Opetussuunnitelmaviestintä Merkki ja merkitys - Viestinnän yleinen teoria Jukka Savilampi 2005

Viestintä on: (Fiske 1982) Sanomien siirtoa (prosessikoulukunta) Miten lähettäjät ja vastaanottajat sisään- ja uloskoodaavat viestejä, sekä miten viestien välittäjät käyttävät viestintäkanavia ja –välineitä. Viestintä on prosessi, jossa A vaikuttaa B:n käyttäytymiseen. Merkitysten tuottamista ja vaihtoa (semioottinen koulukunta) Kuinka sanomat ja ihmiset toimivat vuorovaikutuksessa tuottaakseen merkityksiä. Miten B tulkitsee A:n viestin sanoman.

Viestintä prosessina Viestintä toimii aina merkkien varassa. Merkit ovat ihmisten tekemiä. Ne viittaavat itsensä ulkopuolisiin seikkoihin ja ovat tällaisina välineitä merkityksen antamiseksi. Viestintä on näiden merkkien lähettämistä ja vastaanottamista jossain tietyssä koodissa. Koodi on kulttuurisidonnainen merkitysjärjestelmä joka määrää miten ja missä yhteyksissä näitä merkkejä käytetään sanomien laatimiseksi.

Viestintä prosessina Viestintä on elintärkeää kulttuurillemme. Ilman sitä jokainen kulttuuri kuolisi. Viestintä on viestien (merkkien ja merkitysten) välityksellä tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalinen vuorovaikutus –viestintä- tekee yksilöstä tietyn kulttuurin ja yhteiskunnan jäsenen.

Viestintä prosessina Sanoma on se mikä siirtyy viestintäprosessissa. Jonkin määrittää sanomaksi vasta sen tarkoitusperä. Tulkitseminen on prosessi, jossa viestin vastaanottaja on neuvottelevassa vuorovaikutuksessa viestin kanssa. Tämä synnyttää merkitykset. Vasta tulkinta antaa viestille sisällön ja merkityksen!

Viestinnän teoria (Shannon & Weaver 1949) Palaute Viesti lähetettynä (Informaatiolähde) Viesti vastaanotettuna (määränpää) kanava hälylähde

Viestinnän teoria (Shannon & Weaver 1949) Häly viittaa kaikkeen siihen lähteen tahdosta riippumattomaan, joka takertuu signaaliin sen kulkiessa lähettimestä vastaanottimeen ja haittaa sanoman perille menemistä. Hälyä voidaan minimoida toisteella. Toiste ei ole viestinnässä pelkästään hyödyllistä, vaan välttämätöntä! Toiste siis auttaa voittamaan hälyisen kanavan puutteita. Jos sanoma on vastaanottajan kannalta odottamaton, uusi, vastakkainen odotettavissa olleelle (konventiolle), se on tarpeen toistaa.

Viestinnän teoria Kuva B Kuva A Kuva A on tulkinnanvarainen, lähettäjän viesti vastaanottajalle ei ole tarkennettu/kohdennettu. – eli viesti on hajeinen (tulkinnaltaan ennustamaton). Yhtyessään lehtiartikkeliin (kuva B) kuvasta tulee hyvin toisteinen. Toisteisuus ohjaa tulkintaa ja merkityksen antamista oikeaan, lähettäjän haluamaan suuntaan.

Viestinnän teoria Palaute tarkoittaa viestinnässä vastaanottajan reaktion välittymistä lähettäjälle. Eli ”viestiyhteyden” pelaamista myös B:ltä A:lle! Palautteen päätehtävä: palaute auttaa viestijää sovittamaan sanomaansa vastaanottajien tarpeiden ja reaktioiden mukaiseksi. Palaute antaa myös vastaanottajalle mahdollisuuden tuntea olevansa osallinen viestintää.

Viestinnän perustehtävät (Jacobson 1960) Ilmaisutehtävä (emotive function) kuvaa viestijän suhdetta sanomaan – viestijä ”ilmaisee itseään”. Sanoma viestittää tällöin myös viestijän tuntemuksia, asenteita, asemaa, yhteiskuntaluokkaa – seikkoja jotka tekevät sanomasta persoonallisen. Vaikuttamistehtävä (conative function) kuvaa sanoman vaikutusta viestin vastaanottajaan. Viittaustehtävä (referential function) kuvaa viestin suhdetta todellisuuteen – paikkansa pitävyyteen eli tarkkaan vastaavuuteen esitettävän asian kanssa.

Yhteenveto: Viestintä merkitysten synnyttäjänä Mitä yhtenäisemmät koodimme ovat, mitä yhtäpitävämpiä merkkijärjestelmiä käytämme (viestintäteko), mitä toisteisempi viesti on, mitä selkeämpää kanavaa käytämme, sitä enemmän sanomalle antamamme merkitykset (tulkinnat) lähenevät toisiaan!