ongelmista ikääntyvillä Mielenterveys- ongelmista ikääntyvillä Pirjo Juhela vanhuspsykiatri 3.10.2006

Vanhuuden mielenterveyden kolme SUURTA D:tä: - Dementia - Delirium (sekavuus) - Depressio Ja sitten vielä ne SUURET P:t : Paranoidisuus ja Persoonallisuushäiriöt

Dementoivat sairaudet - erilaisia aivosairauksia (esim. Alzheimer ja vaskulaariset eli verisuoniperäiset dementiat) - usein oirekuva heijastaa aivovaurioiden sijaintia - diagnoosi tehdään "kliinisesti" käyttäen kognitiivisia arviointi- meneteilmiä, kuvantamisia, "hoidettavien sairauksien poissulku" - ei parantavaa hoitoa, oireenmukainen hoito (esim. AKE-lääkkeet) - dementoivat sairaudet ovat eteneviä

Dementian "ulkoinen olemus" Kognitiiviset ongelmat = osaamisongelmat – muistamattomuus, samojen asioiden tivaaminen, hahmotusvaikeudet, aistihairahdukset, kielellisten taitojen rapistuminen, motoristen taitojen rapistuminen, inkontinenssi jne. Käytösongelmat: voivat olla kaikkia niitä, joita nähdään muillakin – masennusta, ahdistusta, aggressiivisuutta, epäluuloisuutta, harhaisuutta, maanista touhuilua jne Kaikkea dementiapotilaan käyttäytymistä on aina katsottava ”dementia-lasien” läpi

Delirium konfuusio sekavuus ~ Akuutti, joskus krooninen ~ Voi liittyä dementiaan, mutta ei aina Taustalla useimmiten somaattisia sairauksia, lääkkeet, tai esim.ummetus, virtsaumpi Oireet: uni/valverytmin sekoaminen, levottomuus, harhaisuus (”unenkaltaiset” kokemukset sotkeutuvat valvetilaan), usein vahva autonomisen hermoston aktivoituminen Dementiapotilaiden illansuunlevottomuus = sundown syndrooma

Depressio - masennus - depressiivisyys - huom. eri asia kuin suru - joskus vaikea havaita - syytä epäillä masennusta jos on tapahtunut muutos * aktiivisesta passiiviseen, saamattomaan * elämänmyönteisestä kielteiseen * kiinnostuneesta välinpitämättömään * tulevaisuudensuunnitelmista toivottomuuteen * 'elämännautinnoista' tyhjyyteen pahaa oloa, ahdistusta, pettymystä, katumusta, asioiden vatkaamista

Tärkeätä pystyä erottamaan kolme SUURTA D:tä: Dementia dementiaselvitykset on tehtävä, seuranta Delirium (sekavuus) yleensä akuutti, vaatii sairaalaselvittelyn Depressio hoitokokeilu

Paranoidisuus esiintyy - mielisairautena (psykoosina) - oireena muissa psyykkisissä tai orgaanisissa tiloissa huom. sana paranoia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa hulluutta Epäluuloinen eli paranoidinen asenne ja valmius on osa ihmisen normaalia käyttäytymisrepertuaaria (Theory of mind)

Terminologiaa aistiharha - täysin todentuntuinen aistikokemus ilman ulkoista aistiärsykettä deluusio - harhaluulo - ei todellisuuspohjainen ajatusrakennelma eli käsitys. Voi sisältää useiden eri aistijärjestelmien aistiharhoja tai ainakin muistikuvia näiden kokemisista. kapea-alainen deluusionäärinen psykoosi - vahva kokonaiskäsitys tai kokemus omasta tilasta ja elämästä, johon liittyvät kokemukset harhaluuloista ja mahdollisista aistiharhoista.

Terminologiaa jatkuu .... kapea-alaisuus - psykoottiset käsitykset = harhaluulot = deluusiot käsittävät jonkin kapean alueen ihmisen elämästä ja kokemuksesta (esim. että häntä vainotaan naapurin taholta ja siksi sieltä tulee öisin myrkkykaasua) Vaikka deluusio onkin potilaalle ERITTÄIN merkittävä ja sinänsä täyttää hänen mielensä jatkuvasti, on se silti vain kapealla alueella, mutta kaikilla muilla alueilla hän on kykenevä toimimaan normaalisti! vrt laaja-alaisuus - esim. skitsofreniapotilas, jonka psykoottisuus vaikuttaa huomattavan monilla ajattelun, toiminnan ja tunne-elämän alueilla haitaten arkielämän selviytymistä laajasti

Ikääntyneillä esiintyy seuraavia psykooseja, joissa paranoidisuus vallitsevana oireena: - Myöhään alkanut kapea-alainen delusionäärinen psykoosi (tavallisin paranoidinen psykoosi iäkkäillä) - Nuorena alkanut paranoidinen skitsofrenia - Myöhään alkanut skitsofrenia (late onset schizophrenia) (harvinainen)

Ikääntyneiden paranoidisten deluusioiden tyypillisiä piirteitä taustalla yleensä PELKO tai LOUKKAANTUMINEN eli fyysinen turvattomuus "minulle voidaan tehdä mitä vaan!" tai psyykkinen turvattomuus - (vähättely) "minua ei uskota, pidetään vain tyhmänä vanhuksena!" edellisistä johtuen voimakas tarve vedenpitävään todistusketjuun ! ja yleensä että minun on ITSE otettava ohjat käsiini!

Miten ihmeessä paranoidinen deluusio syntyy?? - tutkimuksia on tehty paljon ja tehdään koko ajan - ei kuitenkaan yhtenäistä käsitystä miten deluusiot syntyvät, kylläkin erilaisia teorioita - ilmeisesti deluusioiden synnyssä edesauttavat 1. nk. episodisen muistin eli kokemusmuistin erittäin suuri herkkyys vaurioitua nopeasti ja korvautua helposti uudella muistikuvalla, jota alamme pitää oikeana (erittäin paljon tätä tukevia tutkimuksia, vrt. nk. todistuspsykologia) 2. nk. lähdemuistin ongelmat - lähdemuistia tarvitsemme erottamaan mistä mikäkin muistikuva/mielikuva on lähtöisin - omista ajatuksistamme, todellisista tapah- tumista, olemme nähneet kyseisen asian tv:ssä jne.

- mahdollisesti persoonallisuuteen liittyviä taustatekijöitä jatkuu..... - mahdollisesti persoonallisuuteen liittyviä taustatekijöitä * tarve olla oikeassa "kyllähän minä tiedän mitä tapahtui!" * suuria vaikeuksia asettaa omia muistikuvia tai päätelmiä kyseenalaisiksi "voisinkohan sittenkin olla väärässä?" - hypervigilanssi - ylivirittyneisyys taustalla oleva pelko ajaa ylikorostuneeseen tarkkailuun; "kyttäämiseen" johtaen noidankehään, jossa riskit virhe- tulkinnoille kasvavat, epäluottamus lisääntyy, yksinäisyys ja turvattomuus korostuu jne. esim. myrkytysharhoissa potilas yleensä kokee voimakkaita ruumillisia tuntemuksia, nämä sinänsä voivat olla aivan todellisia, mutta liittyvät pikemminkin hypervigilanssin ja pelon aiheuttamiin kehollisiin reaktioihin

Vapaaehtoisia toimimaan Hyasintti-rouvan sosiaalityöntekijänä tai hoitajana?

Ja sitten se toinen suuri P: Persoonallisuushäiriöt - "hankalan ihmisen" syndrooma: tyypillisesti: joustamattomia kohtuuttomia vaatimuksissaan vaikeuksia hyväksyä tosiasioita taipumusta antaa tunteiden määrätä eikä niinkään tosiasioiden, kuten esim. saattaa loukkaantua kohtuuttomasti pienestä asiasta, syyttää toisia kohtuuttomasti mitättömistä syistä, esiintyä dramaattisesti, "vääristellä totuutta" - vanhenemiseen liittyvä avuttomuus korostaa näitä ominaisuuksia

vakavasti ottaminen!

Maanis-depressiivisyys = bipolaarihäiriö Vanhuksilla ilmeisesti suurempi ongelma kuin on ajateltu Akuutissa vaiheessa yleensä tarvitsee erikoissairaanhoitoa, mutta seuranta usein tk:ssa ja kotihoidossa Yhteistyö tarpeen vanhuspsykiatrian kanssa

Miten arvioida käytösongelmaa Mitkä ovat potilaan tiedossa olevat diagnoosit? Mitkä ovat oireet? Miten kannattaa potilasta lähestyä? Mikä on potilaan tausta, mikä on potilaalle turvallisuutta tuovaa, kuinka tärkeää hänelle on kontrollintarve? Mieluiten ’mitä’ ja ’miten’ -kysymyksiä kuin ’miksi’ -kysymyksiä (koska ’miksi’-kysymykset ovat usein liian päälletunkevan vaikeita!)

Aggressiivisuus, uhkaavuus ja loukkaavuus Käytettävä maalaisjärkeä. Jos tuntuu pelottavalta tulee turvallisuus taata esim. että hoitotoimenpiteeseen osallistuu riittävästi hoitajia Dementia- ja deliriumpotilaiden kanssa toimenpiteet tehtävä päättäväisesti ja nopeasti Huomioitava oma asenne Lääkitykset ”Suojaesiliina” Jos potilas ymmärtää, tulee käytöstä rajata: fyysistä ja verbaalista väkivaltaa ei hyväksytä, fyysinen rajaaminen tarvittaessa Yhteistyö tarvittaessa vanhuspsykiatrian kanssa

Huutaminen Useimmiten dementian tai muun aivo-orgaanisen sairauden yhteydessä Hyvin vaikeaa saada loppumaan Ilmeisesti hyvin primitiivistä, alkukantaista käytöstä Lääkityksillä ei juurikaan vaikutusta Tulee harkita sijoittamista yhden hengen huoneeseen (mahd. hyvin äänieristettyyn) Yleensä ei kannata ”kerätä” useita (max 2) tällaisia potilaita yhdelle osastolle, huom. ei psykiatrisille osastoille Jos huutamisongelmaa esiintyy potilaalla, jolla ei ole todettavissa dementiaa, on syytä konsultoida vanhuspsykiatriaa

Haluttomuus, apaattisuus Voi liittyä eri sairauksiin Jos liittyy dementiaan, voi olla merkki frontaalioireesta. Tällöin potilas ei itse kärsi vetäytymisestään, ja voi ärsyyntyä jos häntä pyritään aktivoimaan. Tällöin parasta että potilaalla on turvallinen päivärutiini, jota noudatetaan Jos liittyy masennukseen, potilas kärsii siitä valittaen jaksamattomuuttaan. Tavoitteena tulisi olla pienin askelin lisätä toimintaa (huom. riittävän pienet askeleet)

Harhat, aistihairahdukset - Vertaa aistiharhat ja aistihairahdukset, väärintulkinnat - Tuntuvat kovin pelottavilta, ”tosi kipeiltä”, mutta eivät välttämättä ole niin kovin poikkeavia. Tällaiset kokemukset ehkä tavallisempia kuin luullaan - Ääniharhat tavallisia skitsofreniassa, näköharhat ehkä tavallisempia orgaanisissa tiloissa - Sairaudentunnottomuus tavallista

Yksinäisyys Hyvin monimutkainen kokemus – yksinäisyyttä voi kokea vaikka ihmisiä ympärillä Vanhenemisen yhteydessä ehkä tärkeää hyväksyä vieraita ihmisiä ympärilleen tuomaan sisältöä elämään, ei niinkään täyttämään läheisyydenkaipuuta. Tavoitteena saada tuttuja enemmänkin kuin ystäviä (lisätä nk. sosiaalista pääomaa) Voiko laitostuminen olla jopa hyvä kokemus? Omahoitajajärjestelmän merkitys? Miten yleensä voidaan korvata menetyksiä?