Draama draamakasvatus

draamakasvatus draamapedagogiikka

Draama draamakasvatus draamapedagogiikka pedagoginen draama

Draama draamakasvatus draamapedagogiikka pedagoginen draama draamaopetus

Draama draamakasvatus draamapedagogiikka pedagoginen draama draamaopetus ilmaisutaito

* draama ja teatteri taidemuotona ja oppimismenetelmänä * draaman ja teatterin keinoja käytetään opetuksessa

Vaikka teemmekin eron draaman ja teatterin välillä, draama- ja teatterikasvatuksella on enemmän yhteisiä tekijöitä kuin eroja. Molempien tavoitteena on oppilaan persoonallisuuden, minäkuvan ja identiteetin, samoin elämänkatsomuksen kehittymisen tukeminen ja ohjaaminen sosiaalisen todellisuuden jäsentämiseen.

On kysytty, onko draama taidetta vai pedagogiikkaa * On kysytty, onko draama taidetta vai pedagogiikkaa. Se voi toki olla molempia. *Koulussa se on molempia. *Äidinkielen opetustieteessä draama on yhtä merkittävä osa-alue kuin lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen ym. tai vanhojen pohjatieteiden, kielen ja kirjallisuuden, alueet.

* oppiaineesta hauskempi ja oppilasta motivoivampi *Draama johtaa syväoppimiseen, siinä on selvitettävä ongelmat oman kehon kautta mutta myös yhteistyössä toisten kanssa

*Teatterin kieli * eleet * ilmeet * asennot * katseet * liikkeet ja liikkumattomus, * äänessä oleminen ja hiljaisuus * ihmisten välinen kontakti tai kontaktittomuus * tilanteen ja toiminnan kieltä

*työtapa, jossa teatterin keinoja apuna käyttäen tutkitaan jotakin asiaa ja omaa kokemuksellista suhdetta siihen (Heinonen 2000) *”Draamakasvatus on jaettu matka itsetuntemuksesta ryhmätuntemukseen ja draamasta oppimiseen” (Heikkinen 2004)

*Nykyisenä painotuksena on draaman näkeminen sosiokulttuurisen konstruktionismin kautta ja draamakasvatuksen genrejen erottelu. *demokraattiset arvot, draamakasvatuksen kautta voimaantuminen (empowerment) * keinoja parantaa ihmisten elämää ja osallistumista yhteiskuntaan

*Ilmaisutaito on valinnainen oppiaine 7. – 9. luokalla. *Lukiossa siinä voi suorittaa soveltavia kursseja sekä draaman ja teatterin lukiodiplomin. *Ammatillisella toisella asteella se on valinnaisena aineena.

* Teatteri keskittyy näyttelijöiden ja yleisön väliseen vuorovaikutukseen *draama taas keskittyy siihen osallistuvien elämyksiin eikä pyri vaikuttamaan yleisöön. *Teatteri sopii joillekin yksilöille, *draama (luova toiminta) sopii puolestaan kaikille ja se suuntautuu koko persoonallisuuden kehittämiseen. (Way 1967)

*Anna-Lena Østern on erottanut 15 eri genreä. *Hannu Heikkinen (2005) erottaa kolme genreä: osallistava draama, esittävä draama ja soveltava draama. *Osallistavassa draamassa tutkitaan ”draamallisen fiktion avulla ja sen kautta jotain asiaa, teemaa tai ilmiötä”. Sen alalajeja ovat draamaleikki, tarinankerronta ja prosessidraama. Niissä luodaan fiktiivinen maailma, jonka sisällä työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. *Esittävä draama tehdään katsottavaksi

Improvisoiva ongelmanratkaisu Ritva Nyfors (1995) *yhteistyötaitojen eli draaman harjoittelua ja arviointia

*yhteistyötaitojen kehittämistä *Ryhmää kohden tarvitaan aikaa 20 min: suunnitteluun 10 min, ongelmanratkaisuun improvisoiden 5 min ja arviointiin 5 min *Esim. Robin Hood

Kirjallisuuden elävöitysdraama prosessidraamaa luetaan teksti arvotaan (jaetaan) roolihenkilöt haastattelijoita 1—2

Hannu Heikkinen 2002 *draamakasvatus on kattavampi kuin draamapedagogiikka tai teatterikasvatus, sillä se sisältää draamakasvatuksen genret ja teatteritoiminnan koulussa. *Jotta toiminta olisi esteettis-kasvatuksellista, siinä pitää olla vakavan leikillisyyden perusvire: vapaus tutkia, luoda, katsoa ja kokeilla. *Hän selvitti teatterin methexistä. Teatterille on ominaista kaksoiskohtaaminen: näemme yhtä aikaa sekä roolihenkilön että näyttelijän.

Soile Rusanen (2002) * halusi saada tietoa oppilaiden kokemuksista ilmaisutaidon tunneilla * käytti oppimispäiväkirjoja, haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia *halusi kehittää teatteripedagogiikkaa. *onko ilmaisutaidolla sellaisia kvaliteetteja lasten kokemuksissa, että sen avulla saavutetaan jotain merkityksellistä lapsen, koulun ja yhteiskunnan kannalta

Tapio Toivanen (2002) *Tutkimusjoukkona oli 15 Helsingin II normaalikoulun 5. – 6. luokan vapaavalintaiseen teatterijaksoon hakeutunutta oppilasta. *yhdeksän luokanopettajaopiskelijaa * Aineistonkeruumenetelminä olivat henkilökohtaiset päiväkirjat, jaksojen lopussa tehdyt kyselyt ja loppuhaastattelu.

Timo Sinivuori (2002) * teatteriharrastajien (n 130, 13 – 74-vuotiaita) harrastusmotiiveja ja erilaisia kokemuksia esityksen (epä)onnistumisen syistä.