Eugen Herrigel
Pakko myöntää, että mielenkiinto kirjaa kohtaan heräsi 76 sivua/3 kirjapistettä suhteesta, mutta tarkoituksenani oli kuitenkin lukea itsensä johtamis/hallitsemista käsittelevää kirjaa Takakansi herätti kuitenkin mielenkiinnon myös sisältöä kohtaan, sillä olen jossain määrin kiinnostunut Aasialaisesta kulttuurista eteenkin sen hengellisestä puolesta
Kirja kertoo itse kirjailija Eugen Herrigelin Japanissa viettämästä ajasta ja hänen ponnisteluistaan oppia Zenin hengelliseen maailmaan. Herrigel opetti filosofiaa Japanilaisessa yliopistossa ja luuli sitä kautta pääsevänsä sisälle Zenin oppeihin, pian hänelle kuitenkin selvisi että tie Zeniin ei onnistu näin, vaan jonkun ”taiteen kautta”. Tästä alkoi Herrigelin 4 vuotta kestäneet ponnistelut jousiammunnan parissa kohti valaistumista.
Jos itselleen on asettanut jonkin päämäärän/tavoitteen tulee sen parissa työskennellä niin kauan kuin se vaan vaatii valmistuakseen. Vastoinkäymiset kuuluu asiaan, mutta niiden ei täydy lannistaa vaan kannustaa yrittämään uudella tavalla. Ei saa luovuttaa. Kirjassa Herrigel toistaa yhä uudelleen samoja harjoituksia 4 vuoden ajan vain ymmärtääkseen Zeniä. Harjoituksiin kuuluu ampumisen eri vaiheiden lisäksi hengitys ja meditaatioharjoituksia. Hänen edistymisensä pysähtyy useaan otteeseen ja hänellä käy lopettaminenkin mielessä, mutta silti jatkaa sinnikkäästi loppuun ja saavuttaa päämääränsä
Kirjassa Herrigelin ”mestari” ei kerro suoraan mitä Herrigelin tulisi tehdä ampuakseen oikein ja saavuttaakseen tilan, jossa tehdään taiteetonta taidetta, jossa ”se” ampuu. Mestari antaa oppilaansa oppia virheistään ja kokea kaikki vaiheet itse. Tämä seikka sai minut jotenkin ymmärtämään Proakatemian valmentajien roolin ja sen miksi heiltä ei saa suoraan mitään projekteja vaikka heillä niitä olisikin, miksi he vain ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Luin jostain, että Johannes Partanen fanittaa kyseistä kirjaa, onko siis mahdollista että tämä kirja on tuonut jotain valmentajien roolin liittyen Proakatemialle?
Nautin kirjan sisällöstä vaikka vihaankin lukemista :D Suosittelen kirjaa kaikille, sillä 76 sivuiseksi kirjaksi siitä saa yllättävän paljon irti.