Luuk. 5:1-3 Luukkaan evankeliumin viidennessä luvussa Jeesus kutsuu ensimmäiset opetuslapsensa, mutta hänen toimintansa alkaa myös herättää närkästystä fariseuksissa. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen. (Luuk 5:1-3) Jeesus on saanut jo laajan kannattajajoukon Galileassa, ja suurta joukkoa opettaakseen Jeesus menee veneellä järvelle ja opettaa sieltä käsin. Matteuksen evankeliumissa Jeesus vastaavasti nousee vuorelle voidakseen opettaa suurta kuulijakuntaa (Vuorisaarna Matt 5-7).

Luuk. 5:4-11 Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne." Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. (Luuk. 5:4-7) Jeesuksen antama ohje oli varmaankin ammattikalastaja Simonille outo. Miten kalastuksesta tietämätön rakennusmies ja opettaja voisi onnistua kalansaaliin saamisessa, kun ammattilaiset olivat koko yön tehneet turhaa työtä? Simon kuitenkin noudatti Jeesuksen ohjetta ja sai kokea ihmeen. Kalansaalisihme oli vamasti usein myöhemminkin rohkaisemassa Simon Pietaria, kun hän teki työtä ihmisten kalastajana. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies." Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta. (Luuk. 5:8-11) Kalansaalisihme sai Pietarin tajuamaan, että Jeesus on Jumalan poika. Jumalan pojan läheisyys taas sai hänet tajuamaan oman syntisyytensä. Niin tapahtuu yhä tänään: Jumalan sana ja hänen läheisyytensä siinä paljastaa synnin. Mutta aivan samoin kuin kerran Pietarille, samoin myös meille Jeesus sanoo: ”Älä pelkää”. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat kaksi kalastajaveljesparia: Simon Pietari ja Andreas (Luukas ei tosin mainitse häntä tässä nimeltä; katso Mark. 1:16-17)) ja Johannes ja Jaakob. Jeesuksen kutsussa on täytynyt olla merkillinen voima, kun ammattikalastajat olivat heti valmiita jättämään entisen ammattin- sa ja seuraamaan vielä melko vierasta opettajaa.

Luuk. 5:12-14 Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti. Jeesus kielsi häntä kertomasta tästä kenellekään ja sanoi: "Käy näyttämässä itsesi papille ja anna puhdistumisestasi Mooseksen lain mukainen uhri todisteeksi heille." (Luuk. 5:12-14) Spitaali oli tarttuva ja tappava sairaus, joka eristi ihmisen muista terveistä ihmisistä. Se tarttui kosketuksen kautta, ja siksi kukaan terve ei halunnut joutua edes lähelle sairastunutta, saati koskettaa. Mooseksen lain mukaan spitaalinen oli saastainen, ja hänen piti kulkiessaan huutaa ”Saastainen, saastainen”, jotta kaikki terveet olisivat osanneet väistää häntä (3. Moos. 13:45). Sairaan miehen olisi oikeastaan pitänyt kiertää kaikki terveet kaukaa, mutta hänen hätänsä ja uskonsa toi hänet Jeesuksen luokse hakemaan apua. Jeesus puolestaan toimi toisin kuin kukaan muu. Hän ei karttanut sairasta vaan päin vastoin kosketti häntä ja osoitti voimansa sairauden yli. Papin tehtävä oli todeta sairaus parantuneeksi ja parantuneen saastaisuus päättyneeksi (lue 3. Moos. 13).

Luuk. 5:15-20 Jeesuksesta puhuttiin kuitenkin yhä laajemmalti, ja ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan häntä ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan. Eräänä päivänä, kun Jeesus taas opetti, häntä kuulemassa istui fariseuksia ja lainopettajia. Heitä oli tullut kaikista Galilean kylistä ja myös Juudeasta ja Jerusalemista. Herran voima vaikutti Jeesuksessa niin että hän saattoi parantaa sairaita. (Luuk. 5:15-17) Ei ihme, että Jeesuksen maine levisi, sillä Jeesuksen tekemät parantamisihmeet olivat ennen kuulumattomia. Tässä vaiheessa vielä fariseukset ja lainopettajatkin olivat positiivisen kiinnostuneita Jeesuksesta ja hänen opetuksestaan. . Paikalle tuli miehiä, jotka kantoivat vuoteella halvaantunutta. He yrittivät tuoda hänet sisälle taloon asettaakseen hänet Jeesuksen eteen. Tungoksessa he eivät kuitenkaan saaneet tuoduksi häntä sisään, ja niin he kiipesivät katolle, irrottivat tiiliä ja laskivat sairaan vuoteineen kaikkien keskelle Jeesuksen eteen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi." (Luuk. 5:18-20) Jeesuksen ajan talot olivat tasakattoisia taloja, joiden kattokin oli oleskelutilaa. Halvaantuneen miehen kekseliäät ystävät purkavat osan kattoa saadakseen ystävänsä talon sisälle Jeesuksen luo. Jeesuksen sana halvaantuneelle oli odottamaton. Jeesus ei ensimmäiseksi parantanutkaan miestä vaan antoi jotain monin verroin arvokkaampaa: synnit antekesi. Me usein odotamme Jumalalta vain ajallista hyvää, mutta hän tahtoo ennen kaikkea antaa iankaikkisen elämän.

Luuk. 5:21-26 Silloin lainopettajat ja fariseukset ajattelivat: "Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Mutta Jeesus oli selvillä siitä, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Mitä te oikein ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'? (Luuk. 5:21-23) Lainopettajat ja fariseukset närkästyvät, koska Jeesuksen teko sotii heidän teologiaansa vastaan. He eivät ymmärrä Jeesuksen olevan Jumalan poika, ja siksi he eivät voi hyväksyä sitä, että Jeesus antaa synnit anteeksi; vain Jumalalla on siihen oikeus. Tätä tekstiä vasten ymmärtää, miten suuren vallan Jeesus on antanut opetuslapsilleen, kun hän on antanut heille vallan antaa syntejä anteeksi maan päällä (Joh. 20:23). Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" – hän puhui nyt halvaantuneelle – "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Heti paikalla mies kaikkien nähden nousi jalkeille, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan ja ylistivät Jumalaa. Pelon vallassa he sanoivat: "Me olemme tänään nähneet sellaista, mitä ei voisi todeksi uskoa." (Luuk. 5:24-26) Osoittaakseen jumalallisen valtansa ja samalla oikeutensa antaa syntejä anteeksi Jeesus lausuu halvaantuneelle sanan, joka nostaa tämän jalkeille. Siitä olisi fariseustenkin pitänyt ymmärtää, kenen kanssa he keskustelivat. Ympärillä oleva kansa oli joka tapauksessa ihmeissään ja ylisti Jumalaa tapahtuneesta.

Luuk. 5:27-32 Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi–nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. (Luuk 5:27-28) Publikaanit olivat Rooman valtakunnan palveluksessa olevia miehiä, jotka keräsivät veroja Roomalle. Samalla heillä oli mahdollisuus kerätä suuriakin omaisuuksia myös omiin taskuihinsa. Publikaanit olivat muiden juutalaisten silmissä vihattuja, koska he työskentelivät valloittajan hyväksi ja riistivät toisilta. Jeesuksen päätös kutsua publikaani Leevi – toiselta nimeltään Matteus – kaikkein lähimpään opetuslapsijoukoonsa herätti varmasti ihmestystä ja närkästystä. Jeesuksen esittämän kutsun voima tulee esiin siinä, että Leevi oli heti valmis jättämään taloudellisesti tuottoisan bisneksen ja lähtemään epävarmalle tielle Jeesuksen seuraan. Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." (Luuk. 5:29-32) Jeesuksen seuraan lähteminen sai Leevissä aikaan suuren ilon – oli syytä juhlia. Leevin pidot antoivat hurskaille fariseuksille uuden aiheen närkästyä. Syntisten – joiksi publikaant yleisesti luettiin – kanssa ei kuulunut olla tekemisissä ja kaikkein vähiten aterioida yhdessä heidän kanssaan, sillä ateriayhteys merkitsi läheistä ystävyyttä. Mutta juuri yhteisessä ateriassa syntisten kanssa tuli kaikkein selvimmin näkyviin Jeesuksen julistuksen ydin: syntiset kutsutaan saamaan anteeksi ja juhlimaan Jumalan valtakuntaan. Meidän ehtoollisessamme jatkuu Jeesuksen ateriayhteys syntisten kanssa.

Luuk. 5:33-39 Opetus: Ville Auvinen Jeesukselle sanottiin: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat." Hän vastasi: "Ette kai te voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin kun sulhanen vielä on heidän kanssaan? Vielä tulee toinenkin aika. Kun sulhanen on otettu pois, silloin, niinä päivinä he paastoavat." (Luuk. 5:33-35) Paasto ja rukous liittyivät yhteen, varsinkin kun haluttiin Jumalan varmasti kuulevan rukoukset. Muutenkin säännöllinen paastoaminen kuului juutalaiseen hurskauselämään erityisesti katumuksen merkkinä. Jeesuksen sanan mukaan nyt elettiin aivan erityistä vaihetta, johon ei sopinut murhe ja paasto, koska sulhanen – siis Jeesus – oli omiensa kanssa ja samalla Jumalan valtakunnan hääjuhla. Samalla Jeesus viittaa tulevaan aikaan – siis meidän aikaamme – jolloin Jeesus ei enää samalla tavalla ole kanssamme, vaan odotamme häntä takaisin. Jeesus esitti heille vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää." (Luuk. 5:36-39) Jeesuksen vertaus opetaa, että Jeesus ei tullut ainoastaan paikkailemaan vanhaa vaan tekemään jotain kokonaan uutta. Uusi liitto ei ole Vanhan liiton parantelua joiltain osin, vaan se on kokonaan uudenlainen ja perustuu kokonaan Jumalan armoon, ei meidän tekoihimme.