Mitä jokaisen kasvatustieteilijän tulisi tietää kasvatusfilosofiasta, laadullisesta tutkimuksesta ja kasvatussosiologiasta Opetusnäyte Oulun yliopistolla 12.9. 2016, klo 12.30-13.00, KTK 112 Rauno Huttunen

Kysymys humanismista Kysymys “mitä on ihminen”, on filosofian peruskysymyksiä samoin, kuin se on kasvatustieteen peruskysymys. Kuuluuko ihmiselle tahdonvapaus (humanismi) vai eikö kuulu (anti- humanismi) ja mitä tästä valinnasta seuraa kasvatukselle. Voidaanko ihminen kasvattaa kantilaiseksi tahdonvapauden omaavaksi valistuneeksi ja itseohjautuvaksi persoonaksi, vain onko ihminen jäännöksettä kulttuurinsa tai aivofysiologiansa puolesta rakenteellisesti tai kausaalisesti determinoitu (määräytynyt). Kantilainen humanismi nojaa Bildungin (sivistys/henkinen kasvu) käsitteeseen, joka pohjautuu antiikin Kreikan paideian ja antiikin Rooman humanitaksen ideaan. Ihminen tarvitsee kasvatusta, mutta voiko tavoitteena olla humanistinen ja valistunut vapaus vai onko se vain illuusiota?

Sartre: Eksistentialismikin on humanismia (1945) “Koska eksistenssi edeltää olemusta, ihminen on moraalisesti vastuussa siitä, mitä hän on ja mitä hän muille tekee. Hän ei ole vain vastuussa itselleen vaan kaikille ihmisille. Ei Jumala eikä yhteiskunta voi ottaa pois tätä eksistentiaalista vastuuta. Joka kerta kun valitsen, olen vastuussa itselle ja toisille, koska valinnoillani luon kuvaa ihmisestä. Kun teen jotain, toimin samalla eräänlaisena lainsäätäjänä, joka valitsee koko ihmiskunnalle. Tämä ihmisen tilanne aiheuttaa eksistentiaalisia tunteita kuten ahdistusta, luopumusta ja epätoivoa. Jos joku yrittää kieltää eksistentiaalisen vapauden ja vastuun, hän syyllistyy itsepetokseen ja kärsii eksistentiaalisesta huonosta omastatunnosta.”

ESSENTIALISMI EKSISTENTIALISMI

KULTURALISMI ESSENTIALISMI EKSISTENTIALISMI NATURALISMI

TEOREETTINEN HUMANISMI KULTURALISMI TEOREETTINEN HUMANISMI ESSENTIALISMI EKSISTENTIALISMI TEOREETTINEN ANTIHUMANISMI NATURALISMI

Methodologinen naivismi kvantitatiivinen kvalitatiivinen

Sosiologia Kimmo Jokinen & Kimmo Saaristo: Sosiologia (2005), s. 10: Ensimmäisessä luvussa esitellään sosiologia tieteenä: mikä on sen tutkimuskohde ja miten se eroaa arkitiedosta, taiteesta ja muista tieteistä. Sosiologian tutkimuskohteiksi määritellään sosiaalinen ja moderni yhteiskunta. Sosiologia on aina jollakin tavoin kiinnostunut nimenomaan sosiaalisesta, kuten ihmisten välisestä vuorovaikutuk-sesta ja yksilöiden suhteista yhteisöihin… Sosiologiaa pidetään myös oman aikansa yhteiskuntaa tai modernia aikaa tutkivana tieteenä… sosiologinen tieto ei ole vain tietoa yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Sosiologia myös tuottaa näitä ilmiöitä osallistumalla niiden nimeämiseen.

Kasvatussosiologia Sosialisaatio on sosiologian, kasvatustieteen, sosiaalipsykologian ja muutaman muun tieteen ydintutkimusalue. Jokainen merkittävä sosiologi on sanonut jotain sosialisaatiosta. Berger & Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen, 147-165 Yksilö ei kuitenkaan synny yhteiskunnan jäseneksi. Hänellä on syntyessään taipumus sosiaalisuuteen ja hänestä tulee yhteiskunnan jäsen. Jokainen yksilö käy siten elämässään läpi tapahtumasarjan, jonka kuluessa hän saa valmiudet osallistua yhteiskunnalliseen dialektiikkaan[…] Lapsi sisäistää vanhempiensa maailman koko maailmana, ei johonkin tiettyyn institutionaaliseen kehykseen kytkeytyvänä maailmana[...] Sekundaari-sosialisaatio on institutionaalisten tai instituutio-perustaisten “osamaa-ilmojen” sisäistämistä[...] Sekundaarisosialisaatiossa roolit ovat verrattain yksilöitymättömiä eli irtautuvat helposti rooleja esittävistä yksilöistä, minkä seurauksena tietyn opettajan opettamaa tietoa voi opettaa myös joku toinen opettaja[...] Primääri- ja sekundaarisosialisaation institutionaalinen työnjako vaihtelee tiedon yhteiskunnallisen jakautumisen mukaan.

SOSIALISAATIO KASVATUS KOULUTUS Ilmisosialisaatio eli tarkoitusperäinen sosialisaatio KASVATUS Institutionaalisesti erikoistunut, virallinen sosialisaatio: KOULUTUS Sosiaalistamiseen erikoistuneissa Instituutioissa tapahtuva tavoite-tietoinen vaikuttaminen Kivistö & Vaherva: Kasvatussosiologia, s. 30

Kolme sosiologian klassikkoa Karl Marx 1818 – 1883 Émile Durkheim 1858 – 1917 Max Weber 1864 – 1920