Lääkehoidon kokonaisuuden hallinta erilaisten sairauksien näkökulmista Lääkehoidon päivä 2017 ”Kuka tietää lääkityksesi?”

Esitys aiheesta: "Lääkehoidon kokonaisuuden hallinta erilaisten sairauksien näkökulmista Lääkehoidon päivä 2017 ”Kuka tietää lääkityksesi?”"— Esityksen transkriptio:

1 Lääkehoidon kokonaisuuden hallinta erilaisten sairauksien näkökulmista Lääkehoidon päivä 2017 ”Kuka tietää lääkityksesi?”

2 Diasarjan tarkoitus Kuvata eri sairauksien osalta
Lääkehoidon tavoitteet Keskeisiä asioita lääkehoidon kokonaisuuden hallinnassa Tärkeitä kysymyksiä tai oireita/haittoja, mihin ammattilaisen pitäisi reagoida Testejä ja työkaluja lääkehoidon seurantaan Diasarjaa voi käyttää sellaisenaan tai valita jonkun tietyn sairauden, jonka lääkehoidon seurantaan erityisesti valmistaudutaan Lääkehoidon päivän toteutuksessa. Diasarjan alussa kuvataan TKOK-muistisääntö lääkehoidon toteutuksen onnistumiseen – eli konteksti lääkehoidon seurantaan Lääkehoidon päivä 2017

3 Diasarjan taustaa Laadittu yhteistyössä potilasjärjestöjen kanssa kuvaamaan potilaan kannalta tärkeät asiat eri sairauksien lääkehoidon kokonaisuuden hallinnassa Tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille Esim. toimipaikkakoulutusmateriaaliksi tai itseopiskelumateriaaliksi valmistautuessa Lääkehoidon päivän toteutukseen Potilasjärjestöjä kutsuttiin mukaan laatimaan 3-4 diaa jonkun tietyn sairauden lääkehoidon seurannan näkökulmasta. Erityisesti pyydettiin kuvaamaan potilaan näkökulmasta tärkeitä asioita ja kysymyksiä, millä esimerkiksi lääkehoidon ongelmakohtiin päästäisiin puuttumaan. Potilasjärjestöt vastaavat diojen asiasisällöstä ja päivittävät diansa vuosittain. Lisätietoja kunkin sairauden lääkehoidosta voi lukea esimerkiksi Käypä hoito –suosituksista tai potilasjärjestöjen sivuilta Lääkehoidon päivä 2017

4 Lääkityslista – työkalu lääkehoidon kokonaisuuden hallintaan
Lääkityslista on ajantasainen listaus potilaalla käytössä olevista lääkkeistä Kirjattuna on lääkkeeni nimi, annos ja käyttötarkoitus Lääkityslista auttaa lääkkeen käyttäjää sitoutumaan hoitoonsa Lääkitystiedot eivät aina siirry sähköisesti hoitopaikasta toiseen siirtyessä Tietojärjestelmät eivät usein sisällä tietoa ilman reseptiä käytetyistä valmisteista Vain potilas itse tietää, mitä lääkkeitä todellisuudessa on käytössä! Hoitopaikan tiedoissa näkyvä lääkitys on perusta hoitopäätöksille – päätösten pitää perustua oikeaan tietoon! Ajantasainen lääkityslista auttaa sekä potilasta että hoitavaa lääkäriä hallitsemaan lääkehoidon kokonaisuuden ja edistämään lääkitysturvallisuutta Lue lisää lääkityslistasta diasarjasta ”Kuka tietää lääkityksesi?” Lääkehoidon päivä 2017

5 Lääkehoidon seuranta Kontrollit Teho Ongelmat Käyttö
todellinen käyttö ali- tai ylikäyttö liian pitkä/lyhyt käyttöaika ohjeesta poikkeava annostelu off -label käyttö annostelulaitteet dosetit Teho muutokset oireissa muutokset lääkkeen tehossa toivottu/puutteellinen teho Ongelmat haittavaikutus yhteisvaikutus käytön hankaluus hoidon kustannukset toleranssi lääkeriippuvuus Kontrollit lääkäri hammaslääkäri sairaanhoitaja (esim. asiakasvastaava) farmaseutti/proviisori henkilökohtaiset tavoitearvot omat mittaukset oireseuranta Lääkehoidon seuranta Asiantuntija-asiakassuhde Miten lääke on auttanut? Mistä huomaat sen? Milloin viimeksi olet käynyt kontrollissa? Miten seuraat lääkehoidon onnistumista kotona? Miten asioita selvitetään? TKOK-malli terveydenhuollon ammattilaisen muistisäännöksi lääkkeiden käyttäjien lääkehoitojen onnistumisen selvittämiseen: T = teho (miten lääkehoito tehoaa?) K = käyttö (lääkkeen todellinen käyttö) O = ongelmat (lääkehoidon mahdolliset ongelmat) K = kontrollit (miten lääkehoidon kontrolleja toteutetaan?) Muistisäännön teemojen avulla terveydenhuollon ammattilainen voi helposti ja nopeasti saada selville sujuuko lääkehoito toivotulla tavalla. Kustakin teemasta kysytään asiaa selvittävä kysymys (esimerkkejä diassa) Haittavaikutuksia kannattaa kysyä tyypillisiä oireita nimeten – lääkkeen käyttäjä ei välttämättä osaa yhdistää kokemaansa oiretta lääkkeeseen! Lääkehoidon seurannan tukena on ajantasainen lääkityslista Alkuperäinen lähde: Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet 98, Kuopion yliopisto 2006 Mitä asioita selvitetään? Oletko huomannut haittavaikutuksia, esimerkiksi…? Onko ollut muita ongelmia? Miten kauan olet käyttänyt tätä lääkettä? Miten olet käyttänyt tätä lääkettä? Lääkehoidon päivä 2017

6 ASTMA

7 Keskeistä astman omahoidossa
Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkiston limakalvotulehdus ja siihen liittyvä keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys Tavallisia oireita ovat yskä ja limaneritys sekä hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen, yleensä uloshengityksessä Sairauden vaikeus voi vaihdella ajoittaisista oireista vaikeahoitoiseen astmaan. Oireita esiintyy herkästi öisin ja aamuisin Keskeistä astman omahoidossa oireiden tunnistaminen, ärsykkeiden välttäminen, PEF-kotimittaukset, riittävä liikunta, painonhallinta ja tupakoimattomuus sekä lääkehoidon säätely annettujen ohjeiden mukaan Tavoitteena oireettomuus, sairauden hallinta ja pahenemisvaiheiden estäminen Aikuisten ja kouluikäisten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia. Vanhuusiässä yleinen, mutta alidiagnosoitu sairaus Perinnöllinen alttius Allerginen astma (J45.0) ja ei-allerginen astma (J45.1) Keuhkoputkien ahtautuminen on vaihtelevaa, oireilu usein jaksoittaista ja keuhkojen toiminta on suuren osan ajasta normaalia. Vaikeassa astmassa oireilu ja keuhkoputkien ahtautuminen voi olla pysyvää ja osin palautumatonta Oireet alkavat useimmiten hengitysteiden virusinfektion, fyysisen rasituksen, kylmän ilman hengittämisen tai allergeenille altistumisen yhteydessä. Usein samanaikaisesti mukana on monta tekijää, kuten infektio, fyysinen rasitus ja stressi. Lääkehoidon päivä 2017

8 Keskeistä astman lääkehoidon seurannassa
Astmaa sairastavalla tulee olla tietoa sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten oireita ja PEF-arvoja seurataan säännöllinen seuranta ja kirjalliset omahoito-ohjeet lääkityksen säätämiseen tieto omasta lääkehoidosta ajan tasalla oleva lääkityslista, johon on merkitty kaikki käytössä olevat lääkkeet, myös ravintolisät, rokotteet ja ilman reseptiä ostetut lääkkeet Lääkehoidon seuranta tärkeintä oireettomuus lääkitys perustuu astmatulehdusta hoitavaan inhaloitavaan kortisoniin ja tarvittaessa otettavaan keuhkoputkia avaavaan lääkkeeseen tarvittaessa lisänä muu lääkitys, mahdolliset allergiaoireet tärkeä hoitaa hoitoonsa sitoutunut säätelee lääkehoitoa astman hallinnan mukaan Esiintyvyys Aikuisten ja kouluikäisten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia Vuonna 2015 Kelan erityiskorvattaviin astmalääkkeisiin (203) oikeutettuja oli 10 % aikuisväestöstä. Lapsilla ja nuorilla 7-9 %. Samalla määrällä on astman kaltaisia oireita. Vanhuusiässä yleinen, mutta alidiagnosoitu sairaus. Vuosina 2000–2009 kuoli Suomessa vuosittain keskimäärin 83 henkeä. Heistä valtaosa oli yli 65-vuotiaita. Huomioitavaa noin 80 % kärsii nuhasta. Allerginen nuha yleinen liitännäissairaus Usealla astmaa sairastavalla refluksitauti => yskä Tupakointi ja tupakansavulle altistuminen ja ylipaino lisäävät astmaan sairastumisen riskiä Sisätilojen kosteusvaurioilla yhteyttä astman syntyyn ja pahenemiseen Osalla voi olla myös keuhkoahtaumatauti Ohjattu omahoito vähentää aikuisastmaatikkojen päivystyskäyntejä, sairaalahoitopäiviä ja parantaa elämänlaatua Lääkehoidon päivä 2017

9 Astman lääkehoidon hälytysmerkkejä
Hälytysmerkkejä ja huomioitavaa lääkehoidossa Seuraa avaavan lääkkeen kulutusta – sen säännöllinen käyttö on merkki huonosta astman hallinnasta Kysy esiintyykö äänen käheyttä, kurkkukipua tai suun sammasta Tarkista onko potilaalla käytössä astmaoireita pahentavia lääkkeitä Lääkityslistaa ei ole tai se ei ole ajan tasalla Varmista ja tarkista yhdessä astmaa sairastavan kanssa ajantasainen lääkityslista Kohtauslääkkeen säännöllinen käyttö on merkki huonosta astman hallinnasta hoitavan lääkityksen tehostus Astmaoireita pahentavat lääkkeet tulehduskipulääkkeet (esim. ASA ja NSAID) => 5 %:lle astmaatikoista / + kodeiini, morfiini epäselektiiviset beetasalpaajat (huom. silmätipat) Suun hoito! Mm. suun huuhtelu hoitavan lääkkeen jälkeen Lääkehoidon päivä 2017

10 Hyödyllisiä työkaluja ja linkkejä
Työkaluja hoitotasapainon seurantaan Astma -testi ja PEF -kotimittaus Inhalaatiotekniikan varmistus => Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot Ajantasainen lääkityslista  Astmaa sairastavan tukena / paikalliset yhdistykset / paikalliset yhdistykset Lääkehoidon päivä 2017

11 DIABETES

12 Diabetes sairautena Diabetes on useasta eri syystä johtuva haiman sairaus, jossa verensokeri kohoaa yli 7 mmol/l aamupaastossa tai yli 11 mmol/l aterianjälkeen Päätyypit : Tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes Hoitamattomana korkea verensokeri väsyttää, pissattaa ja janottaa. Insuliinin puutos on hengenvaarallinen tila. Hitaasti kehittyvä diabetes voi olla vähäoireinen. Joskus ensioireet vasta lisäsairauksista Tavoitteena oireettomuus, jokapäiväinen jaksaminen ja hyvinvointi, liian matalan ja liian korkean verensokerin välttäminen sekä lisäsairauksien ja ennenaikaisen kuoleman ehkäisy Diabetes on sairaus, jossa verensokeri kohoaa normaalia korkeammaksi haiman insuliinia tuottavien solujen vaurioitumisen vuoksi. Hoitamattomana verensokeri on aamulla yön jälkeen yli 7 mmol/l ja aterioiden jälkeen yli 11 mmol/l. Diabetekselle on useita eri syitä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostauti. Sitä sairastaa noin henkilöä Suomessa, joista noin 4000 on alle 16-vuotiaita. Sitä hoidetaan insuliini pistoksilla tai insuliinin pumppuannostelulla. Ilman insuliinia seuraa happomyrkytys (ketoasidoosi), johon tyypin 1 diabeetikko hoitamattomana kuolee. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tarve on lisääntynyt mm., vyötärölihavuuden, maksan rasvoittumisen, vähäisen liikunnan tai tulehdusten vuoksi. Haiman riittämättömän toiminnan vuoksi verensokeri kohoaa. Tyypin 2 diabetesta sairastaa noin henkilöä Suomessa. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan elintapahoidolla ja lääkehoidoilla. Raskausdiabetes tarkoitaa ensimmäistä kertaa raskauden aikana havaittavaa normaali korkeampaa verensokeria. Nykyään sokerirasitus tehdään lähes kaikille raskaana oleville. Raskausdiabetesta on noin 12%:lla synnyttäjistä. Sitä hoidetaan insuliinilla tai aikaisempaa useammin myös metformiini –tableteilla. Yleensä verensokeri normaalistuvat raskauden jälkeen, mutta sokeriarvoja täytyy seurata vuosittain. Joskus raskausdiabetes on ensimmäinen oire varsinaisesta diabeteksesta. Klassiset diabetesoireet ovat: Virtsanerityksen lisääntyminen, elimistön kuivuminen ja jano, laihtuminen. Tavallisia myös näöntarkkuuden muutos, jalkojen puutuminen ja krampit, yleinen väsymys ja vetämättömyys. Tyypin 2 diabeteksen oireet voivat olla vähäisiä ja epämääräisiä ja sairaus voi tulla ensimmäisen kerran ilmi vasta lisäsairauksista, kuten sydänveritulpan tai silmätarkastuksen yhteydessä. Hoidon tavoitteena on jokapäiväinen hyvinvointi, liiallisen verensokerin vaihteluiden välttäminen, pitkäaikaisen sokeritasapainon pitäminen sellaisella tasolla, joka ei aiheuta lisäsairuksia. Lisäsairaudet ovat pienten ja suurten verisuonten sekä hermojen vaurioita, jotka johtavat sydän- ja verisuonisairauksiin, silmänpohja-, munuais- ja hermomuutoksiin. Vaarana sydänveritulppa, aivohalvaus, amputaatio, näkökyvyn heikentyminen, munuaisten vajaatoiminta ja krooniset jalkahaavat. Lääkehoidon päivä 2017

13 Diabeteksen hoidon periaatteet
Tyypin 1 diabetes Insuliinipuutoksen korvaushoito Ilman insuliinia tyypin 1 diabeetikko kuolee Insuliiniannokset sovitetaan päivärytmiin, ruokailuun ja liikuntaan Pistoksia päivässä ~5-7 kertaa tai pumppu, jonka kanyyli vaihdetaan 2-3 päivän välein Tyypin 2 diabetes Oman insuliinin tehon ja erityksen parantaminen laihduttamalla, liikkumalla ja terveellisellä ruokavaliolla Tabletti- ja pistoslääkitykset mukaan lukien insuliini Verensokerin lisäksi verenpaine ja veren rasva-arvot pidettävä kunnossa Verenpaine alle 140/80 mmHg, LDL-kolesteroli alle 2.5 mmol/l Diabeetikon hoito: Elintapahoito ja tarvittavat lääkehoidot.Verensokerin, verenpaineen, veren rasva-arvojenhoito, veren kokkaroitumisen estäminen, mahdollisen tupakoinnin lopettaminen, mahdollisen alkoholin liikakäytön vähentäminen, mahdollisten lisäsairauksien hoito. Tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostauti. Ilman insuliinia tyypin 1 diabeetikko kuolee. Insuliinihoidon laiminlyönti johtaa happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin. Insuliinin tarve lisääntyy tulehdussairauksissa ja stressissä. Liian suuri insuliiniannos voi laskea verensokeria liikaa (hypoglykemia) ja aiheuttaa tajuttomuduen (sokin). Hypoglyekmia hoidetaan nopesti imeytyvällä hiilihydraatilla (10-20g) esim. Glukoosipastillit tai hunaja. Sokin hoito on tajuttoman potilaan normaali ensiapu, glukagoni pistos tai ensihoidon antama glukoositiputus. Insuliinin korvaushoidossa pyritään jäljittelemään haiman normaalia insuliinin eritystä. Käytetään joko monipistoshoitoa tai pumppuannostelua. Potilas opetetaan itse säätämään insuliinejaan päivärytmin, ruokailun, liikunnan mukaan verensokerin omamittausten avulla. Mittauksia perusseurannassa 4-5 kertaa päivässä ennen aterioita ja nukkumaan mennessä, tilanteen mukaan vielä tiheämmin. Perusinsuliinilla yritetään pitää verensokeri tavoitetasolla eli pääsääntöisesti välillä 4-7 mmol/l aterioiden välillä ja yöllä. Monipistoshoidossa annostellaan perusinsuliinina pitkävaikutteista insuliinijohdosta ihonalaiseen rasvakudokseen, yleensä detemir-insuliinia tai glargiinia, 1-2 kertaa päivässä. Pumppuhoidossa annostellaan perusinsuliinina pikavaikutteista insuliinijohdosta pumppuun ohjelmoidulla, eri aikaan vuorokaudesta vaihtelevalla, annosnopeudella ihon alle asetetun kanyylin kautta jatkuvana infuusiona. Aterian yhteydessä annostellaan pikavaikutteista insuliinijohdosta, joko pistoksena tai pumpulla, aterian sisältämien hiilihydraattien mukaan. Sopiva annossuhde ja pistoksen ajoitus selvitetään verensokerin omamittauksilla, niin että verensokeri nousisi korkeintaan 2-3 mmol/l ateriasta. Verensokerin tilapäisissä vaihteluissa annostellaan lisäksi yksilöllisesti laskettuja korjausannoksia pikainsuliinia aterian yhteydessä. Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito koostuu tablettivalmisteista ja erilaisista pistoshoidoista mukaan lukien insuliinihoito. Ensisijainen lääkehoito metformiini, jonka annosta säädetään munuaisten toiminnan mukaan. Lukuisia muita lääkevalmisteita, joista osalla riski liialliseen verensokerin laskuun eli hypoglykemiaan. Hypoglykemain oireet ja hoito tulee tällöin opettaa potilaalle. Eri lääkevalmisteet valitaan yksilöllisesti ja niillä on kullakin omat vasta-aiheensa ja sivuvaikutusriskinsä. Koska tyypin 2 diabetes on huomattavasti yleisempi kuin tyypin 1 diabetes, niin enemmistö insuliinia käyttävistä diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta. Enemmistö diabeetikoista tarvitsee lisäksi lääkehoitoa verenpaineeseen ja veren rasva-aineen vaihdunnan korjaamiseen ja osalle suositellaan veren kokkaroitumisen estoon aspiriinia. Diabetesta sairastava saattaa myös tarvita lääkkeitä erilaisten lisäsairauksia hoitoon. Tavallisia lisälääkkeitä ovat sepelvaltimotaudin lääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, verenohennuslääkkeet, kipulääkkeet, kihtilääkkeet, mielenterveyslääkkeet. Lääkehoidon päivä 2017

14 Keskeistä diabeteksen hoidossa ja seurannassa
Omahoito ja omaseuranta perustana Verensokeri, verenpaine, paino, jalkojen ja suun terveys Omahoidon ja hoitoon sitotumisen tuki: mm. ensitietokurssit, yksilö- ja ryhmäohjaus, sopeutumisvalmennus Hoitopaikan seurantatutkimukset Pitkäaikainen sokeritasapaino: veren punasolujen sokeroituminen = HbA1c –koe tulos alle 50 – 60 mmol/mol Laboratoriokokeet Vuositarkastus ja silmänpohjien valokuvaus 1-3 v välein Yksilöllisesti ja yhdessä laadittu hoitosuunnitelma Hoidon ohjaus ja turvallisuus Diabetesta sairastava on itse keskeisesti vastuussa hoidostaan. Jotta hän voi ottaa vastuuta, hän tarvitsee omahoidon opetusta ja toistuvaa tukea. Verensokerin mittaustarve riippuu hoitotavasta. Jos kyseessä on lääkehoito, johon ei liity liian matalan verensokerin riskiä, niin omamittaus ei ole välttämätön, mutta yleensä hyödyllinen. Tablettihoitoiselle voidaan suositella omamittausta 1-3 päivänä viikossa 4 mittausta samana päivänä eli ns. ateriaparimitaukset aamupalalla ja pääruualla, jolloin mitataan ennen syömistä ja 2 tuntia sen jälkeen. Monipistoshoidossa puolestaan mitataan 4-8 kertaa vuorokaudessa. Verenpaineen omamittarin hankinta on kaikille verenpainelääkkeitä käyttäville diabeetikoille suositeltavaa. Suositellaan verenpaineen mittausta 1-4 päivänä kuukaudessa ja yhtenä päivänä kaksi perättäistä mittausta aamulla ennen lääkken ottoa ja illalla klo aikaan. Vuosittain hoitopaikassa tehdään vuositarkastus hoitajan ja lääkärin vastaanotolla sekä laboratoriokokeet, joissa tarkastetaan verensokerin pitkäaikainen hoitotasapaino (HbA1c), veren rasva-arvot, munuaisten ja maksan toiminta, sydänfilmi, silmänpohjat 1-3 v välein. Tarvittaessa otetaan lisäkokeita, kuten kilpirauhasen toiminta, tulehduskokeita, virtsakoe, kihtikoe, B12 vitamiini, verenkuva. Vuosittain pitää myös tutkia jalkojen tilanne ja suun terveys. Diabetesta sairastavalle tulisi laatia yhdessä hänen kanssaan hoitosuunnitelma, jossa on määritelty hoidon yksilölliset tavoitteet, hoidon keinot ja seuranta, hotiovastuut, säännöllinen lääkitys ja pysyvät diagnoosit Lääkehoidon ohjauksessa huomiotavaa: Hoidon perustelu kuuluu lääkärille, mutta asiat pitää kerrata hoitajan vastaanotolla. Mitä vastaanotolla sanottiin? Onko asiakkaalla kysyttävää lääkkeestä? Yhteensopivuus muuhun hoitoon lääkärin huolehdittava Lääkityksen säännöllisen ottamisen tärkeys Entä jos tabletti tai pistos unohtuu? Korosta hoidon hyötyjä – kerro mahdollisista sivuvaikutuksista ja niiden todennäköisyydestä Vaikutus painoon Mahdollinen painonnousun riski ja sen ehkäisy Vaikutus verensokeriin Hypoglykemian riski ja sen ehkäisy ja hoito Ikäihmisten diabetes lisääntyy Verensokerin ja verenpaineen ”ylihoito” vaarallista Lääkkeiden aineenvaihdunta hidastuu Munuaisten ja sydämen vajaatoiminta yleinen Kuinka nopeasti lääkkeen hoitovaste ilmenee ? Lääkkeiden otto ja muu hoito-ohjelman sopiminen asiakkaan jokapäiväiseen elämään Kysy ja kuuntele, miten hoidon toteuttaminen on onnistunut, onko hoitoon liittynyt jotain ongelmia? Miten ongelmatilanteissa menetellään, mihin otetaan yhteyttä, puhelinnumero Onko kirjallinen lääkelista/kortti, jossa myös vitamiini yms hoidot Miten oikeasti ottaa lääkkeet? Dosetti, apteekkijakelu, lääkekierrot, kotikäynnit, muistutteet Lääkehoidon päivä 2017

15 ELINSIIRTO

16 Elinsiirto Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, sydän-keuhkon, haiman-munuaisen- ja ohutsuolensiirtoja. Kaikkiaan Suomessa on tehty jo yli 8000 elinsiirtoa. Elossa on lähes 4000 elinsiirron saanutta. Elinsiirrot onnistuvat maassamme hyvin ja vuoden kuluttua siirteistä toimii 90 %. Elinsiirtopotilaalla on hyljintälääkitys, jota jatketaan pysyvänä koko siirteen toiminnan ajan. Elinsiirtopotilaan tukena on Munuais- ja maksaliitto Tietoa elinsiirroista Lääkehoidon päivä 2017

17 Hyljintälääkitys Lääkitys koostuu kolmoislääkityksestä:
kalsiumneuriini eli siklosporiini / takrolimuusi tai signaloinnin estäjät eli sirolimuusi /everolimuusi, mykofenolaatti glukokortikoidi, josta pyritään eroon 6-18 kuukauden kuluessa. Haittavaikutukset: Munuais- ja maksatoksisuus Nostaa verenpainetta, verensokeria ja rasva-arvoja Leukopenia, trombosytopenia, ripuli, kihti Osteoporoosi, ienhyperplasia Infektioherkkyys, kuten CMV, Herpes, BK- polyoomavirus, Virtsatieinfektiot Käsien vapina Univaikeudet Karvankasvu ja kasvojen pyöristyminen alkuvaiheessa Lääkehoidon päivä 2017

18 Haittavaikutusten ja hylkimisen minimoimiseksi
Lääkehoidon seuranta Lääkeainepitoisuuksia seurataan verikokein, jotta saadaan oikea lääkeannostus. Kalsium-, fosfori-, ja D-vitamiiniaineenvaihdunnasta huolehdittava Huomioitava munuaistoiminta, sydän- ja verisuonitautien, syöpien ja infektioiden huomattavasti lisääntynyt riski. Omahoito Lääkkeet on otettava säännöllisesti, jotta hyljintäprosessi ei käynnisty. Lääkityslista on pidettävä ajan tasalla. Uusia lääkkeitä määrättäessä on tiedettävä mitä lääkkeitä on käytössä, koska jotkut lääkkeet suurentavat tai pienentävät siklosporiinin tai takrolimuusin pitoisuutta. Greippivalmisteet suurentavat lääkepitoisuutta. Oma seuranta tärkeää, kuten ihomuutokset, infektio-oireet ja lääkkeiden haittavaikutukset. Muuta huomioitavaa Rokotukset on pidettävä ajan tasalla, on huomioitava, että kaikki rokotteet eivät käy. Hammashoidossa on aina ennen toimenpidettä otettava antibioottiprofylaksia infektioiden välttämiseksi. Lääkehoidon päivä 2017

19 MUISTISAIRAUDET

20 Etenevät muistisairaudet
Muistisairaus heikentää sekä muistia että muita tiedonkäsittelyn alueita, kuten kielellisiä toimintoja, näönvaraista hahmottamista ja toiminnanohjausta. Etenevät muistisairaudet johtavat useimmiten muistin ja tiedonkäsittelyn dementia-asteiseen heikentymiseen, joita kuvataan sairauden eri vaiheiden mukaisesti lievä, keskivaikea, vaikea. Yleisimpiä muistisairauksien oireita Muistin ja tiedonkäsittelyn heikkeneminen. Tavaroiden etsimiseen menee enemmän aikaa ja tuttujen nimet unohtuvat. Kirjan tai elokuvan juoni katoaa tai unohtuu. Esineiden tai asioiden nimeäminen vaikeutuu. Persoonallisuus muuttuu. Eksymiset tutussa paikassa. Muistin tutkiminen Diagnostiikka ja hoidon arviointi edellyttävät erityisosaamista ja kokemusta. Tutkimukset ja hoidon seuranta pitää keskittää asiaan erityisesti perehtyneisiin hoitopaikkoihin, esimerkiksi alueellisille muistipoliklinikoille. Yleisimmät muistisairaudet Alzheimerin tauti (AT) n. 70% Aivoverenkiertosairaudet AVH (isojen suonten tauti, pienten suonten tauti, kognitiivisesti kriittiset infarktit) n % Lewyn kappale -patologiaan liittyvät sairaudet n %, kuten Lewyn kappale -tauti (LKT) ja Parkinsonin taudin muistisairaus (PT-muistisairaus) Otsa-ohimolohkorappeumat n.5% (frontotemporaalinen dementia = FTD, etenevä sujumaton afasia, semanttinen dementia). Joka kolmas yli 65-vuotias ilmoittaa muistioireita. Suomessa on jopa henkilöä, joilla kognitiivinen toiminta eli tiedonkäsittely oli lievästi heikentynyt lievän ja vähintään keskivaikean dementian oireista kärsivää. Maassamme on 35 000 lievästä ja 85 000 vähintään keskivaikeasta muistisairaudesta kärsivää. Uusia muistisairausdiagnooseja vuosittain. Etenevä muistisairaus on n. 7 000 työikäisellä suomalaisella. Merkittävä osa muistisairauksista jää kuitenkin vielä diagnosoimatta. Huomioitavia seikkoja muistisairauksien tunnistamisessa ja hoidossa varhainen tunnistaminen on kaikkien tehtävä ja muistiongelmat voidaan huomata: terveysasema/muistipoliklinikat/kotihoito/ sosiaali – ja lähityön yksiköt, muut tahot vaatii muistisairauksiin perehtynyttä ammattihenkilöstöä diagnoosin teko >muistipoliklinikat, yksityiset geriatrit/ neurologit muistikoordinaattori tai muistihoitaja on keskeinen henkilö muistipotilaan ja hänen läheistensä tilanteen seurannassa ja tukemisessa avohoidossa muistipotilaan hoito on moniammatillista tiimityötä Lääkehoidon päivä 2017

21 Muistisairauslääkkeet ja lääkehoidon tavoitteet
Diagnoosi etenevästä muistisairaudesta (Alzheimerin tauti, Lewyn kappale -tauti, Parkinsonin taudin muistisairaus tai vaskulaarinen muistisairaus, jossa mukana Alzheimerin taudin piirteitä)  harkittava lääkehoidon aloittamista. Suomessa käytössä olevat lääkkeet ovat; Asetyylikoliiniesteraasin (AKE) estäjät, jotka tehostavat kolinergisen järjestelmän toimintaa: donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini Antiglutamaattilääkitys: memantiini, joka vähentää liiallista glutamaattivaikutusta Lääkehoidon ensisijaisina tavoitteina ovat potilaan kognition ja omatoimisuuden ylläpitäminen, tilan vakiinnuttaminen ja käytösoireiden lievittäminen. Tavallisin hoitovaste lievässä vaiheessa on tilan vakiintuminen keskivaikeassa vaiheessa omatoimisuuden koheneminen vaikeassa vaiheessa omatoimisuuden säilyminen tai käytösoireiden hoidon helpottuminen. Diagnoosin jälkeen Tärkeimpiä tekijöitä ovat: -Mahdollisen muistilääkityksen aloittaminen heti diagnoosin jälkeen -Kokonaisvaltainen hoito (elämänhistoria, hoito- ja palvelusuunnitelman teko, sisältäen kuntoutussuunnitelman) -Kuntoutus= fyysinen/psyykkinen, sosiaalinen, kulttuurinen ( jokaisella oikeus yksilölliseen kuntoutussuunnitelmaan) (kuntoutuksen muotoja: sopeutumisvalmennus, ensitietoillat, yksilöllinen ohjaus ja neuvonta, omaisten ohjaus, musiikki, taide, liikunta, muistelu, aivopähkinät, jne.) -Toimintakyvyn säilyttäminen, itsemääräämisoikeus -Hyvä ja omannäköinen elämä kotona = jäljellä olevat voimavarat huomioiden ja niiden tukeminen sairauden kaikissa vaiheissa Lääkemuutokset Lääkettä vaihdetaan, jos potilaan tila heikkenee nopeasti hoidosta huolimatta. Vaihdon yhteydessä lääkityksessä ei tarvitse pitää taukoa. Kun AKE:n estäjän teho alkaa hiipua, osa potilaista hyötyy lääkkeen yhdistämisestä memantiiniin. Lääkehoidossa ei tule pitää yli kuuden viikon pituisia taukoja. Osalla potilaista muistisairauslääkityksen äkillinen lopettaminen voi johtaa oireiden nopeaan pahenemiseen ja vaikeiden käytösoireiden ilmaantumiseen, tällöin lääkehoito aloitetaan uudelleen. Vaste saattaa heikentyä pysyvästi pitkän tauon jälkeen. Lääkehoidon päivä 2017

22 Huomioitavaa lääkehoidossa
Lääkehoidosta hyötyvien löytäminen ilman hoitokokeilua ei ole mahdollista Lääkkeiden yhteisvaikutukset, oheissairauksien hyvä hoito, mahdolliset kiputilat sekä äkilliset muutokset käytöksessä on aina huomioitava Lääkkeen vaihtamista tarpeettomasti tulee välttää, jotta lääkkeen nimi pysyy samana ja helpottaa näin tunnistamista. Muistisairaus vaikuttaa kognitioon ja siksi uusien asioiden muistaminen/oppiminen vaikeutuu Laastarihoidossa iho voi punoittaa vaihdon yhteydessä, mutta vain allerginen ihoreaktio edellyttää lääkemuodon vaihtamista esim. kapseliin tai tablettiin. Jos ilmenee sivuvaikutuksia tai lääke ei jostain syystä sovi Yhteys omalääkäriin heti, ei odoteta esimerkiksi 3kk lääkehoidon vasteen arviointiin saakka Lääke voi aktivoida iltaisin otettuna niin, että nukahtaminen tai nukkuminen vaikeutuu, siksi annosteltava aamuisin Miten annostelu sujuu esim. yksin asuvalla henkilöllä? On hyvä heti opetella esimerkiksi dosetin tai muun lääkeannostelijan, muistuttajan käyttöä Lääkehoito osa kokonaisuutta Lääkitys on osa muistipotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Lääkehoidosta on hyötyä vain silloin, kun se on osa hoidon laajaa kokonaisuutta. Kokonaisvaltainen hoito sisältää seuraavat osatekijät: oheissairauksien ja kivun hyvä hoito mielialan ja käyttäytymisen muutosten kirjaaminen ja ensisijaisesti lääkkeettömien hoitokeinojen kokeileminen kokonaisvaltainen kuntoutus, ohjaus ja tuki muistisairaan ja hänen läheisensä kuuleminen ja hoitotahdon noudattaminen hyvän saattohoidon toteuttaminen loppuvaiheessa Hoidon onnistuminen edellyttää saumatonta yksilöllistä hoitoketjua sekä yksilöllistä kuntoutus- ja palvelusuunnitelmaa, jota tarkistetaan säännöllisesti taudin edetessä yhteistyössä potilaan, läheisen ja moniammatillisen tiimin jäsenten kanssa. Muistikoordinaattorit ja muistihoitajat ovat tässä keskeisessä asemassa. Lääkehoidon päivä 2017

23 Hoidon keskeiset tavoitteet muistisairauksissa
Diagnoosista ja lääkityksestä kertominen ymmärrettävästi Kuntoutus, hoito- ja palvelusuunnitelman tekeminen heti diagnoosivaiheessa Tarvittavien palvelujen ja tukien kartoittaminen sekä potilaan ja hänen perheensä riittävä ohjaus sairauden kaikissa vaiheissa Oman elämäntavan ja autonomian turvaaminen ja vaaliminen Arvokkuuden ja sosiaalisen verkoston ylläpitäminen sairauden aikana Lähimpään muistiyhdistykseen ohjaaminen vertaistuen ja palvelujen piiriin Katkeamattoman hoitoketjun varmistaminen, seuranta ja jatkuva arviointi Hoitoon liittyviä suosituksia ja työkaluja: Käypä hoito suositus, Hyvän hoidon kriteeristö Merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen ilman diagnoosia ja on vailla lääkitystä Alle 50 prosenttia kaikista etenevistä muistisairauksista on diagnosoitu. Alle 10 prosenttia lievistä tapauksista on tunnistettu. Alzheimer-potilaista noin 20 prosentilla on oireenmukainen lääkitys. Lääkehoidon kustannuksista Lääkehoidon kulut ovat 1.6 prosenttia muistisairauden kokonaishoidosta. Sairausvakuutuslain mukainen lääkekatto vuonna 2017 Suomessa 605,13 €/ kalenterivuosi Muistisairauslääkkeiden peruskorvattavuuden edellytykset: Potilaalla on merkittävää toiminnallista haittaa aiheuttava AT. Potilaalla on idiopaattiseen Parkinsonin tautiin liittyvä lievä tai kohtalaisen vaikea dementia. Hoidon on aloittanut (tai tarpeen on kirjallisesti arvioinut) neurologian, geriatrian tai psykogeriatrian erikoislääkäri tai kehitysvammaiselle kehitysvammalääketieteeseen perehtynyt lääkäri. B-lausuntoon merkitään diagnostisten tutkimusten tulokset ja diagnoosin perusteet, CERAD- tai MMSE-testin tulos, omatoimisuuden kuvaus ja taudin omatoimisuudelle aiheuttama haitta sekä tilan vaikeusaste (CDR, GDS/FAST). Lääkehoidon hyödyt Alzheimerin taudissa: kognitiivisia oireita voidaan vähentää noin vuoden ajan (> 80 % potilaista) päivittäinen toimintakyky kohenee tai säilyy lievitetään käytösoireita ja lykätään niiden ilmaantumista vähennetään hoitavan omaisen taakkaa pidennetään aikaa kotona ensimmäinen laitoshoitojakso viivästyy jopa kahdella vuodella. Muistisairaan henkilön ja läheisten tukena: Muistiliitto ja paikalliset muistiyhdistykset ja asiantuntijakeskukset, Lääkehoidon päivä 2017

24 NIVELREUMA

25 Nivelreuman hoitotavoite on remissio
Nivelreuma on pitkäaikainen (krooninen) nivelten sairaus, jota sairastaa melkein yksi sadasta yli 16-vuotiaasta suomalaisesta. Tyypillinen sairastumisikä on 50 ikävuoden jälkeen. Nivelreuman oireet alkavat useimmiten pienistä ja keskisuurista nivelistä. Diagnoosin lähtökohta on vähintään yksi turvonnut nivel. Useimmilla potilailla on veressään reumatekijää ja/tai sitrulliinivasta- aineita. Geneettisellä alttiudella ja ympäristötekijöillä on yhteisvaikutusta taudin puhkeamiseen. Tuoreen nivelreuman hoitotavoite on remissio, jolloin potilaan toiminta- ja työkyky palautuvat ja säilyvät. Suomen Reumaliitto tuki- ja liikuntaelinsairaiden asialla, yli 200 eri diagnoosia, ennaltaehkäisevää työtä, jäsentä sekä 159 yhdistystä ympäri Suomen. Lääkehoidon päivä 2017

26 Yhdistelmähoito on lääkityksen perusta
Aktiiviseen nivelreumaan aloitetaan yhdistelmähoito: metotreksaatti, sulfasalatsiini ja hydroksiklorokiini sekä pieniannoksinen glukokortikoidi (pääsääntöisesti prednisoloni 5–7,5 mg tai vastaava aamuisin vähintään 6 kuukauden ajaksi), jos niille ei ole vasta-aihetta. Monoterapian teho on yhdistelmähoitoa heikompi. Metotreksaatti on lääkehoidon perusta. Jos se on vasta- aiheinen, sen asemesta voidaan käyttää leflunomidia tai atsatiopriinia. Tulehtuneisiin niveliin annetaan glukokortikoidipistoksia. Monilääkehoitoon vastaamatonta tautia hoidetaan biologisilla lääkkeillä, ensi vaihtoehto on yleensä TNF-salpaaja. Suomen Reumaliitto tuki- ja liikuntaelinsairaiden asialla, yli 200 eri diagnoosia, ennaltaehkäisevää työtä, jäsentä sekä 159 yhdistystä ympäri Suomen. Lääkehoidon päivä 2017

27 Lääkityslista on hyvä olla
Varhainen diagnosointi on tärkeää taudin etenemisen kannalta. Tehokkaalla hoidolla valtaosalla potilaista taudin eteneminen pystytään estämään. Reumalääkkeiden käyttöä jatketaan yleensä vuosia. Nivelreumapotilaista 10–15 % pääsee pitkäaikaiseen lääkkeettömään remissioon. Lääkityksen turvakokeilla varmistetaan lääkityksen turvallisuutta. Ajantasainen lääkityslista kaikista resepti- ja itsehoitolääkkeistä, luontaistuotteista ja rokotteista lisää lääkitys- ja potilasturvallisuutta. Lääkärin tai apteekkihenkilökunnan on hyvä tarkastaa lääkityslista muutosten yhteydessä. Suomen Reumaliitto tuki- ja liikuntaelinsairaiden asialla, yli 200 eri diagnoosia, ennaltaehkäisevää työtä, jäsentä sekä 159 yhdistystä ympäri Suomen.

28 Moniammatillinen potilasohjaus tärkeää
Potilaan ja häntä hoitavan lääkärin nivelreuman hoitopäätös on yhteinen, kun hyötyjä ja riskejä on yhdessä pohdittu. Potilas tarvitsee riittävästi tietoa sairaudestaan ja lääkkeistään sekä rohkaisua ohjeiden noudattamiseen ja toimintakyvyn ylläpitoon terveysliikunnalla. Potilasohjauksessa on hyvä korostaa, että remission saamiseksi valittua lääkehoitoa on syytä noudattaa lääkkeellä voi olla sivuvaikutuksia, minkä vuoksi niitä voidaan joutua vaihtamaan hoitamattomaan nivelreumaan liittyvät riskit ovat moninkertaisia verrattuna lääkehoidon riskeihin potilaan oma aktiivisuus toimintakyvyn ylläpitämisessä on tärkeää. Suomen Reumaliitto tuki- ja liikuntaelinsairaiden asialla, yli 200 eri diagnoosia, ennaltaehkäisevää työtä, jäsentä sekä 159 yhdistystä ympäri Suomen.

29 OSTEOPOROOSI

30 Keskeistä osteoporoosin omahoidossa
Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun määrä vähenee, rakenne heikkenee ja murtumariski lisääntyy. Suomessa on arviolta noin osteoporoosia sairastavaa henkilöä ja osteoporoosin aiheuttamia murtumia tulee noin vuodessa. Osteoporoosi ei yleensä oireile ennen ensimmäistä murtumaa. Riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida, diagnoosi tehdään DXA-mittauksen (luuntiheys) perusteella. Osteoporoosilääkkeet kuuluvat Kelan peruskorvauksen piiriin. Keskeistä osteoporoosin omahoidossa Perushoitona monipuolinen, terveellinen ravitsemus, joka sisältää riittävästi kalsiumia ja proteiinia, verikokeen perusteella määritelty yksilöllinen D-vitamiiniannos, säännöllinen liikunta, kaatumisen ehkäisy sekä tupakoimattomuus. Tarvittaessa lääkehoito yksilöllisesti. Tavoitteena Luuston haurastumisen pysäyttäminen sekä ennen kaikkea murtumien ennaltaehkäisy ja hyvä elämänlaatu (kivuttomuus) Murtumien ehkäisyssä on keskeisessä roolissa kaatumisen ehkäisy. Säännöllinen lääkelistan tarkistus on tärkeää, sillä monilääkitys (4+) lisää kaatumisriskiä. Luuston massa lisääntyy nopeasti ja saavuttaa huippunsa noin 20–30 vuoden ikään mennessä, jonka jälkeen luumassa pysyy lähes samanlaisena noin 50 ikävuoteen asti. Sen jälkeen luun määrä alkaa vähetä. Luumassan pienentyminen kiihtyy naisilla menopaussissa sekä elämänkaaren loppupäässä miehillä ja uudelleen naisilla. Luusto uusiutuu koko elämän ajan (luustoa muodostuu ja hajoaa) Osteoporoosi: luumassa vähenee, luun rakenne heikentyy ja murtuma-alttius lisääntyy. Osteoporoosin tunnusmerkit: Oireeton ennen murtumaa, pituuden lyheneminen 5 cm, kumartuva ryhti, pitkittynyt selkäkipu selkänikaman luhistuessa Luun aineenvaihdunta osteoporoosissa Luun syöjäsolut kiinnittyvät luun pintaan Ne hajottavat luuta normaalia enemmän luuta Luun rakentajasolut muodostavat uutta luuta vähemmän kuin sitä on hajotettu Luun hajoaminen on suurempaa kuin luun muodostuminen Osteoporoosille altistavat tekijät Ikä Perimä Aikainen menopaussi Sairaudet (mm. lisäkilpirauhasen liikatoiminta, nivelreuma, laktoosi-intoleranssi, keliakia) Elintavat (esim. vähäinen liikkuminen, kalsiumin ja D-vitamiinin vähäinen saanti, tupakointi, alipaino) Lääkkeet (esim. epilepsialääkkeet, kortisonihoito) Jaotellaan primaariin ja sekundaariseen osteoporoosiin Primaari osteoporoosi -> Ei yhtä selvää syytä Vaihdevuosien jälkeinen osteoporoosi Ikääntymisen myötä syntyvä osteoporoosi Sekundaari osteoporoosi -> osoitettavissa jokin selvä syy Sairaus (esim. hormonihäiriö, reuma, kilpirauhasen sairaus) Lääkitys (esim. pitkäaikainen kortisonihoito) OSTEOPOROOSIN PERUSHOITO Kalsium on keskeinen luukudoksen rakennusaine ja sitä tarvitaan myös mm. sydämen, hermoston ja lihasten toimintaan. Kalsiumia auttaa myös säilyttämään luiden mineraalitiheyttä. Kalsium imeytyy ravinnosta paremmin henkilöillä, joilla D-vitamiinipitoisuus veressä on riittävän suuri. Proteiinia tarvitaan luiden kehitykseen ja luumassan säilyttämiseen sekä vahvojen lihasten rakennusaineeksi. Proteiini lisää insuliininkaltaista kasvutekijää verenkierrossa, joka tehostaa luuston ja lihasten rakentumista. Proteiini edistää myös D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoon, jolloin kalsium imeytyy paremmin. D-vitamiinia tarvitaan mm. kalsiumin imeytymisessä ja sillä on yhteys lihasvoimaan. Lisäksi D-vitamiini tehostaa ja ohjaa luukudoksen uusiutumista sekä vaikuttaa osaltaan luuntiheyteen ja luustoa vahvistavan kollageenisäikeistön laadukkuuteen. D-vitamiinilla on myös merkittävä rooli kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä. Liikunta antaa luustolle ärsykettä ja sitä kautta käskyä vahvistua. Tehokasta luuliikuntaa on kehon painoa kannatteleva liikunta sekä lihasvoimaharjoittelu. Lihasvoimaharjoittelussa lihasten supistusten aikaansaama veto lihasten kiinnittymiskohtiin luussa. Osteoporoosia sairastaville suositellaan selän lihasten vahvistamiseen ja ryhdin parantamiseen vastusharjoitteita esimerkiksi vastuskuminauhalla tehtynä. Voimakkaita vartalon koukistus- ja kiertoliikkeitä on vältettävä. Kaatumisten ja murtumien ehkäisemiseen suositellaan tasapainoa kehittävää voimistelua. Kestävyyskuntoa voi kehittää esimerkiksi reippaalla kävelyllä. Osteoporoosia sairastavan henkilön liikuntaa on hyvä suunnitella ammattilaisen ohjauksessa. Elinikäinen fyysinen aktiivisuus ylläpitää luuntiheyttä sekä alentaa riskiä saada lonkan, olkaluun tai nikaman murtuma vanhemmalla iällä. Säännöllinen liikunta ja monipuolinen ravinto ovat tärkeitä toimintakyvyn säilyttämisen kannalta. Onkin tärkeää harjoittaa lihaskuntoa ja tasapainoa kehittävää liikuntaa myös iäkkäänä. Myös jokapäiväinen arkiliikunta auttaa toimintakyvyn ylläpidossa. Lääkehoidon päivä 2017

31 Keskeistä osteoporoosin lääkehoidon seurannassa
Osteoporoosia sairastavalla tulee olla tietoa sairaudesta, sen perushoidosta (kalsium, D-vitamiini, proteiini sekä liikunta) sekä kirjalliset omahoito-ohjeet (esim. Luustoliiton Luustopassi) tarvittavan henkilökohtaisen D-vitamiinilisän määrä perustuu verikokeella otettavaan kalsidiolipitoisuuteen säännöllinen luuntiheyden seuranta luustokuntoutujat, joilla perushoito  kontrolli-DXA 3-5 vuoden välein luustokuntoutujat, joilla luulääkitys, lääkityksestä ja lähtötilanteesta riippuen kontrolli-DXA 2-3 vuoden välein Tärkeintä osteoporoosilääkityksen käytössä Säännöllisyys Pitkäjänteisyys (lääkehoitoa jatketaan tavallisesti ainakin 3–5 vuotta, koska luusto uusiutuu hitaasti, poikkeuksena Forsteo 2 vuotta) Sekä perushoidossa että lääkehoidossa tärkeintä on murtumien ennaltaehkäisy OSTEOPOROOSIN LÄÄKEHOIDON SEURANTA Varsinaisen luulääkityksen tehoa tulee seurata 2–3 vuoden välein tehtävän luuntiheysmittauksen (DXA) avulla. Luuntiheyden seurantamittaukset on hyvä tehdä samanmerkkisellä laitteella kuin alkumittaukset. Mahdollisesta lääkehoidon aikana ilmaantuvasta luunmurtumasta ja/tai pituuden lyhenemisestä tulee aina keskustella lääkärin kanssa. Kun bisfosfonaattihoito lopetetaan, tulee luuntiheysmittaus toistaa 1-2 vuoden kuluttua. Lääkehoidon alkaessa hoitavan lääkärin tulee tehdä suunnitelma lääkehoidon kestosta ja sen tehon seurannasta. Luustokuntoutujan yksilöllinen D-vitamiiniannos määritellään nykysuositusten mukaan mitatun kalsidioliarvon perusteella, jolloin tehdään D-vitamiinipitoisuuden mittaava verikoe (S-D-25). Kaatumisten ja murtumien ehkäisyn kannalta optimaalinen veressä kiertävän D-vitamiinin varastomuodon (kalsidiolin) taso on 75–120 nmol/l. D-vitamiinipitoisuus tulee määrittää ennen D-vitamiinikorvaushoidon aloittamista osteoporoosia tai osteopeniaa sairastavilta. Suositeltavaa on uusia mittaus 3–4 kuukauden hoitojakson jälkeen. Lähde: Duodecim, Osteoporoosin Käypä hoito-suositus, 2014. Lääkehoidon päivä 2017

32 Huomioitavaa osteoporoosin lääkehoidossa
Jos lääkityksestä tulee haittavaikutuksia  välittömästi yhteys lääkäriin ja haittavaikutusilmoituksen tekeminen Hoitoa ei saa lopettaa keskustelematta lääkärin kanssa. Useimmiten nykyiselle lääkitykselle on vaihtoehtoja. Mahdollisesta lääkehoidon aikana ilmaantuvasta luunmurtumasta ja/tai pituuden lyhenemisestä tulee aina keskustella lääkärin kanssa. Työkaluja ja tukea osteoporoosin omahoitoon Luustoliiton Luustopassi ja muu luustoterveyteen ja osteoporoosiin liittyvä maksuton materiaali ( Alueellisten luustoyhdistysten tarjoama toiminta ja vertaistuki ( Avomuotoiset sopeutumisvalmennuskurssit ryhmissä yhteistyössä kuntien kanssa ja verkossa ( Lääkehoidon päivä 2017

33 PARKINSONIN TAUTI

34 Parkinsonin tauti Oireina liikkeiden hitaus (hidas liikkeen aloitus, toistuvien liikesuoritusten hidastuminen, liikelaajuuden väheneminen) Lisäksi joku seuraavista: lihasjäykkyys lepovapina tasapainon epävakaus Muita oireita: väsymys ja unihäiriöt autonomisen hermoston oireet: ummetus psyykkiset oireet: masennus, impulssikontrollin häiriöt kognitiiviset oireet: toiminnanohjauksen heikentyminen puheäänen hiljeneminen hajuaistin heikkeneminen Diagnoosin tekee neurologi Lääkehoidon päivä 2017

35 Parkinsonin taudin hoito
Hoidon ja kuntoutuksen tavoite Hyvä toimintakyky, hyvä elämänlaatu Ei elämänlaatua heikentäviä sivuvaikutuksia Lääkehoito Tasainen vaikutus edellyttää tasaista annostelua ja neurologista asiantuntemusta Liikunta Päivittäin liikkeelle Mielialan hoito ja sopeutumisvalmennus Antipsykoottisista lääkkeistä käy ainoastaan ketiapiini ja klotsapiini Kajoavat hoidot Syväaivostimulaattori Duodopa-infuusio Lisätietoa Parkinsonin taudin hoitosuositus Lääkehoidon päivä 2017

36 Lääkehoidon seuranta Kajoavat hoidot Syväaivostimulaattori (DBS)
Sairauden alkuvaiheessa tuetaan elimistön heikentynyttä dopamiinituotantoa 1. dopamiinia hajottavia entsyymejä estämällä MAO-B:n estäjät (selegiliini,rasagiliini) Vähäinen teho, vähäiset sivuvaikutukset 2. dopamiinin kaltaisesti vaikuttavilla lääkkeillä (dopamiiniagonistit) (pramipeksoli, ropiniroli, rotigotiini) Edellistä parempi teho, haittavaikutuksia seurattava: Pahoinvointi, huimaus, uneliaisuus sekä mm. impulssikontrollihäiriöt Levodopa on korvaushoitoa dopamiinipuutokseen, L-dopa on tehokkain lääkeaine Parkinsonin hoidossa, L-dopa hoidon aloitusta kuitenkin lykätään, etenkin nuorilla L-dopahoitoon liittyvien dyskinesioiden takia Hoidon voi aloittaa suoraan L-dopalla, kun potilas >75v Lääkeannoksen lyhytvaikutteisuuden takia vaikutusaikaa voidaan pidentää lisäämällä mukaan vielä COMT-entsyymin estäjä Kajoavat hoidot Sairauden edetessä potilaan tila vaihtelee päivän mittaan (fluktuaatiot) Lääkitystä optimoidaan säätämällä lääkeannosta ja lääkintäaikaväliä Kun riittävää toimintakykyä ei enää saavuteta oraalisella lääkkeenotolla, harkitaan yhtä seuraavista ns. kajoavista hoidoista: Syväaivostimulaattori (DBS) Sallii lääkityksen optimoinnin Aiheina nuori ikä (<70) ja dyskinesia Vaikeahoitoinen lepovapina Vasta-aiheina tasapainohäiriöt, masennus, psykoosi, dementia sekä aivoverenkierron muutokset Levodopa-infuusiopumppu PEG-letkulla ja infuusiopumpulla annosteltu levodopa-karbidopa-geeli Monoterapia Edellyttävät L-dopavastetta Lääkehoidon päivä 2017

37 Kuntoutuksen kohteet Parkinsonin taudin eri vaiheissa
Yleiskunto Päivittäiset toimet Sosiaalinen osallisuus Kuntouttavat toimenpiteet merkittävä tekijä sairastavan hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssä Varhaisvaihe tieto sairaudesta (myös läheiselle), sairauteen sopeutuminen liikuntaohjaus: kannustus päivittäiseen liikkumiseen työkyvyn tukeminen Keskivaihe toimintakyvyn parantaminen apuvälineiden käytön opastus Myöhäisvaihe = pitkään sairastaneet tilanvaihteluiden aiheuttamat muutokset: toimintakyvyn vaihtelu, jähmettyminen, kaatumisen ehkäisy, on-off vaihtelun tunnistaminen, lääkeannosten muistaminen kotona selviytymisen tukeminen, kuntouttava päivätoiminta/intervallihoito omaisen tukeminen ja kuntoutus Työkyky Psyyke Liikuntakyky Kommunikaatio Suomen Parkinson-liitto ry Lääkehoidon päivä 2017

38 PSORIASIS

39 Psoriasis Psoriasis on tulehduksellinen pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa iho- ja niveloireita sekä altistaa liitännäissairauksille Psoriasiksen liitännäissairauksiin kuuluvat muun muassa sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Alttius psoriasikseen periytyy. Perinnöllisen taipumuksen lisäksi sairauden puhkeamiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat muun muassa tulehdukset, ihon vaurioituminen, runsas alkoholin käyttö, tupakointi, ylipaino ja stressi. Psoriasiksen taudinkuva on yksilöllinen. Osalla psoriaatikoista on sekä iho- että niveloireita, mutta ihopsoriasista esiintyy myös yksin, samoin nivelpsoriasista. Iho- ja nivelpsoriasikseen liittyy usein myös kynsioireita. Tulehdus voi aiheuttaa pitkäaikaista väsymystä. Lääkehoidon päivä 2017

40 Psoriasiksen hoito Iho- ja niveltulehdusten tehokas hoito edistää psoriasista sairastavan koko terveyttä Psoriasista sairastavan kokonaisvaltainen hoidon onnistuminen edellyttää liitännäissairauksien seulontaa Liitännäissairauksia voidaan seuloa esimerkiksi verenpaineen, sokeri- ja kolesteroliarvojen sekä painoindeksin mittaamisella sekä masennustestillä. Psoriasiksen hoitoa ohjaa Psoriaasin Käypä hoito -suositus. Psoriasikseen ei ole parantavaa hoitoa. Hoidon tavoitteina ovat oireiden lievittyminen, hyvä elämänlaatu sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpito. Hoidon tulee sopia potilaan elämäntilanteeseen. Jatkuva luottamuksellinen hoitosuhde lääkärin, hoitajan ja potilaan välillä auttaa hoidon onnistumisessa. Lääkehoidon päivä 2017

41 Psoriasiksen hoitomuodot
Paikallishoidot Lievän ihopsoriasiksen hoidoksi riittää paikallishoito. Ohuilla ihoalueilla (kasvot ja taivealueet) esiintyvän psoriasiksen hoidossa käytetään mietoja kortisonivoiteita. Muilla ihoalueilla käytetään vahvoja tai erittäin vahvoja kortisonivoiteita. Valohoito Jos paikallishoito ei riitä, psoriasista hoidetaan UVB- ja PUVA-valoilla, jota annetaan lääkärin lähetteen perusteella. Sisäinen hoito Ensisijainen sisäinen lääke iho- ja nivelpsoriasikseen tulehduskipulääkkeiden jälkeen on metotreksaatti. Se soveltuu hyvin pitkäaikaishoitoon. Biologiset lääkkeet Biologisia lääkkeitä käytetään keskivaikeaa ja erityisesti vaikeaa psoriasista sairastavilla silloin kun muut systeemiset hoitomuodot eivät tehoa riittävällä tavalla. Nivelpsoriasista hoidetaan tavallisimmin tulehdus- ja reumalääkkeillä. Niveliä ja tulehtuneita jänteitä voidaan paikallisesti rauhoittaa myös kortisonipistoksilla. Lisätietoja: Lääkehoidon päivä 2017

42 SELKÄKIPU

43 Keskeistä selkäkivun omahoidossa
Noin kahdeksan kymmenestä kärsii selkäkivuista jossain vaiheessa elämää. Selkäkipujen esiintyvyys suomalaisilla on kasvanut. Miehillä ikä ei ole yhteydessä selkäkipuun, kun taas naisilla selkäkipu yleistyy ikääntymisen mukana. Vuodesta 2000 selkäkipu yleistyi hieman sekä miehillä että naisilla, eniten 30–54-vuotiailla. (Terveys tutkimus) Useimmiten selkäkivut kestävät lyhyen aikaa ja oireet lievittyvät ilman lääkärin hoitoa. Myös pitkäkestoiset selkäkivut lievittyvät yleensä ajan kuluessa. Selän kipeytyessä on tärkeää säilyttää positiivinen asenne ja ymmärtää, mistä selkä- ja alaraajaoireet johtuvat ja mitä voi itse tehdä helpottaakseen niitä. Olennaista on rohkaistua liikkumaan ja käyttämään selkää arjessa ja työssä selkäkivuista huolimatta. Kevyt liikunta auttaa toipumaan nopeammin, parantaa toimintakykyä, lievittää pitkäkestoisia oireita sekä ehkäisee kipujen uusiutumista. Selkäkivun hoidon tavoite: Kipujen väheneminen ja hallinta, toimintakyvyn ylläpitäminen. Selkäkipu on yleinen vaiva, 80 % suomalaisista on kokenut sitä elämänsä aikana. Kuitenkin selkäsairastavuus on pysynyt ennallaan (Kansallinen terveystutkimus). Kelan vuonna 2013 maksamat sairauspäivärahat selkäsairauksien osalta olivat 118,3 milj. €. Selkäsairauksien takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli v runsas henkilöä ja kustannukset olivat n. 350 milj. €. Lääkehoidon päivä 2017

44 Keskeistä selkäkivun lääkehoidossa
Akuutti eli lyhytkestoinen selkäkipu (kesto alle kuusi viikkoa) Parasetamoli on ensisijainen kipulääke, jos potilaan kivut eivät ole voimakkaat. Potilasta tulee ohjata käyttämään parasetamolia riittävän suurina annoksina. Annos ei saa ylittää 3000 mg vuorokaudessa. Parasetamoli ei kuitenkaan lievitä alaselkäkipua eikä lyhennä kivun kestoa lumehoitoa paremmin. Tulehduskipulääkkeillä voidaan myös lievittää akuuttia selkäkipua. Tulehduskipulääkkeen vaikutus on kuitenkin melko vähäinen. Kipulääkityksen tehoa voidaan lisätä liittämällä siihen mukaan opioidi. Lihasrelaksantit lievittävät lyhyellä aikavälillä akuuttia ei-spesifistä alaselkäkipua. Lihasrelaksanttien haittavaikutuksia ovat erityisesti väsymys ja huimaus, minkä takia niitä tulee käyttää harkitusti. Lämpöhoito ilmeisesti vähentää lyhytkestoisesti kipua ja lisää toimintakykyä akuutissa ja subakuutissa selkäkivussa.  (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus) Tuoreen tutkimuksen mukaan parasetamoli ei lievitä alaselkäkipua eikä lyhennä kivun kestoa lumehoitoa paremmin. Lääkehoidon päivä 2017

45 Keskeistä selkäkivun lääkehoidossa
Subakuutti eli pitkittyvä selkäkipu (kesto 6-12 viikkoa) ja krooninen eli pitkäaikainen selkäkipu (yli 12 viikkoa) Kipulääkitystä käytetään jaksoittain kivun intensiteetin ja esiintymisen mukaan. Lääkkeinä voidaan käyttää parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai tulehduskipulääkkeen ja heikon opioidin yhdistelmää. Tulehduskipulääkkeiden ja opioidien haittavaikutukset on syytä huomioida erityisesti pitkäaikaisesta kivusta kärsivillä selkäpotilailla. Kipulääkkeen valinnassa on huomioitava ruoansulatuskanavaan kohdistuvien haittavaikutusten ja sydän- ja verisuonitapahtumien vaara sekä lääkeallergiat. Ennen heikonkin opioidin käytön aloittamista tulee huolellisesti selvittää, onko potilaalla aikaisemmin ollut päihderiippuvuutta. Opioidihoidon tavoitteena tulee olla yhdessä potilaan kanssa sovittu toimintakyvyn paraneminen. (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus) Tuoreen tutkimuksen mukaan parasetamoli ei lievitä alaselkäkipua eikä lyhennä kivun kestoa lumehoitoa paremmin. Lääkehoidon päivä 2017

46 Selkäkivun hoidossa huomioitavaa
Vuodelepo ei ole vaikuttava hoitomuoto alaselkäkivussa tai iskiaksessa, ja sitä kehotetaan välttämään. Potilaan aktiiviseen osallistumiseen ja toimintakyvyn parantamiseen tähtäävän kuntoutuksen merkitys on keskeinen. Asteittain lisättävä terapeuttinen harjoittelu vähentää kroonisilla selkäkipupotilailla kipua ja parantaa toimintakykyä. Lisätietoa selkäkivun hoidosta, liikuntavinkeistä ja vertaistoiminnasta (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus) Lääkehoidon päivä 2017

47 KOHONNUT VERENPAINE

48 Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa
Verenpaineen säännöllisellä mittauksella seurataan kohonnen verenpaineen hoidon onnistumista. Noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistä vain noin 40 %:lla verenpaine on hoitotavoitteessa. Kotimittaus on suositeltavin tapa selvittää verenpainetaso. Luotettavan tuloksen varmistamiseksi kotimittaukset tulee suorittaa luotettavalla mittarilla ja oikealla mittaustekniikalla neljän päivän mittaussarjana. Päivittäisiä ja epämääräisten oireiden perusteella tehtyjä kotimittauksia tulee välttää. Lääkehoidon päivä 2017 Copyright © Suomen Sydänliitto ry

49 Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa
Mittaukset suoritetaan olkavarsimittarilla. Rannemittarin käyttöä suositellaan vain, jos olkavarren mallin (lyhyt, paksu) vuoksi oikean kokoisen mansetin käyttö ei ole mahdollista. Mansetin kummipussiosan tulee olla oikean kokoinen, sillä olkavarren ympärysmittaan nähden liian kapea tai lyhyt painepussi antaa liian suuren verenpainearvon. Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta fyysistä ponnistelua, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien (kahvi, tee, kolajuomat ja ns. energiajuomat) nauttimista. Verenpaine mitataan aamuin (kello 6–9) ja illoin (kello 18–21) tehtyinä kaksoismittauksina. Kaksoismittauksella tarkoitetaan verenpaineen mittaamista kahdesti peräkkäin 1–2 minuutin välein. Lääkehoidon päivä 2017 Copyright © Suomen Sydänliitto ry

50 Verenpaineen kotimittaus, ohje potilaalle
Istu selkänojalliseen tuoliin mahdollisimman rennosti ja nojaudu selkänojaan. Kiedo oikean kokoinen mansetti paljaan olkavarren ympärille siten, että sormi mahtuu olkavarren ja mansetin väliin. Katso, että ilmaletkun kiinnityskohta on ylöspäin ja että letku kulkee vapaasti. Tarkista oman mittarisi käyttöohjeista, onko mansetin asettamisessa oikean ja vasemman olkavarren välillä jotain eroa. Tue käsivarsi 90 ⁰ kulmaan siten, että mansetti ja sydän ovat samalla tasolla. Kun olet kiinnittänyt mansetin olkavarteen, rauhoitu ennen mittausta 5 minuutin ajaksi. Suorita mittaus. Ole aivan rento. Älä puhu tai liiku mittauksen aikana. Toista mittaus 1-2 minuutin kuluttua. Merkitse kumpikin mittauslukema erilliseen verenpaineen seurantakorttiin tai - taulukkoon. Ota aina verenpaineen seurantakortti tai -taulukko mukaan lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Pidä myös lääkelistasi aina ajan tasalla. Seurantakortin voi tulostaa Suomen Verenpaineyhdistyksen kotisivuilta suomenverenpaineyhdistys.fi ja taulukon ladata Sydän.fi -sivustolta sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/verenpaine Lisätietoa ja tarkemmat ohjeet: kaypahoito.fi →Kohonnut verenpaine ja sydan.fi → Verenpaine Lääkehoidon päivä 2017 Copyright © Suomen Sydänliitto ry

51 MIGREENI

52 Migreeni on aikuisiän tavallisin neurologinen sairaus
15 % naisista sairastaa migreeniä, 5 % miehistä Kroonista päivittäistä päänsärkyä, yli 15 särkypäivää kuukaudessa, sairastaa 1–3 % väestöstä. Perinnöllisen alttiuden lisäksi migreenikohtausta laukaisemaan tarvitaan kuukautiset stressi tai stressin laukeaminen unihäiriö tai lukuisa joukko muita tekijöitä Lääkehoidon päivä 2017

53 Migreenin kohtaushoito
Hyvän kohtaushoidon tavoitteet Migreeni hellittää tunnin kuluessa Toimintakyky palaa tunnissa Potilas voi luottaa lääkkeeseensä niin, että uskaltaa suunnitella toimintaansa. Kohtaushoito suunnitellaan potilaan kohtausprofiilin mukaan pitkiin kohtauksiin (esim. kuukautismigreeni) pitkän puoliintumisajan NSAID tai triptaani, lyhyisiin nopeavaikutteinen. Yhdellä potilaalla voi olla useita eri kohtauslääkkeitä erilaisiin kohtauksiin. Epäonnistuneen kohtaushoidon seurauksena voi olla särkylääkepäänsärky Tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia kuluu enemmän kuin 15 päivänä kuukaudessa mihin tahansa kipuun, muuhunkin kuin migreeniin. Triptaaneja tai yhdistelmävalmisteita kuluu enemmän kuin 10 päivänä kuukaudessa. Riskiryhmässä ovat mm. ne, jotka hankkivat lääkkeensä itsehoidosta. Lääkehoidon päivä 2017

54 Migreenin estohoito Migreenin estohoito aloitetaan, jos
Kohtauksia on enemmän kuin 2–3 kuukaudessa ja särkypäiviä vähintään 5 Migreeni hankaloittaa jokapäiväistä elämää, esim. työssä käyntiä Kohtaukset ovat vaikeita Kohtaushoito ei tehoa riittävästi Estohoitoon käytetään verenpainelääkkeitä, kipukynnystä nostavia lääkkeitä tai neuromodulaattoreita. Hyvän estohoidon tavoitteet Särky vähenee vähintään 50 % tai Särkypäivien määrä laskee puoleen. Lääkehoidon päivä 2017

55 Työkaluja ja tietoa migreenistä
Estohoidon tehoa seurataan päänsärkypäiväkirjalla paansaryista/migreeni/aikuisten- migreeni/paansarkypaivakirjat Lisää tietoa migreenistä: Lääkehoidon päivä 2017

56 KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA
Kilpirauhasen vajaatoimintaan sai lääkitystä vuonna 2015 noin potilasta. Liikatoimintaan lääkitystä saaneita oli noin Koska liikatoimintaan lääkitystä saaneiden määrä perustuu Kelan tilastoon, siinä voi olla pientä epätarkkuutta johtuen siitä, että ko. lääke oli osan vuodesta poissa korvattavuuden piiristä. Lisäksi erityisluvallisia valmisteita käytti noin potilasta. Luvuissa voi olla päällekkäisyyttä saman potilaan käyttäessä sekä myyntiluvallista että erityisluvallista valmistetta. ( Suomessa erityisluvallisia valmisteita tuodaan maahan jonkin verran myös itse mm. kansainvälisellä reseptillä.

57 Kilpirauhasen vajaatoiminta, yleisin kilpirauhassairaus
Pääsääntöisesti hoitona tyroksiini Otetaan tyhjään vatsaan Otetaan yleensä aamulla, mutta osa potilaista hyötyy iltaotosta Ei saa ottaa yhtä aikaa esim. kalkin, raudan tai tiettyjen vatsahappolääkkeiden kanssa Yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa Pakkausselosteeseen tutustuminen tärkeää Hoidon ja turvallisuuden kannalta tärkeää, että lääkäri tietää kaikista potilaan käyttämistä lääkkeistä Koskee myös itsehoitolääkkeitä ja ravintolisiä Vasta lääkityksen saaneelle hyvä ensitieto tärkeää löytyy tiivis paketti perusasioista vasta sairastuneelle: Tyroksiinin pakkausseloste, huomioi erityisesti kohta yhteisvaikutuksista: Erityisluvallisista valmisteista: Näistä keskustellaan tänä päivänä paljon. Lääkehoidon päivä 2017

58 Tavoitteena oireettomuus
Liian matalalla annoksella potilas jää oireiseksi Liian korkea annos tai liian nopeat muutokset voivat aiheuttaa ikäviä oireita Erityisesti iäkkäillä ja henkilöillä, joilla on sydänsairauksia, oltava varovainen aloituksessa ja annosmuutoksissa Asiantuntijat suosittelevat tasaista annosta, joillekin eri annos eri päivinä voi sopia Annostelussa voidaan käyttää sekä 100 µg:n että 25 µg:n tabletteja, jotta päiväannos saadaan paremmin tarvetta vastaavaksi Lääkitystä tulee seurata potilasta kuuntelemalla ja laboratoriokokein Viitearvoissa olo ei välttämättä tarkoita oireettomuutta, potilaan vointi on tärkeä mittari Vajaatoiminnan oireet ovat salakavalat, niitä ei välttämättä huomaa heti itse Kilpirauhassairauksista mm.: Lääkehoidon päivä 2017

59 IBD Tulehdukselliset suolistosairaudet
IBD Inflammatory bowel disease

60 IBD Tulehdukselliset suolistosairaudet
Tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD) ovat Crohnin tauti ja colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus Suomessa on noin IBD diagnoosin saanutta henkilöä, uusia diagnooseja yli vuosittain IBD on krooninen pitkäaikaissairaus, johon ei ole tiedossa parantavaa hoitoa IBD:hen sairastutaan useimmiten nuoruusiässä tai nuorena aikuisena 15–35 - vuotiaana sekä yli 60-vuotiaana, mutta diagnooseja tehdään myös entistä enemmän lapsille Tavallisimpia oireita ovat vatsakivut, ripuli ja veriuloste Liitännäissairaudet : mm. iho- nivel- ja silmäsairaudet, anemia, hoitamattomana kohonnut suolistosyöpäriski Vaikeahoitoinen IBD heikentää elämänlaatua. Crohnin tauti voi esiintyä missä tahansa ruoansulatuskanavan alueella. Colitis ulcerosa on tulehduksellinen paksu- ja peräsuolen sairaus. Esiintyvyys Suomessa maailman korkeimpia. Sairauden vaikeusaste ja kulku voi vaihdella, osa sairastuneista voi olla pitkiäkin aikoja lähes oireeton. Tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD) lisääntyvät eniten Kelan alemman lääkekorvausryhmän (65%) sairauksista ja pian voidaan puhua jo kansantaudista. Kela koodi 208. IBD:n syytä ei tunneta, puhkeamiseen vaikuttaa todennäköisesti: Perinnöllinen alttius, ympäristötekijät, psykososiaaliset tekijät, infektiot, yksilön puolustusjärjestelmän häiriöt Liitännäissairauksista toiset ovat yhteydessä suolitulehduksen aktiivisuuteen ja toiset taas esiintyvät sairauden vaiheesta riippumatta. Vuonna 2014 tehdyn IBD2020 kyselyn tulokset kertoivat, että lähes 12 % kyselyyn vastanneista käyttää masennuslääkkeitä. Kyselyyn vastasi 1265 henkilöä. Muita suolistosairauksia ovat muun muassa mikroskooppiset koliitit, lyhytsuolisyndrooma, ärtyvän suolen oireyhtymä IBS, synnynnäinen kloridiripuli CLD sekä Hirschsprungin tauti. Lääkehoidon päivä 2017

61 IBD:n lääkehoito Lääkehoidon tavoitteet
Hoidon tavoitteena on oireettomuuden saavuttaminen ja sen ylläpito, sekä suolen limakalvon paraneminen Hyvä hoitotasapaino ylläpitää työ- ja toimintakykyä Sekä Crohnin taudissa että haavaisessa paksusuolen tulehduksessa lääkehoito on tärkein hoitomuoto Potilasohjaus on keskeistä; potilaalle tarjotaan riittävästi tietoa sairaudesta ja lääkkeistä, jotta hän voi sitoutua hoitoon Hyvä hoitotasapaino estää suolistosyöpää, taudin aktiivivaiheita ja komplikaatioita, vähentää sairaalahoidon ja leikkausten tarvetta sekä parantaa elämänlaatua Hoitamattomaan IBD:hen liittyvät riskit ovat aina moninkertaiset lääkehoidon riskeihin verrattuna IBD:n hoitoon käytettävät lääkkeet: 5-ASA-valmisteet, kortisonit, immunosupressiiviset lääkkeet ja biologiset lääkkeet (biosmilaarit korvaavat biologisia lääkityksiä) Useimmat IBD:n hoitoon käytettävät lääkkeet kuuluvat alempaan erityiskorvausluokkaan, eli niistä saatava Kela-korvaus on 65 %. Erityiskorvaukseen oikeuttavan merkinnän Kela-korttiin saa lääkärintodistuksella Lääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia, minkä vuoksi niitä voidaan joutua vaihtamaan. Tavalliset, ilman reseptiäkin saatavat särkylääkkeet, kuten ibu- tai ketoprofeiini voivat pahentaa IBD:n oireita ja lisätä verenvuototaipumusta. Parasetamoli on tässä mielessä turvallinen itsehoitolääke. Antibiootit, varsinkin ns. laajakirjoiset, saattavat pahentaa ripulia, jonka vuoksi niitä tarvittaessa lääkärille on syytä kertoa sairastavansa IBD:tä Ravintolisiä käytetään silloin, jos niille on tarvetta. Esimerkiksi lääkkeistä sulfasalatsiini vähentää foolihapon imeytymistä ja pitkäaikainen kortisonihoito lisää osteoporoosiriskiä, minkä vuoksi lääkäri voi määrätä kalsium- ja D-vitamiinivalmisteen. Lääkehoidon päivä 2017

62 IBD:n lääkehoidon seuranta ja hälytysmerkit
Ulosteen kalprotektiini (F-Calpro) mittaukset Säännölliset verikokeet Tähystykset Kuvantamiset Lääkityslistan läpikäyminen säännöllisesti terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, myös itsehoitolääkkeet ja luontaistuotteet Hoitoa tehostetaan nopeasti oireiden ilmaannuttua. Itseohjautuvassa hoidossa lääkitystä lisätään lääkärin kanssa sovitun ohjeen mukaan ja tarvittaessa ollaan yhteydessä hoitopaikkaan Sairaus voi vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin, aiheuttaen ahdistusta ja masennusta IBD:n hoito ja seuranta järjestetään sairaaloiden gastroenterologian poliklinikoilla, sisätautipoliklinikoilla, lasten poliklinikoilla, terveyskeskuksissa tai muilla lääkäriasemilla. Laboratoriokokeita otetaan yleensä kolmen kuukauden – vuoden välein. Solunsalpaaja- ja biologisissa lääkehoidoissa olevia seurataan alussa 1–2 viikon välein, myöhemmin 2–4 kuukauden välein otetuilla laboratoriokokeilla. Tähystykset ovat tarpeen myös IBD:n seurannassa lääkehoitovasteen selvittämiseksi, myöhemmin oireista riippumatta säännöllisesti syöpää ennakoivien solumuutosten löytämiseksi Lääkehoidon päivä 2017

63 IBD:n hoidon tukena Moniammatillisuus
IBD:tä sairastava saattaa tarvita psykologin tai ravitsemusterapeutin konsultaatiota, joka tukee kokonaisvaltaista hoitoa Mahdollisuus IBD- hoitajan ohjaukseen tai konsultaatioon tarvittaessa IBD:tä sairastavan tukena Crohn ja Colitis ry Yhdistyksen keskeisiä tehtäviä ovat vertaistukitoiminnan ja sopeutumisvalmennuksen järjestäminen IBD:tä sairastaville ja heidän läheisilleen, tiedon välittäminen sekä edunvalvonta ja vaikuttaminen. Hoidon seurantaan kehitetyt sovellukset eli appsit Yhdistyksen tarjoama vertaistoiminta tärkeässä roolissa sairauden hyväksymisen ja jaksamisen osalta; alueellisia ja valtakunnallisia vertaistapaamisia, Hyvä olo-ryhmiä, sopeutumisvalmennuskursseja, keskustelupalsta, Facebookin vertaisryhmät jne. Appseja mm. Olotila ja UCandME Lääkehoidon päivä 2017

64 EPILEPSIA

65 Epilepsia sairautena Epilepsia ei ole yksi sairaus vaan syiltään, kohtaustyypeiltään ja ennusteeltaan hyvin erilaisten sairauksien ryhmä. Epilepsiakohtaus johtuu aivojen sähköisen toiminnan hetkellisestä häiriöstä. Epilepsiaa sairastavalla henkilöllä on taipumus saada toistuvia epileptisiä kohtauksia. Epilepsia on muutakin kuin kohtauksia ja siihen voi liittyä ei-toivottuja vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, kognitiiviseen toimintakykyyn ja arjessa selviytymiseen. Vaikeahoitoinen epilepsia voi etenkin lapsilla hidastaa motorista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Epilepsiaa sairastaa noin 1 % suomalaisista (lääkekorvaus yli henkilöllä). 2/3 epilepsiaa sairastavista on hyvän hoidon ansiosta kohtauksettomia 1/3:lla epilepsia on vaikeahoitoinen, jolloin kohtauksia tai oireita esiintyy hyvästä hoidosta huolimatta 3000 uutta epilepsiadiagnoosia vuosittain Epilepsiaa sairastavat ovat keskimääräistä useammin yksin eläviä ja naimattomia henkilöitä, jotka voivat joutua syrjityksi koulussa ja työelämässä (mm. de Boer, Mula & Sander 2008). Tutkimusten mukaan epilepsiaan voi liittyä ei-toivottuja vaikutuksia epilepsiaa sairastavan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, kognitiiviseen toimintakykyyn ja arjessa selviytymiseen (mm. Yli-Kuha ym. 2014; Kanner 2013; Adelöw ym. 2012; Hesdorffer ym. 2012). Sairauteen usein liittyvä itse koettu stigma, itsesyrjintä, lisää syrjäytymisen riskiä. Aivosairautena epilepsia voi aiheuttaa vetäytymistä sosiaalisista tilanteista, masennusta, työelämän ulkopuolelle jäämistä, kohtausten ja kuoleman pelkoa sekä taloudellisia että liikkumisen vaikeuksia, jotka kaikki voivat edistää syrjäytymistä. Epilepsiaa sairastavilla on lisäksi todettu lähes kolminkertainen itsemurhariski muuhun väestöön verrattuna (mm. Mula ym. 2013; Hesdorffer ym. 2012). Lääkehoidon päivä 2017

66 Epilepsian lääkehoito – tavoitteena kohtauksettomuus
Tavoitteena on kohtauksettomuus tai mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino ilman, että hoito aiheuttaa sietämättömiä haittavaikutuksia. Lisäksi tavoitteena on estää epilepsian haitalliset vaikutukset kehitykseen, muistiin, oppimiseen ja tukea täysipainoiseen elämään. Epilepsia diagnosoidaan ja hoitoa seurataan erikoissairaanhoidossa. Osa hyvässä hoitotasapainossa olevista aikuisista voi jatkossa siirtyä perusterveydenhuollon seurantaan. Hoito perustuu säännölliseen, pitkäaikaiseen lääkehoitoon. Epilepsialääkkeitä on yli 20, niiden vaikutusmekanismit kohdistuvat keskushermoston välittäjäainejärjestelmiin ja hermosolujen solukalvon toimintaan. Epilepsian lääkehoidon valintaa ohjaa Käypä hoito -suositus ja lääkevalintaan vaikuttavat epilepsiatyyppi/epilepsiaoireyhtymä potilaan liitännäissairaudet lääkkeen haittavaikutusprofiili potilaan yksilöllinen tilanne, esimerkiksi raskaustoiveet Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus tai mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino ilman, että hoito aiheuttaa sietämättömiä haittavaikutuksia. Osalla potilaista ei yrityksistä huolimatta saavuteta täyttä kohtauksettomuutta, jolloin tavoitteena on mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino. Kohtauksettomuuden lisäksi tavoitteena, että hoito ylläpitää oppimiskykyä, turvaa kognitiivista ja neurologista kehitystä ja tukee täysipainoiseen elämään. Jos kohtauksettomuutta ei tavoiteta ensimmäisellä lääkkeellä, kokeillaan toista lääkettä. Jos toisellakaan lääkkeellä ei saavuteta kohtauksettomuutta, siirrytään yleensä yhdistelmälääkitykseen. Suomessa arviolta henkilöä sairastaa vaikeahoitoista epilepsiaa, jolloin epileptisiä kohtauksia tai muita epileptisen oireyhtymän oireita on asianmukaisesta hoidosta huolimatta ja oireet haittaavat mahdollisuuksia viettää täysipainoista ja turvallista elämää. Jos potilaan epilepsiaa ei saada kohtauksettomaksi lääkehoidolla arvioidaan erikoissairaanhoidossa muiden hoitovaihtoehtojen mahdollisuus, joita ovat leikkaushoito, dieettihoito ja stimulaattorihoidot. 30 %:ssa tapauksista epilepsian syytä ei saada selvitettyä. Lääkehoidon päivä 2017

67 Epilepsian lääkehoito ja itsehoito
Lääkitystä pitää jatkaa useita vuosia, usein koko elämän ajan. Joissakin lapsuusiän epilepsioissa herkkyys kohtauksille vähenee iän myötä ja lääkitys voidaan lopettaa. Epilepsialääkkeisiin usein liittyviä sivuvaikutuksia ovat mm. väsymys, huimaus, muutokset ruokahalussa ja mielialassa. Epilepsialääkkeet annostellaan usein kahdesti päivässä ja ne tulee ottaa säännöllisesti. Epäsäännöllinen elämänrytmi, alkoholi ja liian niukka uni voivat altistaa kohtauksille. Hoitavan tahon (erikoissairaanhoidon) ohjeita tarvitaan, kun kohtaukset uusiutuvat tai kohtaustilanne muuttuu lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia esim. vaikutuksia mielialaan tai käyttäytymiseen tai potilaan toiminta- tai oppimiskyky tai muistitoiminnot muuttuvat potilaan elämäntilanne muuttuu esim. muu lääkitys, raskaustoive Epilepsialääkkeisiin usein liittyviä sivuvaikutuksia ovat muun muassa väsymys, huimaus, muutokset ruokahalussa ja mielialassa. Epilepsialääke voi aiheuttaa allergisen reaktion. Useilla epilepsialääkkeillä on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tavallisimpia epilepsialääkkeiden haittavaikutuksia on kuvattu: Lääkehoidon päivä 2017

68 Epilepsiayhteisö välittää
Epilepsialiitto jäsenyhdistyksineen toimii epilepsiaa sairastavien ja heidän läheistensä tukena Epilepsiapotilaan hoidonohjaus ja sosiaaliturva Epilepsian Käypä Hoito -suositukset Epilepsiat (aikuiset) Epileptinen kohtaus (pitkittynyt, status epilepticus) Lääkehoidon päivä 2017

69 MS-TAUTI

70 Sairaudenkuva MS-tauti on työ- ja toimintakykyä rajoittava etenevä aivojen ja selkäytimen autoimmuunisairaus. Yleisin sairastumisikä on 20–40 vuotta; sairaus on yleisempi naisilla; uusia tapauksia todetaan noin 250 vuodessa. Kaikkiaan Suomessa on noin 7000 sairastavaa. Sairauden kulku on useimmiten alkuun aaltoileva ja palautuva, mutta muuttuu myöhemmin eteneväksi. Oireet ovat erilaisia riippuen siitä, missä keskushermoston osissa muutoksia ilmenee. Oireita voivat olla uupumus, näkö- ja tuntohäiriöt, raajojen heikkous ja liikkumisen ja tasapainon vaikeudet, muistin ja keskittymisen hankaluudet, mielialaongelmat, rakon ja suolen toimintahäiriöt. Toiminta- ja liikuntakykyä tulisi arvioida säännöllisesti esimerkiksi EDSS-luokitusta käyttäen. MS-taudin oireiden hoidossa käytettyjä lääkkeitä mm.: Spastisuus: baklofeeni, titsanidiini ja gabapentiini Kävelyvaikeudet: fampridiini Uupumus (fatiikki): amantadiini, modafiniili ja metyylifenidaatti Lääkehoidon päivä 2017

71 Haittojen hallitseminen ja oireenmukainen lääkitys
Hyvät elämäntavat ja normaali terveellinen ruokavalio ovat tärkeitä. Erityisesti suositetaan liikuntaa ja tupakoimattomuutta. Sairauden etenevyyden ja monioireisuuden takia hyvällä ensitiedolla sekä työ- ja toimintakykyä tukevalla avo- ja laitosmuotoisella kuntoutuksella on tärkeä tehtävä. Lääkehoito on tuloksekasta kivun, kohonneen lihasjänteyden, mielialahäiriöiden ja virtsarakon toimintahäiriöiden kohdalla. Kaikkiin oireisiin kuten uupumukseen, näköhäiriöihin ja tasapainovaikeuksiin ei ole tehokasta lääkehoitoa. MS-tautiin liittyviin akuutteihin pahenemisvaiheisiin käytetään metyyliprednisolonia. Pahenemisvaiheeksi nimitetään tilannetta, jossa taudin aiheuttama uusi neurologinen oireisto tai vanhojen oireiden äkillinen selvä paheneminen kestää vähintään 24 tuntia ja enintään 4 viikkoa. Lääkehoidon päivä 2017

72 Sairauden kulun hidastaminen lääkehoidolla
Hoito perustuu immuunijärjestelmän hillitsemiseen. Tavoitteena on pahenemisvaiheiden estäminen ja sairauden etenemisen hidastaminen. Lääkitys aloitetaan varhaisessa vaiheessa ja sitä jatketaan niin kauan kuin taudin aaltoileva vaihe kestää. Keskeistä on lääkityksen tehostaminen vasteen mukaisesti, käyttäjän sitoutuminen pitkäaikaiseen hoitoon ja varhainen puuttuminen haittavaikutuksiin. Magneettikuvaus on hyödyllinen hoitovasteen seurannassa hoidon tehon optimoimiseksi. Primaaristi etenevään MS-tautiin ei ole taudinkulkuun vaikuttavaa lääkehoitoa. Lisätietoa: MS-taudin Käypä hoito -suositus MS-potilaan tukena Neuroliitto Aaltomaisen MS-taudin ensilinjan hoito aloitetaan beetainterferonilla, dimetyylifumaraatilla, glatirameeriasetaatilla tai teriflunomidilla. Jos MS-tauti alkaa poikkeuksellisen aktiivisesti, ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan alemtutsumabia, fingolimodia tai natalitsumabia. Lääkehoidon päivä 2017