Lääkehoidon päivä 2015 ”Toimiiko lääkehoitosi Lääkehoidon päivä 2015 ”Toimiiko lääkehoitosi?” – lääkehoidon seuranta erilaisten sairauksien näkökulmista 19.3.2015

Lääkehoidon seuranta Kontrollit Teho Ongelmat Käyttö todellinen käyttö ali- tai ylikäyttö liian pitkä/lyhyt käyttöaika ohjeesta poikkeava annostelu off -label käyttö annostelulaitteet dosetit Teho muutokset oireissa muutokset lääkkeen tehossa toivottu/puutteellinen teho Ongelmat haittavaikutus yhteisvaikutus käytön hankaluus hoidon kustannukset toleranssi lääkeriippuvuus Kontrollit lääkäri hammaslääkäri sairaanhoitaja (esim. asiakasvastaava) farmaseutti/proviisori henkilökohtaiset tavoitearvot omat mittaukset oireseuranta Lääkehoidon seuranta Asiantuntija-asiakassuhde Miten lääke on auttanut? Mistä huomaat sen? Milloin viimeksi olet käynyt kontrollissa? Miten seuraat lääkehoidon onnistumista kotona? Miten asioita selvitetään? TKOK-malli terveydenhuollon ammattilaisen muistisäännöksi lääkkeiden käyttäjien lääkehoitojen onnistumisen selvittämiseen: T = teho (miten lääkehoito tehoaa?) K = käyttö (lääkkeen todellinen käyttö) O = ongelmat (lääkehoidon mahdolliset ongelmat) K = kontrollit (miten lääkehoidon kontrolleja toteutetaan?) Alkuperäinen lähde: Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet 98, Kuopion yliopisto 2006 Mitä asioita selvitetään? Oletko huomannut haittavaikutuksia? Onko ollut muita ongelmia? Miten kauan olet käyttänyt tätä lääkettä? Miten olet käyttänyt tätä lääkettä?

Astma

Keskeistä astman omahoidossa Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkiston limakalvotulehdus ja siihen liittyvä keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys tavallisia oireita ovat yskä ja limaneritys sekä hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen, yleensä uloshengityksessä sairauden vaikeus voi vaihdella ajoittaisista oireista vaikeahoitoiseen astmaan. Oireita esiintyy herkästi öisin ja aamuisin Kelan lääkkeiden erityiskorvattavuuteen (203) oikeutettuja 247 583 (v. 2013) Keskeistä astman omahoidossa oireiden tunnistaminen, ärsykkeiden välttäminen, PEF-kotimittaukset, riittävä liikunta, painonhallinta ja tupakoimattomuus sekä lääkehoidon säätely Tavoitteena oireettomuus, sairauden hallinta ja pahenemisvaiheiden estäminen Aikuisten ja kouluikäisten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia. Vanhuusiässä yleinen, mutta alidiagnosoitu sairaus Perinnöllinen alttius Allerginen astma (J45.0) ja ei-allerginen astma (J45.1) Keuhkoputkien ahtautuminen on vaihtelevaa, oireilu usein jaksoittaista ja keuhkojen toiminta on suuren osan ajasta normaalia. Vaikeassa astmassa oireilu ja keuhkoputkien ahtautuminen voi olla pysyvää ja osin palautumatonta Oireet alkavat useimmiten hengitysteiden virusinfektion, fyysisen rasituksen, kylmän ilman hengittämisen tai allergeenille altistumisen yhteydessä. Usein samanaikaisesti mukana on monta tekijää, kuten infektio, fyysinen rasitus ja stressi.

Keskeistä astman lääkehoidon seurannassa Astmaa sairastavalla tulee olla tietoa sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten oireita ja PEF-arvoja seurataan säännöllinen seuranta kirjalliset omahoito-ohjeet lääkityksen säätämiseen Lääkehoidon seuranta tärkeintä oireettomuus lääkitys perustuu astmatulehdusta hoitavaan inhaloitavaan kortisoniin ja tarvittaessa otettavaan keuhkoputkia avaavaan lääkkeeseen tarvittaessa lisänä muu lääkitys, mahdolliset allergiaoireet tärkeä hoitaa hoitoonsa sitoutunut säätelee lääkehoitoa astman hallinnan mukaan Esiintyvyys Aikuisten ja kouluikäisten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia Vuonna 2013 Kelan erityiskorvattaviin astmalääkkeisiin (203) oikeutettuja oli 247 583 10 % aikuisväestöstä. Lapsilla ja nuorilla 7-9 %. Samalla määrällä on astman kaltaisia oireita. Vanhuusiässä yleinen, mutta alidiagnosoitu sairaus. Vuosina 2000–2009 kuoli Suomessa vuosittain keskimäärin 83 henkeä. Heistä valtaosa oli yli 65-vuotiaita. Huomioitavaa noin 80 % kärsii nuhasta. Allerginen nuha yleinen liitännäissairaus Usealla astmaa sairastavalla refluksitauti => yskä Tupakointi ja tupakansavulle altistuminen ja ylipaino lisäävät astmaan sairastumisen riskiä Sisätilojen kosteusvaurioilla yhteyttä astman syntyyn ja pahenemiseen Osalla voi olla myös keuhkoahtaumatauti Ohjattu omahoito vähentää aikuisastmaatikkojen päivystyskäyntejä, sairaalahoitopäiviä ja parantaa elämänlaatua

Astman lääkehoidon hälytysmerkkejä Hälytysmerkkejä ja huomioitavaa lääkehoidossa Seuraa avaavan lääkkeen kulutusta – sen säännöllinen käyttö on merkki huonosta astman hallinnasta Kysy esiintyykö äänen käheyttä, kurkkukipua tai suun sammasta Tarkista onko potilaalla käytössä astmaoireita pahentavia lääkkeitä Työkaluja hoitotasapainon seurantaan Astma – testi PEF – kotimittaus Inhalaatiotekniikan varmistus => Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot http://www.apteekki.fi/apteekin-neuvot/annosteluvideot.html   Astmaa sairastavan tukena www.hengitysliitto.fi / paikalliset yhdistykset www.allergia.fi / paikalliset yhdistykset Kohtauslääkkeen säännöllinen käyttö on merkki huonosta astman hallinnasta hoitavan lääkityksen tehostus Astmaoireita pahentavat lääkkeet tulehduskipulääkkeet (esim. ASA ja NSAID) => 5 %:lle astmaatikoista / + kodeiini, morfiini epäselektiiviset beetasalpaajat (huom. silmätipat) Suun hoito! Mm. suun huuhtelu hoitavan lääkkeen jälkeen http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trs00130

Diabetes

Diabetes sairautena Diabetes on useasta eri syystä johtuva haiman sairaus, jossa verensokeri kohoaa yli 7 mmol/l aamupaastossa tai yli 11 mmol/l aterianjälkeen Päätyypit Tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes Hoitamattomana korkea verensokeri väsyttää, pissattaa ja janottaa. Insuliinin puutos on hengenvaarallinen tila. Hitaasti kehittyvä diabetes voi olla vähäoireinen. Joskus ensioireet vasta lisäsairauksista Tavoitteena oireettomuus, jokapäiväinen jaksaminen ja hyvinvointi, liian matalan ja liian korkean verensokerin välttäminen sekä lisäsairauksien ja ennenaikaisen kuoleman ehkäisy Diabetes on sairaus, jossa verensokeri kohoaa normaalia korkeammaksi haiman insuliinia tuottavien solujen vaurioitumisen vuoksi. Hoitamattomana verensokeri on aamulla yön jälkeen yli 7 mmol/l ja aterioiden jälkeen yli 11 mmol/l. Diabetekselle on useita eri syitä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostauti. Sitä sairastaa noin 50 000 henkilöä Suomessa, joista noin 4000 on alle 16-vuotiaita. Sitä hoidetaan insuliini pistoksilla tai insuliinin pumppuannostelulla. Ilman insuliinia seuraa happomyrkytys (ketoasidoosi), johon tyypin 1 diabeetikko hoitamattomana kuolee. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tarve on lisääntynyt mm., vyötärölihavuuden, maksan rasvoittumisen, vähäisen liikunnan tai tulehdusten vuoksi. Haiman riittämättömän toiminnan vuoksi verensokeri kohoaa. Tyypin 2 diabetesta sairastaa noin 300 000 henkilöä Suomessa. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan elintapahoidolla ja lääkehoidoilla. Raskausdiabetes tarkoitaa ensimmäistä kertaa raskauden aikana havaittavaa normaali korkeampaa verensokeria. Nykyään sokerirasitus tehdään lähes kaikille raskaana oleville. Raskausdiabetesta on noin 12%:lla synnyttäjistä. Sitä hoidetaan insuliinilla tai aikaisempaa useammin myös metformiini –tableteilla. Yleensä verensokeri normaalistuvat raskauden jälkeen, mutta sokeriarvoja täytyy seurata vuosittain. Joskus raskausdiabetes on ensimmäinen oire varsinaisesta diabeteksesta. Klassiset diabetesoireet ovat: Virtsanerityksen lisääntyminen, elimistön kuivuminen ja jano, laihtuminen. Tavallisia myös näöntarkkuuden muutos, jalkojen puutuminen ja krampit, yleinen väsymys ja vetämättömyys. Tyypin 2 diabeteksen oireet voivat olla vähäisiä ja epämääräisiä ja sairaus voi tulla ensimmäisen kerran ilmi vasta lisäsairauksista, kuten sydänveritulpan tai silmätarkastuksen yhteydessä. Hoidon tavoitteena on jokapäiväinen hyvinvointi, liiallisen verensokerin vaihteluiden välttäminen, pitkäaikaisen sokeritasapainon pitäminen sellaisella tasolla, joka ei aiheuta lisäsairuksia. Lisäsairaudet ovat pienten ja suurten verisuonten sekä hermojen vaurioita, jotka johtavat sydän- ja verisuonisairauksiin, silmänpohja-, munuais- ja hermomuutoksiin. Vaarana sydänveritulppa, aivohalvaus, amputaatio, näkökyvyn heikentyminen, munuaisten vajaatoiminta ja krooniset jalkahaavat.

Diabeteksen hoidon periaatteet Tyypin 1 diabetes Insuliinipuutoksen korvaushoito Ilman insuliinia tyypin 1 diabeetikko kuolee Insuliiniannokset sovitetaan päivärytmiin, ruokailuun ja liikuntaan Pistoksia päivässä ~5-7 kertaa tai pumppu, jonka kanyyli vaihdetaan 2-3 päivän välein Tyypin 2 diabetes Oman insuliinin tehon ja erityksen parantaminen laihduttamalla, liikkumalla ja terveellisellä ruokavaliolla Tabletti- ja pistoslääkitykset mukaan lukien insuliini Verensokerin lisäksi verenpaine ja veren rasva-arvot pidettävä kunnossa Verenpaine alle 140/80 mmHg, LDL-kolesteroli alle 2.5 mmol/l Diabeetikon hoito: Elintapahoito ja tarvittavat lääkehoidot.Verensokerin, verenpaineen, veren rasva-arvojenhoito, veren kokkaroitumisen estäminen, mahdollisen tupakoinnin lopettaminen, mahdollisen alkoholin liikakäytön vähentäminen, mahdollisten lisäsairauksien hoito. Tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostauti. Ilman insuliinia tyypin 1 diabeetikko kuolee. Insuliinihoidon laiminlyönti johtaa happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin. Insuliinin tarve lisääntyy tulehdussairauksissa ja stressissä. Liian suuri insuliiniannos voi laskea verensokeria liikaa (hypoglykemia) ja aiheuttaa tajuttomuduen (sokin). Hypoglyekmia hoidetaan nopesti imeytyvällä hiilihydraatilla (10-20g) esim. Glukoosipastillit tai hunaja. Sokin hoito on tajuttoman potilaan normaali ensiapu, glukagoni pistos tai ensihoidon antama glukoositiputus. Insuliinin korvaushoidossa pyritään jäljittelemään haiman normaalia insuliinin eritystä. Käytetään joko monipistoshoitoa tai pumppuannostelua. Potilas opetetaan itse säätämään insuliinejaan päivärytmin, ruokailun, liikunnan mukaan verensokerin omamittausten avulla. Mittauksia perusseurannassa 4-5 kertaa päivässä ennen aterioita ja nukkumaan mennessä, tilanteen mukaan vielä tiheämmin. Perusinsuliinilla yritetään pitää verensokeri tavoitetasolla eli pääsääntöisesti välillä 4-7 mmol/l aterioiden välillä ja yöllä. Monipistoshoidossa annostellaan perusinsuliinina pitkävaikutteista insuliinijohdosta ihonalaiseen rasvakudokseen, yleensä detemir-insuliinia tai glargiinia, 1-2 kertaa päivässä. Pumppuhoidossa annostellaan perusinsuliinina pikavaikutteista insuliinijohdosta pumppuun ohjelmoidulla, eri aikaan vuorokaudesta vaihtelevalla, annosnopeudella ihon alle asetetun kanyylin kautta jatkuvana infuusiona. Aterian yhteydessä annostellaan pikavaikutteista insuliinijohdosta, joko pistoksena tai pumpulla, aterian sisältämien hiilihydraattien mukaan. Sopiva annossuhde ja pistoksen ajoitus selvitetään verensokerin omamittauksilla, niin että verensokeri nousisi korkeintaan 2-3 mmol/l ateriasta. Verensokerin tilapäisissä vaihteluissa annostellaan lisäksi yksilöllisesti laskettuja korjausannoksia pikainsuliinia aterian yhteydessä. Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito koostuu tablettivalmisteista ja erilaisista pistoshoidoista mukaan lukien insuliinihoito. Ensisijainen lääkehoito metformiini, jonka annosta säädetään munuaisten toiminnan mukaan. Lukuisia muita lääkevalmisteita, joista osalla riski liialliseen verensokerin laskuun eli hypoglykemiaan. Hypoglykemain oireet ja hoito tulee tällöin opettaa potilaalle. Eri lääkevalmisteet valitaan yksilöllisesti ja niillä on kullakin omat vasta-aiheensa ja sivuvaikutusriskinsä. Koska tyypin 2 diabetes on huomattavasti yleisempi kuin tyypin 1 diabetes, niin enemmistö insuliinia käyttävistä diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta. Enemmistö diabeetikoista tarvitsee lisäksi lääkehoitoa verenpaineeseen ja veren rasva-aineen vaihdunnan korjaamiseen ja osalle suositellaan veren kokkaroitumisen estoon aspiriinia. Diabetesta sairastava saattaa myös tarvita lääkkeitä erilaisten lisäsairauksia hoitoon. Tavallisia lisälääkkeitä ovat sepelvaltimotaudin lääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, verenohennuslääkkeet, kipulääkkeet, kihtilääkkeet, mielenterveyslääkkeet.

Keskeistä diabeteksen hoidossa ja seurannassa Omahoito ja omaseuranta perustana Verensokeri, verenpaine, paino, jalkojen ja suun terveys Omahoidon ja hoitoon sitotumisen tuki: mm. ensitietokurssit, yksilö- ja ryhmäohjaus, sopeutumisvalmennus Hoitopaikan seurantatutkimukset Pitkäaikainen sokeritasapaino: veren punasolujen sokeroituminen = HbA1c –koe tulos alle 50 – 60 mmol/mol Laboratoriokokeet Vuositarkastus ja silmänpohjien valokuvaus 1-3 v välein Yksilöllisesti ja yhdessä laadittu hoitosuunnitelma Hoidon ohjaus ja turvallisuus Diabetesta sairastava on itse keskeisesti vastuussa hoidostaan. Jotta hän voi ottaa vastuuta, hän tarvitsee omahoidon opetusta ja toistuvaa tukea. Verensokerin mittaustarve riippuu hoitotavasta. Jos kyseessä on lääkehoito, johon ei liity liian matalan verensokerin riskiä, niin omamittaus ei ole välttämätön, mutta yleensä hyödyllinen. Tablettihoitoiselle voidaan suositella omamittausta 1-3 päivänä viikossa 4 mittausta samana päivänä eli ns. ateriaparimitaukset aamupalalla ja pääruualla, jolloin mitataan ennen syömistä ja 2 tuntia sen jälkeen. Monipistoshoidossa puolestaan mitataan 4-8 kertaa vuorokaudessa. Verenpaineen omamittarin hankinta on kaikille verenpainelääkkeitä käyttäville diabeetikoille suositeltavaa. Suositellaan verenpaineen mittausta 1-4 päivänä kuukaudessa ja yhtenä päivänä kaksi perättäistä mittausta aamulla ennen lääkken ottoa ja illalla klo 18-20 aikaan. Vuosittain hoitopaikassa tehdään vuositarkastus hoitajan ja lääkärin vastaanotolla sekä laboratoriokokeet, joissa tarkastetaan verensokerin pitkäaikainen hoitotasapaino (HbA1c), veren rasva-arvot, munuaisten ja maksan toiminta, sydänfilmi, silmänpohjat 1-3 v välein. Tarvittaessa otetaan lisäkokeita, kuten kilpirauhasen toiminta, tulehduskokeita, virtsakoe, kihtikoe, B12 vitamiini, verenkuva. Vuosittain pitää myös tutkia jalkojen tilanne ja suun terveys. Diabetesta sairastavalle tulisi laatia yhdessä hänen kanssaan hoitosuunnitelma, jossa on määritelty hoidon yksilölliset tavoitteet, hoidon keinot ja seuranta, hotiovastuut, säännöllinen lääkitys ja pysyvät diagnoosit Lääkehoidon ohjauksessa huomiotavaa: Hoidon perustelu kuuluu lääkärille, mutta asiat pitää kerrata hoitajan vastaanotolla. Mitä vastaanotolla sanottiin? Onko asiakkaalla kysyttävää lääkkeestä? Yhteensopivuus muuhun hoitoon lääkärin huolehdittava Lääkityksen säännöllisen ottamisen tärkeys Entä jos tabletti tai pistos unohtuu? Korosta hoidon hyötyjä – kerro mahdollisista sivuvaikutuksista ja niiden todennäköisyydestä Vaikutus painoon Mahdollinen painonnousun riski ja sen ehkäisy Vaikutus verensokeriin Hypoglykemian riski ja sen ehkäisy ja hoito Ikäihmisten diabetes lisääntyy Verensokerin ja verenpaineen ”ylihoito” vaarallista Lääkkeiden aineenvaihdunta hidastuu Munuaisten ja sydämen vajaatoiminta yleinen Kuinka nopeasti lääkkeen hoitovaste ilmenee ? Lääkkeiden otto ja muu hoito-ohjelman sopiminen asiakkaan jokapäiväiseen elämään Kysy ja kuuntele, miten hoidon toteuttaminen on onnistunut, onko hoitoon liittynyt jotain ongelmia? Miten ongelmatilanteissa menetellään, mihin otetaan yhteyttä, puhelinnumero Onko kirjallinen lääkelista/kortti, jossa myös vitamiini yms hoidot Miten oikeasti ottaa lääkkeet? Dosetti, apteekkijakelu, lääkekierrot, kotikäynnit, muistutteet

Selkäkipu

Keskeistä selkäkivun omahoidossa Selkäkipujen esiintyvyys suomalaisilla on kasvanut. Miehillä ikä ei ollut yhteydessä selkäkipuun, kun taas naisilla selkäkipu yleistyi ikääntymisen mukana. Vuodesta 2000 selkäkipu yleistyi hieman sekä miehillä että naisilla, eniten 30–54-vuotiailla. (Terveys 2011 -tutkimus) Useimmiten selkäkivut kestävät lyhyen aikaa ja oireet lievittyvät ilman lääkärin hoitoa. Myös pitkäkestoiset selkäkivut lievittyvät yleensä ajan kuluessa. Selän kipeytyessä on tärkeää ymmärtää, mistä selkä- ja alaraajaoireet johtuvat ja mitä voi itse tehdä helpottaakseen oireita. Olennaista on rohkaistua liikkumaan ja käyttämään selkää selkäkivuista huolimatta. Liikunta auttaa toipumaan nopeammin, lievittää pitkäkestoisia oireita sekä ehkäisee kipujen uusiutumista tai lisääntymistä. Tavoitteena Kipujen väheneminen ja hallinta, toimintakyvyn ylläpitäminen. Selkäkipu on yleinen vaiva, 75 % suomalaisista on kokenut sitä elämänsä aikana. Kuitenkin selkäsairastavuus on pysynyt ennallaan (Kansallinen terveystutkimus). Kelan vuonna 2012 maksamat sairauspäivärahat selkäsairauksien osalta olivat 119,7 milj. €. Selkäsairauksien takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli v. 2012 vajaa 30 000 henkilöä ja kustannukset olivat n. 350 milj. €.

Keskeistä selkäkivun lääkehoidossa Akuutti eli lyhytkestoinen selkäkipu (kesto alle kuusi viikkoa) Parasetamoli on ensisijainen kipulääke, jos potilaan kivut eivät ole voimakkaat. Potilasta tulee ohjata käyttämään parasetamolia riittävän suurina annoksina. Akuutissa vaiheessa kipuun voi kokeilla kylmähoitoa, jatkossa myös lämpöhoito voi auttaa.  Subakuutti eli pitkittyvä selkäkipu (kesto 6–12 viikkoa) ja krooninen eli pitkäaikainen selkäkipu Kipulääkitystä käytetään jaksoittain kivun intensiteetin ja esiintymisen mukaan. Lääkkeinä voidaan käyttää parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai tulehduskipulääkkeen ja heikon opioidin yhdistelmää. (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus)

Selkäkivun lääkehoidossa huomioitavaa Kipulääkkeen valinnassa on huomioitava ruoansulatuskanavaan kohdistuvien haittavaikutusten ja sydän- ja verisuonitapahtumien vaara sekä lääkeallergiat. Tulehduskipulääkkeiden ja opioidien haittavaikutukset on syytä huomioida erityisesti pitkäaikaisesta kivusta kärsivillä selkäpotilailla.   (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus) Lisätietoa selkäkivun hoidosta, liikuntavinkeistä ja vertaistoiminnasta www.selkakanava.fi www.selkaliitto.fi

Verenpaine

Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa Verenpaineen säännöllinen seuranta on keskeinen osa kohonneen verenpaineen hoidon seurantaa. noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistä vain noin 40 %:lla verenpaine on hoitotavoitteessa. Kotimittaus on suositeltavin ja useimmiten riittävä tapa selvittää verenpainearvot. Luotettavan tuloksen varmistamiseksi kotimittaukset tulee suorittaa puolueettomassa teknisessä ja kliinisessä testauksessa hyväksytyllä verenpainemittarilla oikealla mittaustekniikalla sekä neljän päivän mittaussarjana. Päivittäisiä ja epämääräisten oireiden perusteella tehtyjä kotimittauksia tulee välttää.

Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa Mittaukset suoritetaan olkavarsimittarilla Rannemittarin käyttöä suositellaan vain, jos olkavarren mallin (lyhyt, paksu) johdosta oikean kokoisen mansetin käyttö ei ole mahdollista. Mansetin kummipussiosan tulee olla oikean kokoinen sillä olkavarren ympärysmittaan nähden liian kapea tai lyhyt painepussi antaa liian suuren verenpainearvon. Kotimittaukset tehdään ei-dominantista kädestä. Uudelta verenpainepotilaalta verenpaine mitataan toistetusti molemmista olkavarsista. Jos verenpainetasot eroavat yli 10 mmHg, kotimittaukset tehdään kädestä, jossa paine korkeampi. Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana potilasta ohjataan välttämään raskasta fyysistä ponnistelua, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien (kahvi, tee, kolajuomat ja ns. energiajuomat) nauttimista. Verenpaine mitataan aamuin (kello 6–9) ja illoin (kello 18–21) tehtyinä kaksoismittauksina. Kaksoismittauksella tarkoitetaan verenpaineen mittaamista kahdesti peräkkäin 1–2 minuutin välein.

Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa Verenpaineen mittaus, ohje potilaalle: Istuvaltaan kyynärvarsi tuettuna pöydälle hieman yli 90 asteen kulmaan. Painemansetti asetetaan olkavarteen siten, että kumipussin keskiosa on olkavarsivaltimon päällä. Mansetti 2–3 cm kyynärtaipeen yläpuolella. Mittaus aloitetaan, kun potilas on istunut mittauspaikalla 5 minuuttia. Mittauksen aikana ei saa liikkua tai puhua. Mittaus toistetaan 1–2 minuutin kuluttua (ns. kaksoismittaus) Mittaustulokset ja niiden keskiarvo kirjataan verenpaineen seurantakorttiin. Seurantakortin voi tulostaa Suomen Verenpaineyhdistyksen kotisivuilta Lisätietoa ja tarkemmat ohjeet: Kohonnut verenpaine, Käypä hoito -suositus 2014.

Tunne lääkkeesi Toimiiko lääkehoitosi? 19.3.2015

Toimivan lääkehoidon osa-alueet Teho Turvallisuus Tarkoituksenmukaisuus Taloudellisuus

Tunne oma lääkityksesi Tunne lääkehoidon rooli osana sairautesi kokonaishoitoa Tiedä mitä lääkkeitä käytät Selvitä jokaisesta käyttämästäsi lääkkeestä Mihin tarkoitukseen lääkettä käytetään? Kuinka pitkään lääkkeen käyttöä on tarkoitus jatkaa? Päivitä nämä tiedot lääkityslistaan Kuljeta aina mukanasi ajan tasalla olevaa tietoa käyttämistäsi lääkkeistä, mukaan lukien itsehoitolääkkeet, rohdosvalmisteet, ravintolisät ja rokotteet Käytä ja säilytä lääkkeitäsi ohjeiden mukaan

Tunnista ja seuraa lääkehoidon vaikutuksia Selvitä omasta lääkehoidostasi Miten lääkehoitosi vaikutuksia seurataan? Mikä on lääkehoitosi tavoite (esim. taudin paraneminen, oireiden häviäminen tai toimintakyvyn paraneminen) Pystytkö itse havaitsemaan vaikutuksen? Täytyykö lääkkeen tehoa seurata esimerkiksi laboratoriokokein? Kuinka nopeasti lääkkeen vaikutuksen pitäisi alkaa? Milloin otat yhteyttä lääkäriin, jos lääke ei tehoakaan? Kerro lääkkeesi vaikutuksista hoitavalle lääkärille ESIMERKKEJÄ Kolesterolia alentavien lääkkeiden vaikutuksia ei pysty itse toteamaan ilman laboratoriokokeita Joidenkin masennuslääkkeiden vaikutukset alkavat tuntumaan vasta muutaman viikon käytön jälkeen Hoitavan astmalääkkeen (kortisoni) vaikutus alkaa hitaasti ja vaatii säännöllistä käyttöä, jotta astmakohtauksia pystytään estämään. Sen sijaan kohtauslääke vaikuttaa heti, mutta ei estä uusien astmakohtausten tulemista.

Tunnista ja seuraa lääkehoidon haitta- ja yhteisvaikutuksia tai muita ongelmia (1/2) Selvitä omasta lääkehoidostasi Aiheuttaako lääkkeesi ohimeneviä haittoja käytön alussa? Minkä haittojen vuoksi on otettava välittömästi yhteyttä hoitavaan lääkäriin? Voitko itse tehdä jotakin haittavaikutusten ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi? ESIMERKKEJÄ: Päänsärky ja pahoinvointi ovat yleisiä, lieviä ja hoidon jatkuessa ohimeneviä haittavaikutuksia muun muassa e-pillereiden ja masennuslääkkeiden käyttöä aloitettaessa. ACE-estäjien aiheuttama kuiva yskä ei ole ohimenevä, joten jos se on häiritsevää, on lääke vaihdettava toiseen Maitohappobakteerien käyttö voi auttaa tasoittamaan vatsan toimintaa antibioottikuurin aiheuttamassa lievässä ripulissa Joillakin lääkkeillä on vaarattomia haittavaikutuksia, jotka saattavat säikäyttää, mikäli niistä ei tiedä. Tällaisia ovat esimerkiksi virtsan tai ulosteen värjäytyminen punaiseksi. Ikäihmisten lääkehaitat ovat erityisen huonosti tunnistettuja. Näitä ovat esimerkiksi sekavuus, väsymys tai muistihäiriöt. Tällaiset oireet saatetaan helposti tulkita ”vanhuuden” oireiksi, ei lääkehaitoiksi Varmista apteekissa ennen itsehoitolääkkeen ostopäätöstä, että lääke sopii sinulle ja omaan oireeseesi. Esimerkiksi astmaa sairastavan yskän hoitoon ei yskänlääke ole välttämättä oikea vaihtoehto, vaan oman astmalääkityksen tehostaminen flunssan aikana parin viikon ajaksi. Itsehoitolääkkeenä myytävät tulehduskipulääkkeet voivat altistaa pienen osan astmaa sairastavista hengenahdistuskohtaukselle, eivätkä ne sovi esimerkiksi henkilöille, joiden verenvuotoriski on kohonnut muun lääkityksen tai sairauden vuoksi. Niitä ei myöskään kannata käyttää mahakipuja lievittämään, sillä ne saattavat päinvastoin pahentaa niitä. Kannattaa siis pyytää apua myös itsehoitolääkkeen valintaan.

Tunnista ja seuraa lääkehoidon haitta- ja yhteisvaikutuksia tai muita ongelmia (2/2) Selvitä omasta lääkehoidostasi Sopiiko uusi lääke käytettäväksi yhdessä muiden lääkkeiden kanssa? Sopiiko käyttämäsi itsehoitolääke muuhun lääkitykseesi ja sairauksiisi, ja onko se oikea valinta oireisiisi? Kerro lääkkeesi aiheuttamista haittavaikutuksista ja muista ongelmista hoitavalle lääkärille tai apteekissa.

Ole aktiivinen - kysy ammattilaiselta Voit itse vaikuttaa lääkehoitosi tavoitteiden saavuttamiseen ja siihen, miten hyvin hyödyt lääkkeestäsi ja miten voit ehkäistä estettävissä olevia haittoja! Pyydä ammattilaista tarkastamaan lääkehoitosi kokonaisuus ja tarvittaessa päivittämään lääkekorttisi tiedot asioidessasi lääkärissä tai apteekissa Käy säännöllisesti yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa sovituissa tarkastuksissa

Mistä löydät tietoa lääkkeistä? (1/2) Lääkepakkauksen pakkausselosteesta Pakkausselosteet löytyvät myös internetistä Fimean lääkehaku Lääkeinfo.fi Lääkeohje.fi Puhelinpalveluista, kuten Yliopiston Apteekin Lääkeneuvonta ja asiakaspalvelu p. 0300 20200, joka päivä klo 7 - 24 Teratologinen tietopalvelu (raskauden aikainen lääkkeiden käyttö) p. 09 4717 6500, arkisin klo 9 - 12 Myrkytystietokeskus (lääkemyrkytysepäilyt) p. 09 471 977, avoinna 24 t / vrk Yliopiston Apteekin lääkeneuvonta ja asiakaspalvelu: 0300 20200 joka päivä klo 7-24 (0,49 e/min + pvm/mpm) Teratologinen tietopalvelu 09 4717 6500 arkisin klo 9-12 (pvm/mpm) Myrkytystietokeskus 09 471 977 24 t / vrk (pvm/mpm)

Mistä löydät tietoa lääkkeistä? (2/2) Internet Terveyskirjasto.fi Käypä hoito -suositusten potilasversiot Apteekki.fi Kodin lääkeopas Tietoja lääkekorvauksista ja lääkehaku-tietokanta Kela.fi Potilasjärjestöjen verkkosivut ym. Muistathan, että kaikki internetistä löytyvä tieto ei ole luotettavaa Voit arvioida lääketiedon luotettavuutta KATSE-tarkistuslistan avulla (www.fimea.fi/vaestolle/laaketiedon_luotettavuus) Terveyskirjastosta löydät lääkkeiden käyttäjille suunnatun Lääketietoa verkossa -linkkikokoelman hyvistä lääketiedon lähteistä (syötä hakukenttään sana ”lääketieto”)