetyä noin 83%, noin 15% heliumia ja noin kaksi prosenttia metaania.
Magneettikenttä Uranuksen magneettikenttä on voimakkaampi kuin Saturnuksella. Magneettikentän keskipiste ei sijaitse planeetan keskipisteessä, ja se on kallistunut 59° pyörähdysakselin suhteen. Uranuksenkin magneettikentän uskotaan aiheuttavan ionisoitueen aineen virtauksesta planeetan sisuksessa.
Uranuksen kuut Uranuksella on 27 tunnettua kuuta. Kaksi suurinta kuuta, Titanian ja Oberonin, löysi Herschel 13. maaliskuuta 1787. William Lassell löysi Arielin ja Umbrielin vuonna 1851. William Herschelin poika John nimesi vuotta myöhemmin silloin tunnetut neljä kuuta. Seuraavan kuun, Mirandan, löysi Gerard Kuiper vuonna 1948.