Myöhäis- ja postmodernin teoriat Katkos vai jatkuvuus?

Postmodernin ulottuvuudet ’myöhäismoderni’ korostaa modernin jatkuvuutta, ’postmoderni’ katkosta käsitteellä ’postmoderni’ voidaan viitata useisiin eri tason ilmiöihin (toisaalta filosofiaan, toisaalta yhteiskunnallis-historialliseen kehitykseen) keskustelu modernin yhteiskunnan murroksesta/ rappeutumisesta voimistui 1980-luvulla postmodernismi voitti alaa filosofisena suuntauksena

Friedrich Nietzsche ns. nietzscheläinen perspektivismi postmodernin ajattelun taustalla: ’Vain Jumala voisi nähdä kokonaisen totuuden, mutta Jumala on kuollut’

Jean-Francois Lyotard (1979) suom. 1985 Tieto postmodernissa yhteiskunnassa ns. Suurten Kertomusten loppu, valistuksen ja sivistyksen ideoiden torjuminen kielipelit mikropolitiikka, sidonnaisuus aikaan ja paikkaan

Fredrik Jameson (1991) Postmodernism, or, The Cultural Logic of Late Capitalism 1) realismi 1800-luvun lopulle saakka merkit viittasivat yksiselitteisesti ulkopuoliseen maailmaan klassinen realistinen teksti ulkopuolista maailmaa jäljentävänä 2) modernismi 1900-luvun puoliväliin särkee illuusion suorasta suhteesta ulkomaailmaan; ’sisäisyys’ ja ’ulkoisuus’ eroavat toisistaan = pyrkimys löytää sisäinen totuus (marxismi, psykoanalyysi) 3) postmodernismi 1900-luvun puolivälistä eteenpäin merkit eivät viittaa ulkoiseen todellisuuteen vaan toisiinsa pinnan ja perustan erottelu katoaa, kaikki on ilmiöpintaa

Jean Baudrillard (1983) Simulations, (1985) ’The Ecstasy of Communication’, teoksessa Postmodern Culture simulaatio: tavaroiden ja ihmisten näyttöarvo eikä käyttöarvo ratkaisee ja muovaa sosiaalisia suhteita keskeistä kulutus eikä tuotanto todellisuus on täysin tuotettua ja tuotteistettua hypertodellisuus, läpikotaisin medioitunut todellisuus, itseensä viittaava media ’kaikkivaltias’ vuorovaikutuksellinen (inhimillinen) merkitys näivettyy

Kulttuurisen murroksen kuvailua tuotanto-orientaatiosta kulutusorientaatioon kansalaisuudesta kuluttajuuteen kansallisvaltioista globalisaatioon järjestä kokemukseen/elämykseen viivästyneestä välittömään tyydytykseen apollonisesta dionyysiseen henkisestä ruumiilliseen lineaarisesta (takaisin) sykliseen aikaan Geschellschaft’ista uusheimoutumiseen

Postmodernin kritiikkiä radikaalia murrosta, siirtymää modernista postmoderniin ei ole tapahtunut periodisaatio on hyvin ongelmallista: postmodernismi enemmän ajatussuunta kuin yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ajanjakso Onko ’postmoderni’ uusi Suuri Kertomus?