Palkkojen muutos, työn tulo-osuus ja globalisaatio Petri Böckerman (PT) Mika Maliranta (ETLA)
1. Tausta Työn tulo-osuus tarkoittaa palkansaajakorvausten eli palkkojen ja sosiaaliturvamaksujen osuutta kansantulosta. Tuotannontekijöiden välistä tulonjakoa kutsutaan myös funktionaaliseksi tulonjaoksi. Työn tulo-osuutta pidettiin kauan eräänlaisena maagisena vakiona. Työn tulo-osuus on alentunut useissa teollisuusmaissa viimeisten vuosikymmenten aikana (ml. Suomi).
Työn tulo-osuuden kehitys tehdasteollisuudessa vuosina 1975-2005.
2. Menetelmä ja aineisto Työn tulo-osuus alenee, jos työn tuottavuuden kasvuvauhti ylittää palkkojen kasvuvauhdin. Toimipaikoilla tapahtuva rakennemuutos alentaa työn tulo-osuuutta, jos sellaiset toimipaikat lisäävät osuuttaan, joiden työn tulo-osuus on keskimääräistä matalampi. Aineistona käytetään teollisuuden toimipaikka-aineistoa vuosilta 1975-2005. Globalisaatiota mitataan viennin osuudella tuotannosta.
3. Tulokset 1) Viennin kasvu kiihdyttää työn tuottavuutta kasvattavaa rakennemuutosta. Viennin osuuden kasvu johtaa ts. siihen, että tehokkaimmat toimipaikat lisäävät osuuttaan panosten käytöstä. Tehokkaat toimipaikat ovat myös kannattavampia (ts. niissä on korkea käyttökate suhteessa arvonlisäykseen). 2) Viennin osuuden kasvulla ei ole (juurikaan) vaikutusta palkkojen kasvuun. Globalisaatio on näistä syistä johtanut siihen, että työn tulo-osuus on alentunut. Työn tulo-osuus on alentunut tehdasteollisuudessa vuosina 1975–2005 n. 15 prosenttiyksikköä. Globalisaation avulla voidaan selittää noin kolmannes tästä muutoksesta.