Uskosta ja tiedosta

•” Usko on suuri huijaus, suuri tekosyy olla ajattelematta ja arvioimatta todistusaineistoa. Usko (faith) on uskoa (belief) todistusaineistosta huolimatta, tai ehkä jopa juuri siksi, että todisteita ei ole.“   - Richard Dawkins

Uskonnollinen usko Henkilöllä on uskonnollinen usko silloin, kun hän muodostaa positiivisen tiedollisen asenteen koskien uskonnollista väitettä p. ”positiivinen tiedollinen asenne”: Henkilö pitää väitettä p totena tai hän toivoo, että p olisi totta.

Uskolla tarkoitetaan yleensä tietoista suhdetta johonkin väitteeseen; usko on niin sanottu propositionaalinen asenne. Esimerkiksi jos kuulen väitteen: ”poliisi on tulossa tännepäin”, vain muodostaa erilaisia propositionaalisia asenteita suhteessa väitteeseen. Minulle on mahdollista uskoa väite, voin toivoa, että se olisi totta, voin toivoa ettei se olisi totta, voin pelästyä väitettä, voin epäillä väitteen todenperäisyyttä, ja niin edelleen.

usko kristillinen teismin totuuteen sisältää monia erilaisia propositionaalisia asenteita. Usko ymmärretäänkin usein ”elämänmuotona”, jolloin korostetaan uskon käytännöllistä aspektia; usko ilmenee tiettyinä käytänteinä, jotka ovat seurausta hänen uskomuksistaan.

Järki Joitakin tapoja ymmärtää mitä ’järki’ tarkoittaa: Aristoteles: Järki sielunkykynä erottaa meidät eläimistä Valistus: järki on yleispätevä totuuden kriteeri Pragmatismi: järkevää on se mikä auttaa saavuttamaan halutun päämäärän Postmodernismi: järki on vallankäytön väline kognitiotiede: järki on sosiaalisen neuvottelun väline, joka perustuu intuitioihin

SS-lääkäri Sigmund Rascher -Suoritti kokeita vangeilla, joita hän jäädytti kuoliaaksi jäisessä vedessä -Tulokset olivat tieteellisiä, mutta tapa jolla ne hankittiin oli moraaliton -”tekninen järki” toimi hyvin, ”moraalinen järki” ei 

Uskonto ja totuus Episteemiset ja pragmaattiset perusteet Uskonnollisuudella on hyviä seurauksia (pragmaattinen väite) Uskonnolliset väitteet ovat totta (episteeminen väite) Jos uskonto tuottaa mitattavissa olevaa hyvää, silloin on uskominen voi olla järkevää pragmaattisessa mielessä Jos uskonnon väitteitä voidaan pitää tosina tai totuudenkaltaisina, uskominen voi olla järkevää episteemisessä mielessä

Tieto ”perusteltu tosi uskomus”? ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä tiedon kriteeriä useita sinänsä hyviä kriteereitä: tieto pohjautuu evidenssiin; tieto pohjautuu prosessiin, jonka tiedämme synnyttävän tietoa; tieto pohjautuu älyllisiin hyveisiin; tieto on sellaista, joka saa tukea siitä minkä jo tiedämme todeksi; tietoa voi testata jne.

Gettier-tapaukset

Propositionaaliset asenteet ja varmuus

Tieto episteemiset eli tiedolliset kriteerit: totuuteen suuntautuminen pragmaattiset eli käytännölliset kriteerit: johonkin väitteeseen suhtautuminen positiivisesti saattaa voimaan jonkin hyvän asiantilan

uskonnollinen usko Doksastinen usko: A uskoo että p. Heikko doksastinen usko: A pitää mahdollisena että p. Ei-doksastinen tai käytännöllinen usko: A toivoo että p. ”doksastinen”, uskomuksiin liittyvä (belief)

Doksastinen usko Uskonnollinen usko edellyttää uskoa, että p, mutta se voi sisältää myös monia muita asenteita ollakseen uskonnollista uskoa varsinaisessa mielessä. Nämä muut asenteet voivat olla esimerkiksi rakkaus, joka antaa oikean muodon uskolle, tai luottamus armoon.

Doksastinen usko On mahdollista uskoa, että p jonkun toisen todistuksen perusteella. Jotkut korostavat tiedollista autonomiaa eli sitä, että minulla itselläni tulee olla pääsy uskon kannalta olennaiseen evidenssiin. Näin ajatteli esimerkiksi John Locke. Toisaalta näyttää siltä, että tämä on liian korkea vaatimus uskolle. Tällöin olisi periaatteessa mahdollista, että usko että p perustuu luotettavan todistajan todistukseen, johon minulla on hyvät perusteet suhtautua totuudenmukaisena.

Doksastinen usko Uskonnollisen uskon ei tarvitse perustua julkisiin argumentteihin. Näin ajattelevat episteemiset eksternalistit, kuten Alvin Plantinga. Riittää, että usko on sellaisen prosessin synnyttämä, jonka luotettavuutta ei ole syytä epäillä.

Doksastinen usko Usko ”tieteellisenä hypoteesinä” (Nancey Murphy) ”kehysperiaatteet” ja ”korkeamman tason kehysperiaatteet” Kehysperiaatteet sisältävät sen konkreettisen evidenssin mitä meillä on uskomuksiemme tueksi. Korkeamman tason kehysperiaatteet sisältävät sellaiset aksioomat, joiden pohjalta me arvioimme evidenssiä. Myös tieteenfilosofiassa voidaan ajatella, että tiedonhallintaprosessimme perustuvat aksiomaattisiin korkeamman tason kehysperiaatteisiin, jotka ovat evidentiaalisesti alimääräytyneitä.

Heikko doksastinen usko Voimme puhua heikosta doksastisesta uskoa silloin, kun henkilöllä ei ole täyttä varmuutta että p. Sen sijaan hän voi olettaa, pitää mahdollisena että p, ja hän voi hyväksyä p:n perustaksi omalle toiminnalleen. Heikko doksastinen usko on episteemisesti luvallista eli se ei riko mitään episteemistä normia tai velvollisuutta, koska tällöin henkilöllä ei ole uskoa, että p. Toisin sanoa heikko doksastinen usko ei edes väitä olevansa tietoa. Silti se on asenteena rationaalinen.

Ei-doksastinen eli käytännöllinen usko Käytännöllinen usko on luonteeltaan sellaista, jossa uskon episteemisellä totuudella ei ole keskeistä roolia. Tämä ei tarkoita, että käytännölliseen uskoon ei liittyisi uskomusasenteita. Yksi tällainen uskomusasenne voi olla toivo. Toivolla tarkoitetaan, että henkilö ei pidä todennäköisyyttä että p mahdottomana, ja hän haluaa sen olevan totta. Usein näissä tapauksissa keskiöön nousee tietynlainen toiminta uskomuksen sijaan.

Ei-doksastinen eli käytännöllinen usko Käytännöllisen uskon piirissä oletetaan tyypillisesti, että evidenssiä ei ole tarpeeksi takaamaan p:n totuus. Usko merkitsee näin ollen jonkinlaista riskiä. Milloin on rationaalista lopettaa lisäevidenssin etsiminen ja siirtyä toimintaan? Eli milloin on rationaalista siirtyä episteemisestä harkinnasta pragmaattiseen harkintaan. Henkilöllä on jo jonkin verran evidenssiä p:n puolesta Henkilöllä on hyvä syy uskoa, että hän ei tule löytämään voimakasta vastaevidenssiä Päätöksen lykkäämisellä olisi mahdollisesti vakavia seurauksia

Kaksi näkökulmaa Evidentiaalinen lähtökohta Tässä tehdään oletus, että usko voi olla rationaalista tai että uskonnollinen usko täyttää tiedon vaatimukset. Sen jälkeen osoitetaan kuinka tämä voi toteutua. Jos on mahdollista osoittaa, että on olemassa uskonnollisen uskon ilmenemismuoto Z, joka täyttää rationaalisuuden ennaltamääritetyn kriteerin, tällöin uskon ja tiedon välillä ei ole ristiriitaa. Käytännöllinen lähtökohta Tässä lähdetään liikkeelle siitä eletystä tilanteesta, jossa ihmisillä on uskonnollinen usko. Tälle uskon muodolle annetaan sitten formaalinen kuvaus. Sen jälkeen arvioidaan, voidaanko tällaista uskoa pitää jossakin mielessä rationaalisena.