PALVELURAKENNESELVITYKSEN SEUTUTAPAAMINEN PALVELURAKENTEEN MUUTOKSEN LÄHTÖKOHTIA
Periaatteena Uuraisten kunnassa on ollut, että sosiaalipalveluista päättäminen tulee pysyttää omassa kunnassa ja lähellä kuntalaisia. Kunnassa on ollut vallassa yhteisöllinen toimintatapa, jota kuvaavat yhdessä sovittu visio, missio ja arvot: Uuraisten sosiaalitoimen visio: Uuraisten sosiaalitoimi on ihmisen näköinen, tässä ja nyt toimiva, hyvinvoiva ja vastuullinen organisaatio Uuraisten sosiaalitoimen missio: Tuemme yksilön ja perheen omaa toimintakykyä oikea-aikaisesti. Edistämme hyvinvointia elämän eri vaiheissa toimimalla ennakoivasti ja luovasti. Järjestämme kuntalaisten tarvitsemia palveluja voimavarojemme puitteissa. Uuraisten sosiaalitoimen arvot: Oikeasti asukas- ja asiakaslähtöinen. Aidosti inhimillinen. Vastuullisesti yhteisöllinen. Kunnioittava vuorovaikutus. Joustavasti mukautuva. Hyvinvoiva henkilöstö.
MILLAINEN PALVELURAKENNE TURVAA PARHAITEN LÄHI- JA PERUSPALVELUJEN KESKEISEN ASEMAN JA YHTEISÖLLISEN PALVELUJEN JÄRJESTÄMISTAVAN?
MIKSI LÄHIPALVELUNÄKÖKULMA TULISI OLLA KESKEINEN LÄHTÖKOHTA? Sosiaalipalvelujen järjestämisen ja tuottamisen tasot Keski-Suomen sosiaalihuollon kehittämishankkeen alueellisen toimintaohjelman (2006) mukaan:
”Sosiaalipalveluiden järjestämisen lähtökohtana ovat toimivat, ammattitaitoisesti hoidetut perus/lähipalvelut. Ne voidaan tuottaa joko asuinalueella, kylällä, kunnassa tai seudulla. Näitä sosiaalipalveluita ovat päivähoito, kotipalvelu/-hoito, toimeentulotuki sekä vanhusten ja vammaisten asumispalvelut sekä päivä- ja palvelukeskustoiminta. Myös palveluohjaus, perhetyö ja vajaakuntoisten työllistäminen on luontevinta järjestää lähipalveluna. Näiden palveluiden järjestämisessä on keskeistä paikallisten asukkaiden tuntemus, toimialarajat ylittävä yhteistyö sekä yhteisön voimavarojen hyödyntäminen. Erityispäivähoito, lastensuojelu, perheneuvola, muut vanhus- ja vammaispalvelut, mielenterveyspalvelut ja päihdepalvelut voidaan järjestää vahvassa peruskunnassa tai seudullisesti. Tällöin painottuu erityisesti palveluohjauksen ja avoimen tiedon vaihdon merkitys.”
Kuvio 2: Sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelukokonaisuus eri aluetasoilla
”Kunnallisen sosiaalipolitiikan toimintakenttä ei muodostu vain sosiaali- ja terveyspalveluista - ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaista on myös paikallisyhteisöissä tapahtuva kansalais- ja harrastustoiminta sekä ammattilaisten ja kansalaisten yhteistyö ongelmien ehkäisemiseksi. Myös muu lähiyhteisöjen, kuten perheen, naapuruston ja asuinalueen, vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on keskeinen. Sosiaalipalveluiden yhteistyö kunnan muiden toimialojen – kaavoituksen, asuntopolitiikan, terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, liikuntatoimen jne. – kanssa on olennainen osa kunnallista hyvinvointipolitiikkaa. Niin ikään yhteistyö työhallinnon, kansaneläkelaitoksen ja poliisin sekä seurakuntien, järjestöjen ja yritysten kanssa on tehtäväalue, jossa tavoitellaan pitkäkestoisia hyvinvointivaikutuksia. Tätä toimintaa on vaikea tuotteistaa.”
Uuraisten kunta kuuluu Jyväskylän työssäkäyntialueeseen ja on väestörakenteeltaan lasten suhteellisella osuudella mitattuna seutukunnan ja maakunnan nuorekkain kunta. Yhteistyösuunnaksi on kunnanvaltuuston päätöksin linjattu Jyväskylän seutukunta. Kyseisen yhteistyösuunnan valitseminen on merkinnyt myös sitoutumista vahvan peruskunnan malliin. Kuntayhtymähallintoa on määrätietoisesti vähennetty viimeisten vuosikymmenien aikana.
Tulevaisuuden palvelurakennetta on suunniteltava lähi- ja peruspalveluiden näkökulmasta, jotta yhteisöllinen palvelujen järjestämistapa säilyy keskeisenä periaatteena toimintoja järjestettäessä. Erityisen suurella harkinnalla tulee toimia, mikäli perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon erityispalvelujen järjestämisvastuu irrotetaan näistä toiminnoista ja siirretään kunta- ja aluetasolta maakunnalliselle toimijalle. Lähtökohtaisesti tämä ratkaisu sisältää vaaran, että perustoiminnot siirtyvät alisteisiksi erityispalveluille, vaikka tarkoitus on pyrkiä päinvastaiseen toimintatapaan. Toimenpidekeskeisen toimintatavan suuntaan siirtyminen on perinteisesti aiheuttanut kustannusten kasvamista ja sektoroitunutta ja siilomaista toimintatapaa.