UUDET POHJOIS-SUOMEN METSÄNHOITOSUOSITUKSET Metsäntutkimuspäivä 27.9.2007, Kuusamo UUDET POHJOIS-SUOMEN METSÄNHOITOSUOSITUKSET MAANMUOKKAUS METSÄNUUDISTAMISESSA Ari Keskimölö metsätalous- ja ympäristöpäällikkö Lapin metsäkeskus

Suositusten tarkistamisen pohjana Pohjois-Suomen metsänhoitosuositukset 2001 Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset 2006 Turvemaiden metsänkäsittelyopas 2007 Uusi Pohjois-Suomea koskeva tutkimustieto Tarkistamisen lähtökohtana ovat toimintaympäristössä muutokset. Metsätalouden ympäristövaatimusten ovat edelleen kohoamassa. Viime vuosina on panostettu paljon ekologiseen tutkimukseen, kuten: Mosse-tutkimusohjelma. Valtioneuvoston hyväksymässä Etelä-Suomen metsien suojelun toimenpideohjelmassa, Metso-ohjelmassa,metsäorganisaatioiden ohjeiden ja suositusten tarkistaminen oli yksi tavoite. Vesiensuojelun tehostamisen tarve lähtee osaltaan EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteista. Suomalaisen metsäteollisuuden kilpailutilanne on kiristynyt. Alalla on osittain ylikapasiteettia, erityisesti Euroopassa. Sekä Aasista että Etelä-Amerikasta on tullut / tulee entistä voimakkaampia kilpailijoita. Puun tuonti on lisääntynyt yli 20 milj.m3:iin vuodessa. Metsätalouden toimintaympäristö Suomessa on muuttunut. Lopputuote- ja Suomen lähialueiden puumarkkinoiden muutokset ovat heijastuneet puun hintaan Suomessa.Pinta-alaverotuksen siirtymäkauden päättymisen on arvioitu heikentävän raakapuun tarjontaa ja siirtävän hakkuita harvennushakkuisiin. Myös turvemaiden hakkuiden trendinomainen kasvu heikentää kannattavuutta. Energiapuun käytön ja korjuun ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisten viiden vuoden aikana. CO2-päästökauppa on lisännyt puun energiakäyttöä. Työvoiman riittävyys ja kustannusten nousu ovat toiminnan tavanomaisia kehittämistarpeita, joihin pyritään vastaamaan. Metsänomistajakunnan rakenteen ja asenteiden monipuolistuminen ja muutokset jatkuvat. Nämä muutokset ovat hyvin hitaita.

Suositusten sovellusalue

Säätöauraus (Vaotus) Säätöaurauksessa kivennäismaata käännetään metsäauralla 10–20 senttimetriä paksuisiksi palteiksi. Aurauksessa palteiden ja vaon väliin jää humuksesta ja kasvillisuudesta vapaa piennar. Muokkausjäljen syvyyttä ja leveyttä voidaan säästää. Aurauksessa voidaan myös jättää muokkauskatkoja. Kivennäismaiden aurauksissa aurausvaon keskisyvyyden tulee jäädä alle 25 senttimetrin. Auraus soveltuu soistuneille, tiivispohjaisille sekä paksukunttaisille, verraten viljaville maille männyn ja kuusen istutukseen erityisesti korkeilla mailla.

Ojitusmätästys Ojitusmätästys on veden vaivaamien soistuvien kankaiden ja turvemaiden muokkausmenetelmä kohteissa, joissa tarvitaan veden poisjohtamista. Se ei sovellu kivisille maille eikä savikoille. Turvemaita uudistettaessa maan vesitaloutta parannetaan tekemällä osa mätästysvaoista kuivatusojien kokoisiksi. Mättäät tehdään laakeiksi ja 20–30 senttimetriä korkeiksi. Ojitusmätästyksessä käytetään samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin kunnostusojituksessa.

Naveromätästys Naveromätästys soveltuu hienojakoisten ja soistuvien kivennäismaiden muokkausmenetelmäksi. Tarkoituksena ei ole johtaa vesiä pois uudistusalalta kasvupaikan kuivattamiseksi. Vaon syvyys on kivennäismailla 20–30 senttimetriä ja soistuvilla mailla 30–50 senttimetriä. Vaot tehdään teiden varsilla kaltevuuden salliessa tien suuntaisesti välttäen suurta pituuskaltevuutta. Mättäät tehdään laakeiksi ja 20–30 senttimetriä korkeiksi. Tiiviillä ja routivilla hiesumailla mätäs tehdään niin matalaksi, että taimen paakun alareuna yltää mättään alla olevaan humukseen. Naveromätästyksessä käytetään vesiensuojelumenetelminä kaivukatkoja, lietekuoppia ja suojakaistoja.

Kääntömätästys Kääntömätästyksessä kivennäismaa käännetään mättääksi samaan kuoppaan, josta maa on otettu. Humus jää kuopan pohjalle. Menetelmä soveltuu männyn, kuusen ja koivun istutusaloille, jotka eivät ole vedenvaivaamia. Kääntömätästys soveltuu myös männyn viljelyaloille turvemailla.

Laikkumätästys Laikkumätästyksessä mätäs tehdään laikusta kertyvästä maasta. Pintamaata vedetään pitkänomaisiksi, 10–20 cm:n paksuisiksi kohoumiksi, jotka voidaan myös tiivistää. Menetelmä soveltuu parhaiten männyn, kuusen ja koivun istutukseen kivennäismaille. Menetelmä ei sovellu turvemaille.

Äestys Äestyksessä tehdään kivennäismaata humuksesta paljastavaa, enintään 10 senttimetrin syvyistä muokkausjälkeä. Muokkauskatkoja tehdään rinnemailla ja kohteissa, joissa uudistusalan hakkuutähteet, kivet ja kannot eivät aiheuta katkoja. Äestys sopii parhaiten kuivahkojen ja karkeiden tuoreiden kankaiden männynuudistusaloille, jotka eivät ole liian reheviä, paksuhumuksisia eivätkä veden vaivaamia.

Laikutus Laikutuksessa humus poistetaan kivennäismaan pintaa myöten. Istutuspaikkana käytettäviä laikkuja tehdään istutustiheyttä vastaava määrä. Luontaisessa uudistamisessa ja kylvössä laikkuja voi olla enemmän. Laikutus sopii kivikkoihin, rinnemaille ja maisemallisesti arkoihin kohteisiin männynuudistusaloille, joita ei äestetä. Laikutus ei sovellu alaville, routiville, kunttaisille ja veden vaivaamille maille.

Puulaji-, maanmuokkaus- ja uudistamis-menetelmäsuositukset kivennäismailla

Puulaji-, maanmuokkaus- ja uudistamis-menetelmäsuositukset turvemailla