KRISTILLISTEN KIRKKOJEN EETTISET PAINOTUKSET

KATOLINEN KIRKKO Katolisen etiikan pohjana on Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) ajattelu: Kaikki Jumalan luoma on hyvää ja pyrkii kohti hyvää eli Jumalaa, erilaisin, luotua olemustaan vastaavin tavoin. Ihmisen tavoitteena hyveiden kehitys ja pyrkimys tosi ihmisyyteen. Tämä näkyy onnellisuuden tavoitteluna. Syvin onnellisuus ei toteudu tässä elämässä vaan vasta kuoleman jälkeen, jolloin täyttymys ja onnellisuus saavutetaan Jumalan luona. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen erehtyy usein valitsemaan väärät keinot päämääränsä toteuttamiseen. Kirkon opetus edustaa jumalallista todellisuutta vastaavaa oikeaa moraalia maailmassa; se auttaa hyvissä töissä edistyvää kristittyä tietämään oikean ja väärän.  >> Uskonto ohjaa moraalia.

KATOLINEN KIRKKO moraaliteologia on luonnollisen lain etiikkaa = luonto (todellisuus) sisältää lain, jonka mukaan hyvää on tehtävä ja pahaa vältettävä

LUTERILAINEN KIRKKO Luterilainen kirkko noudattelee ns. luonnollista moraalilakia, jonka mukaan ihmiskunnalla on luonnostaan jonkinlainen ymmärrys siitä, mikä on oikein ja väärin. Moraali- ja pelastus on erotettu toisistaan: ”Ihminen pelastuu yksin uskosta...”   Usko antaa kuitenkin motivaatiota moraaliseen toimintaan. Ihminen on Jumalan rakkauden välikappale lähimmäiselle. Syntisenä ihminen pyrkii omaan etuunsa, ja hänet on pakotettava ottamaan lähimmäinen huomioon. Eettisissä kysymyksissä korostetaan yksilön omantunnon toimintaa ja järjen käyttöä. >> Kirkko ei voi antaa tarkkoja moraaliohjeita yksityistapauksia varten, vaan kristityn tulee ratkaista ne siten, että hän pyrkii toteuttamaan yleisiä kristillisiä arvoja, kuten rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä.  Lähimmäisen hyvä on teon ainoa kriteeri.

MARTTI LUTHERIN REGIMENTTIOPPI uskonpuhdistaja Martti Lutherin (k. 1546) luoma käsitys Jumalan nk. kahdesta hallintavallasta eli regimentistä. Regimenttioppi syntyi Lutherin ratkaisumalliksi Jeesuksen vuorisaarnassa (Matt. 5–7) esittämiin eettisiin vaatimuksiin, joissa edellytetään mm. kääntämään viholliselle aina toinen poski. Keskeinen kristillisten kirkkojen eettinen ongelma kautta aikojen on ollut se, miten soveltaa tällaista täydellistä väkivallasta kieltäytymisen periaatetta yhteiskuntaelämässä. Luther ratkaisi asian seuraavalla tavalla: Jumala hallitsee maailmassa kahden ”kätensä” eli lain ja evankeliuminavulla:

Luther ratkaisi asian seuraavalla tavalla: Jumala hallitsee maailmassa kahden kätensä avulla: HENGELLINEN REGIMENTTI MAALLINEN REGIMENTTI >> KIRKKO >> ESIVALTA julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja muistuttaa oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta evankeliumin sanan avulla kirkko voi vedota yksityisen kristityn omatuntoon, mutta ei voi puuttua maalliseen vallankäyttöön.   käyttää jumalallista valtaa ja pitää yllä lainsäädännön avulla yhteiskunnallista rauhaa ja järjestystä estää vahvempia sortamasta heikompia pakottaa lain avulla oikeudenmukaisuuteen ei saa pakottaa ihmisen omaatuntoa.

Mitä tekee kristitty tuomari rosvolle tai murhamiehelle?

Mitä tekee kristitty tuomari rosvolle tai murhamiehelle? Tuomarin virassa hän kuuluu maallisen regimentin piiriin ja tuomitsee syyllisen lain edellyttämällä tavalla. Hengellisen regimentin alueella eli yksityisenä kristittynä hänen tulee antaa lähimmäiselleen tämän pahat teot anteeksi.  Lain ”kahta käyttöä” tarvitaan Lutherin mukaan siksi, että lähimmäisenrakkaus ei kuitenkaan koskaan toteudu täydellisenä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja siksi tarvitaan maallista lakia suojelemaan lähimmäistä ja hänen oikeuksiaan.

REFORMOIDUT KIRKOT Reformoidut kirkot korostavat Raamattua lakikirjana: Oikeat eettiset ohjeet ovat löydettävissä Raamatusta.  Syntiinlankeemuksessa ihmisen luonnollinen moraalitaju on turmeltunut, mutta uskovaisilla on erityistä eettistä tietoutta. Jumalan armo auttaa ihmisiä tekemään oikeita tekoja. Oikeasta elämästä seuraa siunaus. Ihmisen on julistettava Jumalan kunniaa teoillaan.  Oppi predestinaatiosta tarkoittaa, että toiset ihmiset on etukäteen määrätty joko pelastukseen tai kadotukseen. Tällainen näkemys on johtanut ulkonaisen elämän menestyksen tavoitteluun, jota on pidetty merkkinä ”valittujen” joukkoon kuulumisesta.   Yhteiskunta tuli kristillistää ja siitä seurasi, että varsinkin uskonpuhdistuksen ja sitä seuranneella puhdasoppisuuden ajalla (1600–1700) reformoituja kirkkoja leimasi ankara kirkkokuri. 

LISÄTIETOA REFORMOIDUSTA KIRKOSTA Reformoidun kirkon perinteestä on lähtöisin myös joukko radikaaleja ryhmiä ja lahkoja. Yhteisenä korostuksia: Ryhmällä on hallussaan oikea usko ja sen mukainen oikea elämä. Uskova elää pahan maailman keskellä. Yhteistyö maallisissakin asioissa voi johtaa uskon kannalta vaarallisiin kompromisseihin. Ns. menestyksen teologian mukaan oikea, vahva usko tuottaa Jumalan siunauksen ja sen myötä uskova menestyy elämässään kaikella tavalla.

ORTODOKSINEN KIRKKO Usko on perimmältään mysteeri.  >> Kirkko on ottanut niukasti kantaa eettisiin kysymyksiin. ei kokonaisesitystä opista tai etiikasta oppi ja etiikka tulevat esille liturgiassa arki on jumalanpalveluksen jatkumista Oikea usko synnyttää ihmisessä oikeaa moraalia. Eläminen kirkon yhteydessä ja ahkera liturgiaan osallistuminen kasvattavat ihmistä hyvyydessä ja rakkaudessa, hän jumalallistuu. Jumalallistumisessa ihminen löytää todellista olemustaan eli sitä millaiseksi Jumala on hänet tarkoittanut.  >> Löytäessään todellista itseään ihminen alkaa nähdä Jumalan kuvan myös toisissa.

LÄHTEITÄ: http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_3_3.html Uusi Arkki 3: opettajan materiaali