Luuk. 17:1-2 Luukkaan evankeliumin 17 luvussa on Jeesuksen yksittäisiä opetuksia eri aiheista sekä pidempi jakso, joka puhuu Jeesuksen toisesta tulemisesta. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. (Luuk. 17:1-2) Viettelykset tarkoittavat erilaisia houkutuksia, jotka eksyttävät ihmisiä pois Jumalan yhteydestä. Tässä Jeesus tarkoittaa varmaankin erityisesti lopun ajan suuria viettelyksiä, joista hän puhuu muuallakin (lue esim. Mark. 13:5-6, 22). Viettelysten täytyy tulla – ne kuuluvat osana siihen lopunaikojen tapahtumien kulkuun, josta Raamattu meille opettaa. Siitä huolimatta viettelijät ovat vastuussa teoistaan ja saavat rangaistuksen.

Luuk. 17:3-6 Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:3-4) Jumalan valtakunnassa anteeksianto on ehdotonta ja rajatonta. Seitsemän on täydellisyyden luku, ja siksi seitsemän kertaa anteeksiantaminen tarkoittaa sitä, että on annettava anteeksi aina. Meidän pelastuksemme on siinä, että Jeesus itse toimii oman opetuksensa mukaisesti: hän antaa meille rajattomasti anteeksi. Apostolit sanoivat Herralle: "Anna meille vahvempi usko!" Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä. (Luuk. 17:5-6) Puhe uskon voimasta, joka siirtää vankkajuurisia silkkiäispuita ta jopa vuoria (Mark. 11:23), on oikeastaan aika erikoista. Eihän Jeesuskaan – ainakaan evenkeliumeitten kertomusten mukaan – kertaakaan siirtänyt yhtään vuorta tai puuta; yhden puun hän tosin sai kuivumaan sanallaan (Matt. 21:19). Jeesuksen opetuksessa on varmaankin keskeisintä se, että usko on elävä suhde Jumalaan, ja kun se on kunnossa, voi usko saada aikaan paljon, koska Jumala on kaikkivaltias. Vuorten tai puitten siirtämistä tärkeämpää on se, mitä ihmissydämessä tapahtuu. Siellä usko voi saada aikaan suuren muutoksen.

Luuk. 17:7-10 "Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: 'Käy pöytään, saat heti ruokaa.' Ei, te sanotte: 'Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.' Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'" (Luuk. 17:7-10) Jumalan valtakunnassa pelastusta ei saada ansiosta vaan armosta. Jumalan valtakunnassa meidät kutsutaan työhön, mutta emme silti voi Jumalan edessä vedota siihen, mitä olemme saaneet aikaan, vaan ainoastaan siihen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. ”Me olemme arvottomia palvelijoita” kuvaa palvelijan oikeaa nöyrää asennetta Jumalan edessä, ja palvelijoilleen Jumala sitten antaa armosta lahjaksi iankaikkisen pelastuksen.

Luuk. 17:11-19 Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut." (Luuk. 17:11-19) Spitaali oli pelätty ja helposti tarttuva tauti. Tartuntavaaran vuoksi spitaaliset eivät saaneet olla tekemisissä muitten ihmisten kanssa. Siksi Jeesuksen kohtaamat spitaaliset pysähtyivät matkan päähän huutamaan apua. Vanhan testamentin ohjeitten mukaan pappien tehtävä oli todeta spitaali ja siitä puhdistuminen (3. Moos 13). Siksi Jeesus lähettää spitaaliset pappien luo. Puhdistuneista vain yksi palasi kiittämään Jumalaa parantumisestaan, ja tämäkin mies oli juutalaisten halveksima samarialainen. Miehen käyttäytyminen ilmensi hänen uskoaan. Niinpä hän sai Jeesukselta vielä suuremman lahjan kuin vain fyysisen parantumisen – hän sai iankaikkisen pelastuksen.

Luuk. 17:20-25 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk. 17:20-21) Jumalan valtakunnan tuleminen oli juutalaisille keskeinen odotuksen kohde. He odottivat poliittista valtakuntaa, jossa Israel saisi taas nauttia samanlaista suuruuden aikaa kuin kuningas Daavidin aikana. Jeesus puhui paljon Jumalan valtakunnasta, mutta hänen opetuksessaan se oli kovin toisenlainen kuin ihmisten odotuksissa. Jeesuksen persoonassa ja toiminnassa Jumalan valtakunta oli jo tullut ihmisten keskelle. Missä Saatanan valta kukistuu ja ihmiset pääsevät vapaiksi synnin ja kuoleman vallasta, siellä on Jumalan valtakunta. Jumalan valtakunta ei ollutkaan – eikä ole – poliittinen vaan hengellinen asia. Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä. Mutta sitä ennen hänen täytyy kärsiä paljon, ja tämä sukupolvi hylkää hänet. (Luuk. 17:22-25) Nyt Jeesus alkaa puhua lopun ajoista ja toisesta tulemisestaan. Hän ei tule takaisin salaisesti, niin että vain harvat ja valitut saavat nähdä hänet, vaan hän tulee julkisesti kaikkien nähden. Ennen paluutaan kirkkaudessa ja kunniassa Jeesuksen piti kuitenkin kärsiä paljon, ja juuri kärsimyksessään ja ristinkuolemassaan hän sai suurimman voiton. Johanneksen evankeliumissa juuri Jeesuksen ristiinnaulitseminen merkitsi hänen korottamistaan ja kirkastamistaan.

Luuk. 17:26-33 "Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki. On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. (Luuk. 17:26-29) Nooan (1. Moos. 6-7) ja Lootin (1. Moos. 19) päivät ovat Vanhan testamentin esikuvia Jeesuksen toisen tulemisen päivästä. Nooan aikana ihmiset eivät uskoneet Nooan varoituksia eivätkä osanneet odottaa vedenpaisumusta. He joutuivat yllätetyiksi kesken arkisen aherruksen. Samoin kävi Sodoman asukkaitten Lootin aikana. "Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Jos sinä päivänä joku on katolla ja hänen tavaransa ovat sisällä talossa, hänen ei pidä mennä alas noutamaan niitä, ja jos joku on pellolla, hänen ei pidä palata kotiin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen. (Luuk. 17:30-33) Jeesuksen toinen tulemuskin yllättää ihmiset – ainakin ne, jotka eivät ole tahtoneet uskoa Raamatun opetukseen. Sinä päivänä on oltava valmiina lähtemään Jeesuksen mukaan. Varoittavana esimerkkinä on Lootin vaimo, joka kyllä lähti pakoon Sodomasta, mutta katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi (1. Moos. 19:26)

Luuk. 17:34-47 Opetus: Ville Auvinen Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. "Missä, Herra?" kysyivät opetuslapset. Hän sanoi: "Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat." (Luuk. 17:34-47) Jeesusken toisen tulemisen päivänä tulee näkyviin se, ketkä ovat Jeesuksen omia, ketkä eivät. Ulkonaisesti samanlaisista ihmisistä toinen otetaan ja toinen jätetään, toinen pääsee Jeesuksen kanssa Jumalan valtakuntaan, toinen ei. Ulkonaisesti samanlaisissa ihmisisissä on kuitenkin ratkaiseva sisäinen ero: toinen uskoo Jeesukseen Vapahtajanaan, toinen ei.