Suomen luonnon haavoittuvuus III Suomen luonnon haavoittuvuus

13. Itämeri on murtovesiallas 1. Avainsanat 2. Itämeren ominaispiirteet 3. Itämeren rannat 4. Itämeren levävyöhykkeet 5. Murtoveden tarjoamat haasteet eliöille 6. Tuttuja ja tuntemattomia 7. Itämeren tila ja tulevaisuus 8. Tehtävät 9. Kuvat

Avainsanat: Itämeri Murtovesi Suolapulssi Veden kerrostuneisuus Levät Rakkolevä Tulokaslaji Suojelusopimukset Ympäristöuhat

Itämeren ominaispiirteet Matala murtovesiallas keskisyvyys 54 m syvin kohta 459 m, Landsortin syvänne Veden hidas vaihtuminen Suuri valuma-alue (n. 4 x Itämeren pinta-ala) suurin osa kuormituksesta tulee maataloudesta Suolapulssi: yksittäinen, voimakassuolaisen ja hapekkaan veden sisäänvirtaus Jäätilanne vuosittain vaihteleva merijäähän sitoutuu n. 1/3 siitä suolamäärästä, mikä on vedessä Kuva kirjan sivulta 72

Itämeren ominaispiirteet 2 Suolapitoisuuden harppauskerros eli halokliini pinnassa vähäsuolaista, pohjassa suolaisempaa ei Pohjanlahdella Niukka pohjaeläimistö happikatoalueilla lähes kadonnut Lämpötilan harppauskerros eli termokliini matalilla vesialueilla täyskierto Murtovedessä ei viihdy hyvin suolaisen eikä makean veden lajit yksilöt pienikokoisia eliöstön biodiversiteetti valtamerta niukempaa elinalueet jakautuvat suolaisuuden mukaan (esim. turska) relikti- eli jäännelajit (esim. kilkki) omia murtovesilajeja ei ole ehtinyt kehittyä paljon yksilöitä vähän lajeja Kuva kirjan sivulta 72

Itämeren rannat Kovat kalliorannat ulkosaariston vähäpuustoiset kallioluodot lannoitus lintujen ulosteesta Pehmeäpohjaiset rannat rehevä ruovikko ja rannan monipuolinen kasvillisuus jokien lähellä (lieju ja muta kerrostuneet) Maannousemarannat Pohjanmaan ranta-alueet kivet, karit, lohkareet, hiekkadyynit, rantaniityt ja vesijättömaa ovat tyypillisiä Ulappa (avovesialue) eläin- ja tuottajaplankton Saaristot sisäsaaristo ulkosaaristo Kuva kirjan sivulta 72

Itämeren levävyöhykkeet Kovapohjaisilla kalliorannoilla Vesiraja syanobakteerit planktonlevät Rihmalevävyöhyke (esim. ahdinparta) < 1 m syvyys Ruskolevävyöhyke (esim. rakkolevä) 1 m – 10 m syvyys rakkolevä avainlaji Punalevävyöhyke jopa yli 10 m syvyys kykenevät käyttämään sinivihreää valoa Kuva kirjan sivulta 72

Murtoveden tarjoamat haasteet eliöille Vähäinen suolapitoisuus Happikato Lämpötilojen vuodenaikaisvaihtelu Vähäiset pinnan vaihtelut Syvät vesialueet puuttuvat Rehevöityminen ja ympäristömyrkyt Tulokaslajit Ajoittainen jääpeite Kuva kirjan sivulta 72

Tuttuja ja tuntemattomia Tulokaslaji viimeisen 100 vuoden aikana levinnyt laji Vieraslaji tulokaslaji, joka ei ole levinnyt omin avuin laivojen mukana istutetut kannat Kuva kirjan sivulta 72

Itämeren tila ja tulevaisuus Itämeren kokonaistilanne heikentynyt Itämeren uhat: rehevöityminen raskasmetallit halogenoidut hiilivedyt öljy liikakalastus Tulevaisuus: Itämeren alueen asukkaiden toimet kansalliset sopimukset kansainväliset sopimukset Kuva kirjan sivulta 72

Tehtävät Suolapulssi Suolapulssi ja turska Kaavio Käsitteet YO S-04 Kansallispuisto Ympäristöuhat Eliölajit

1. Suolapulssi Miten valtamerestä tuleva voimakas suolapulssi vaikuttaa veden laatuun Itämeren syvänteissä Suomen rannikolla?

2. Suolapulssi ja turska Miten suolapulssi vaikuttaa turskan menestymiseen? Miksi?

3. Kaavio Tarkastele oheista kaavakuvaa. Miten perustuotanto eläinplanktonin ja pohjaeläinten määrä kalastus on muuttunut Itämeressä?

4. Käsitteet Selitä termit: suolaisuuden harppauskerros lämpötilan harppauskerros sisäinen kuormitus reliktilaji

5. YO S-04 Itämeren ekologinen haavoittuvuus on ollut pitkään huolenaiheena. Mihin Itämeren häiriöherkkyys perustuu, ja miten Itämeren tilaa voitaisiin kohentaa?

6. Kansallispuisto Kuvaile Itämeren alueen suomalaisen kansallispuiston, kuten Perämeren, Saaristomeren, Itä-Uudenmaan kansallispuiston, luontoa (eläin- ja kasvilajistoa) sekä sen maiseman erityispiirteitä.

7. Ympäristöuhat Selvitä lyhyesti perustellen neljä merkittävää, erityyppistä Itämeren ympäristöuhkaa.

8. Eliölajit Miksi Itämeressä on muihin samankokoisiin meriin verrattuna vähän eliölajeja?

VASTAUS 1: Suolapulssi Raskas suolainen vesi työntyy syvänteisiin ja hapettaa ne Rehevöitymisen merkit kuten levien ja syanobakteerien massaesiintymät vähenevät.

VASTAUS 2: Suolapulssi ja turska Turskan kutu onnistuu Itämeren syvänteissä, jos suolapitoisuus (1012 promillea) ja happipitoisuus (2 mg/l) on riittävä. Itämeren oma turskakanta ja muutkin suolaisen veden lajit runsastuvat ja leviävät pohjoisemmaksi vain suolapulssien jälkeen.

VASTAUS 3: Kaavio Perustuotannon määrä on lähes kaksinkertaistunut Itämeressä 90 vuoden aikana. Eläinplanktonin määrä on myös lähes kaksinkertaistunut 90 vuoden aikana. Pohjaeläimistö ja kalasto ovat runsastuneet. Hylkeiden merkitys kalastuksessa on vähentynyt ja ihmisen merkitys puolestaan korostunut (ja ylittänyt tiettyjen lajien kuten turskan kohdalla Itämeren kantokyvyn).

VASTAUS 4 1/2: Käsitteet Itämeren veden suolaisuus muuttuu pintakerroksen vakiosuolaisuudesta nopeasti noin 5080 m syvyydessä syvän veden suolaisuudeksi. Tämä nopean muutoksen kerros on suolaisuuden harppauskerros eli halokliini. Harppauskerros on pysyvä ominaisuus ja se estää raskaamman pohja- ja kevyemmän pintaveden sekoittumisen. Pohjanlahdella ei halokliinia ole, minkä vuoksi pohjan kunto ja meren tila on siellä varsinaista Itämerta ja Suomenlahtea parempi. Lämpötila voimistaa Itämeren tiheyskerrostuneisuutta kesällä, jolloin pintaan muodostuu kevyempi lämpimän veden kerros, jonka paksuus kesällä on tyypillisesti 1020 m. (+4-asteinen vesi on raskainta ja painuu pohjalle).

VASTAUS 4 2/2: Käsitteet Hapellisissa olosuhteissa fosfaatteja varastoituu pohjasedimenttien rauta- ja muihin metallioksideihin, eivätkä ne lisää enää perustuotantoa. Hapettomissa oloissa metallioksideihin sitoutunut fosfori kuitenkin vapautuu fosfaatteina veteen. Näin syntyy noidankehä, mikä lisää Itämeren rehevöitymistä ulkoisen kuormituksen kanssa. Relikti- eli jäännelaji elää nykyalueellaan jäänteenä aiemmasta laajemmasta levinneisyydestä. Populaatio on usein eristyneenä lajin päälevinneisyysalueesta. Itämeren tyypillisiä mereisiä reliktilajeja ovat merivalkokatka ja norppa. Jääkauden jääjärvien reliktejä edustavat Itämeressä kilkki ja härkäsimppu.

VASTAUS 5 1/2: YO S-04 Matala ja melko suljettu sisämeri, jonka vesi on vähäsuolaista, kerrostunutta murtovettä. Vesi vaihtuu hitaasti (keskimäärin 30 vuodessa), kovien myrskyjen yhteydessä suolaisen ja hapekkaan veden pulssit Ekosysteeminä nuori. Meri- ja järvivaiheet ovat vuorotelleet viimeisen jääkauden jälkeen. Kolmentyyppistä lajistoa: makeanveden, murtoveden ja valtameren lajeja. Vähälajisuus tekee mahdolliseksi uusien tulokaslajien tunkeutumisen Itämeren tyhjiin ekologisiin lokeroihin. Itämeren valuma-alueella elää lähes sata miljoonaa ihmistä. Yhdyskuntajätevedet, teollisuuden päästöt ja pelloilta valuvat ravinteet sekä kalankasvatus kuormittavat Itämerta. Ravinnekuormitus (etenkin typpi ja fosfori) rehevöittää Itämerta, mistä osoituksena ovat loppukesäisin esiintyvät leväkukinnat. Ympäristömyrkyt, mm. klooratut hiilivedyt ja raskasmetallit rikastuvat etenkin ravintoketjun huipulla oleviin lajeihin, petokaloihin, -lintuihin (mm. merikotka) ja -nisäkkäisiin (hylkeet). Ympäristömyrkyt vaikeuttavat näiden eläinten lisääntymistä. Myrkkyjen käyttö on viime aikoina vähentynyt.

VASTAUS 5 2/2: YO S-04 Vilkas laivaliikenne, joka ruoppauksineen, päästöineen ja aaltoineen häiritsee etenkin rannikkoekosysteemejä. Itämeren mataluus ja karikkoisuus sekä vaikeat jääolot lisäävät öljyonnettomuuksien riskiä. Säiliöalusten koko on kasvanut ja uusia öljysatamia on rakennettu ja suunnitteilla. Veteen päässyt öljy tahrii lintuja, pilaa rantoja ja vaikuttaa haitallisesti planktoniin ja lopulta pohjaeläimiin. Veden kylmyys pitkittää öljyvahingoista toipumista. vuonna 1980 solmittiin Itämeren suojelun yleissopimus eli ns. Helsingin sopimus ja samalla muodostettiin Itämeren suojelukomissio HELCOM. Siinä toimivat rantavaltiot yhdessä Euroopan unionin kanssa.Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoitteena on tervehdyttää Itämeri ja palauttaa sen hyvä tila. Ohjelma kattaa Itämeren keskeisimmät kysymykset eli rehevöitymisen, haitalliset aineet ja meren kemiallisen saastumisen, merenkulusta aiheutuvat uhat sekä meriluonnon monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun. Jokaisen ihmisen vastuu päivittäisissä valinnoissa vaikuttaa osaltaan Itämeren tilanteeseen.

VASTAUS 6: Kansallispuisto Internet: esimerkiksi luontoon.fi- sivusto

VASTAUS 7: Ympäristöuhat esim. pelkkä ”saastuminen” ei riitä uhaksi. Esitetty uhka ja lyhyt perustelu rehevöityminen (N, P) → kuolleet pohja-alueet, sinileväongelmat… saastuminen (ympäristömyrkyt, öljy) liikakalastus (tehokkaat pyyntimenetelmät…) tulokaslajit (vaeltajasimpukka, merirokko, merimetso…) ilmastonmuutos (suolaisuuden, lämpötilan, rantaviivan muutokset)

VASTAUS 8: Eliölajit pieni suolapitoisuus ja sen alueelliset ja ajalliset vaihtelut, vuorovesi ja syvänteet puuttuvat, veden kylmyys talvinen jääpeite ja pimeys merilajeille ei kunnollinen meri, eikä järvilajeille sopiva järvi Itämeren nuoruus (omat murtovesilajit eivät ole ehtineet kehittyä)

Kuvat