Uhanalaiset lajit ja tulokaslajit

Levinneisyyden reuna-alueiden haastavuus Suuri osa maamme eliölajeista elää levinneisyysalueensa reunamilla Jatkuvasti muuttuvat ympäristöolot kuten ilmastonmuutos vaikuttavat eliölajien määriin ja levinneisyyteen Eliöt menestyvät yleensä parhaiten levinneisyytensä ydinalueilla, kun taas reuna-alueilla olojen ei tarvitse muuttua paljoakaan huonommaksi, kun laji harvinaistuu tai katoaa kokonaan Elinympäristön muuttumisesta kärsivät helpoimmin ne lajit, joilla on hyvin suppea ekologinen lokero Esimerkiksi perhosen toukat ovat sopeutuneet syömään vain muutaman, tai yhden kasvilajin lehtiä Jotkin kasvit kasvavat vain tietynlaisessa maaperässä tai mikroilmastossa Mikäli herkkien kasvien kasvuoloissa tapahtuu muutoksia, laji häviää helposti kasvupaikaltaan

Suomen eliölajien uhanalaisuus ”Suomen luonnon punaisen kirjan” eli uhanalaisia lajeja koskevan selvityksen mukaan uhanalaisiksi lajeiksi arvioitiin noin 1500 lajia eli 10% eliölajeista Lajit jaetaan kolmeksi pääryhmäksi häviämisen vaaran mukaan: 1. äärimmäisen uhanalaiset 2. erittäin uhanalaiset 3. vaarantuneet Lähes 40% uhanalaisista lajeista elää metsissä Uusien metsänhoito-ohjeiden käyttöönoton jälkeen metsien osuus uhanalaisena elinympäristönä on vähentynyt

Perinnebiotooppien osuus uhanalaisten elinpaikkana lähes 30% uhanalaisista lajeista Nykyisillä laajoilla pelloilla ei kasva rikkakasveja eikä niissä ole ojanpientareita, joista monet eläimet saisivat ravintoa ja suojapaikkoja Muista elinympäristöistä uhanalaisia lajeja on melko paljon rannoilla, kallioilla ja soilla

Suojelutoimenpiteet Tavoitteena on turvata populaatioiden elinkykyisyys ja järjestää niiden välinen yhteys Rauhoittaminen Lajia suojellaan siihen kohdistuvalta häirinnältä lailla Laji voidaan määritellä myös suojeltavaksi rauhoituksen ohella Esimerkiksi saimaannorppa ja jokihelmisimpukka Vastuulajien nimeäminen jonkin maan on kansainvälisesti sovittu olevan vastuussa tietystä lajista Esimerkiksi telkkä ja huuhkaja

Lajikohtaiset suojelusuunnitelmat Sisältävää tiedot lajin nykyisestä tilasta sekä suunnitelman lajin säilymisen turvaamiseksi Esimerkiksi valkoselkätikka, merikotka ja saimaannorppa EU:n määräykset EU:n luontodirektiivissä on määrätty, ettei uhanalaisten lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja saa hävittää Sopivia biotooppeja tulee olla riittävän paljon → Tavoitteena lajin säilyminen elinvoimaisena elinympäristössään sekä se, ettei lajin elinympäristö supistu

Lajien sopeutuminen uuteen elinympäristöön Monet eliölajit ovat sopeutuneet ihmisen muokkaamaan elinympäristöön Sellaiset lajit, joilla on väljät elinympäristövaatimukset (esim. ravinnon ja pesäpaikan suhteen) menestyvät helpoiten Sopeutumista auttaa ihmisarkuuden väheneminen ja oppimalla hankitut taidot Luonnonoloissa monet lajit ovat hyötyneet ihmisen toiminnasta mm. hakkuuaukeista Viljely-ympäristössä sen sijaan ei juuri ole lajeja, jotka olisivat hyötyneet Monet eläimet hyötyvät ihmisten järjestämästä ruokinnasta ja muusta avusta, kuten ihmisten rakentamista pesäpaikoista → kannat ovat kasvaneet

Tulokaslajit Tulokaslaji on laji, joka ei esiinny tarkasteltavalla alueella alkuperäisenä, vaan on ihmisen tahattomasti tai tahallisesti siirtämänä kantana siellä Tulokkaat ovat haitanneet alkuperäislajeja saalistamalla ja laiduntamalla sekä kilpailemalla ja risteytymällä niiden kanssa Tulokkaat ovat myös aiheuttaneet tauteja ja muuttaneet elinympäristöjen rakennetta Nykyisin uusien eliölajien tuominen ja istuttaminen Suomeen ilman lupaa on kielletty Suomeen melko hiljattain saapuneita tulokkaita ovat mm. kanadanmajava, piisami ja fasaani