UE3 Ihmisen elämä ja etiikka Raamattu ja etiikka Syksy 2014 / MSo

Ota kantaa ”Raamattu on elämän ohjekirja, jonka sivuilta kristittyjen on tarkastettava, mikä on oikein.” ”Ihminen tietää järkensä ja omantuntonsa avulla, mikä on oikein.”

Sola Scriptura –periaate 1500-l ”Me uskomme, opetamme, ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.” Evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjat (1500-l). Yksimielisyyden ohje, 1.

Raamattu ja kristillinen etiikka Nykyään ajatellaan enemmän näin: Raamattu sopii etiikan käsikirjaksi huononlaisesti, ainakin sellaiseksi käsikirjaksi, josta olisi poimittavissa oikea vastaus kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Tähän on useita syitä:

Maailmassa on tapahtunut Raamatun kirjoittamisen jälkeen paljon sellaista, mihin Raamattu ei ota lainkaan kantaa (esim. geeniteknologia tai ydinvoima). Raamattu antaa joihinkin kysymyksiin selkeän kannan ja toisenkin, täysin vastakkaisen (esim. avioero). Jotkut Raamatun ohjeista tuntuvat meistä moraalittomilta (esim. tottelemattoman lapsen tappaminen kivittämällä tai orjan alistuminen isäntänsä tahtoon).

Raamatun ohjeet edellyttävät tulkintaa Kaikki kristilliset kirkot perustavat opetuksensa Raamattuun. Raamatun yksittäisiä ohjeita ei kuitenkaan voi eikä pidä soveltaa suoraan nykyaikaan. Järjen ja moraalisen harkinnan käyttö on välttämätöntä Raamatun tulkinnassa. Yksittäisten ohjeiden sijaan nykyajan eettisiin kysymyksiin voidaan hakea ratkaisuja Raamatun yleisten periaatteiden pohjalta.

Kolmivaiheinen prosessi Kun eettiset kysymykset ovat esillä kirkon päättävissä elimissä ensimmäistä kertaa, kartoitetaan miten asiaan pitäisi Raamatun perusteella suhtautua ja mitä Raamattu asiasta opettaa. Tämän jälkeen pohditaan miten Raamatussa esitetty tilanne suhteutuu ajankohtaiseen tilanteeseen ja miten yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet. Lopuksi kysymystä lähestytään opin, etiikan  ja ihmiskäsityksen valossa.

Kymmenen käskyä VT:n kymmenen käskyn lailla eli dekalogilla on ollut suuri vaikutus länsimaiseen ajattelutapaan ja lainsäädäntöön. Käskyt heijastavat ikiaikaista perimätietoa, sukuetiikkaa. Niiden tarkoituksena oli suojella elämää. Jo varhaiset kristityt päättelivät, että Mooseksen lain kultilliset määräykset eivät sido heitä, mutta 10 käskyä velvoittaa myös kristittyjä.

Lutherin mukaan kymmenen käskyä edustavat kaikille ihmisille yhteistä luonnollista moraalilakia: ”(…) kymmenen käskyä on jo ennalta kirjoitettu ihmisten sydämiin (…).” Kymmenen käskyä on moraalin minimi, lähtökohta. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko opettaa, että kristitty tarvitsee kymmenen käskyn (ja kultaisen säännön) lisäksi erityisiä evankeliumin käskyjä (Vuorisaarna).

Profeetat arvostelivat vallitsevia oloja Tärkeää eettistä ainesta on myös VT:n profeettakirjoissa. Profeetat hyökkäsivät yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja köyhien riistoa vastaan: ”Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua (…).” Jes.1:16-17

Jeesuksen eettinen opetus Jeesuksen etiikan tiivistelmä on vuorisaarna (Matt.5-7). Vuorisaarnan tunnetuinta kehotusta kutsutaan kultaiseksi säännöksi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” Vuorisaarna edustaa radikaalia lähimmäisenrakkauden etiikkaa. Se kehottaa eettiseen täydellisyyteen, tulemaan Jumalan kaltaiseksi.

Jeesuksen julistuksen keskipisteessä oli sanoma esiin murtautuvasta Jumalan valtakunnasta. Se vaatii omanlaistaan etiikkaa, joka kiteytyy kultaisen säännön ohella rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden käskyjen varassa ovat laki ja profeetat.”

Rakkaus perusperiaatteena ”Kristillinen etiikka” ei ole moraaliteoria, vaan yleiskäsite erilaisille kristinuskossa esiintyville eettisille näkemyksille. Jeesuksen opetuksissa korostuvan rakkauden teeman mukaan kristillistä etiikkaa kutsutaan usein agapismiksi (kr. agape, rakkaus) eli rakkauden etiikaksi. Kristillinen etiikka tiivistyy yhteen sanaan: rakkaus.

”Raamattu on minulle yhtä tärkeä uskontokirja kuin Gita tai Koraani ”Raamattu on minulle yhtä tärkeä uskontokirja kuin Gita tai Koraani.” (M. Gandhi)

UT:n kirjeiden etiikka Kirjeiden näkemykset (naisten asema, seksuaalinen käyttäytyminen) ovat herättäneet pohdintaa siitä, ovatko Paavalin näkemykset oman aikansa kulttuurisia näkemyksiä, vai kaikkina aikoina sitovaa Jumalan ilmoitusta. Kirjeissä ei pidetä yhteiskunnallisten olojen muuttamista tärkeänä, koska maailmanlopun ajateltiin olevan lähellä. Paavalin kehotukseen olla kuuliaisia esivallalle (Room. 13:1-6) on vedottu myöhemmin niin Hitlerin Saksassa kuin apartheid-hallinnon Etelä-Afrikassakin.

Ota kantaa ”Ihminen tietää järkensä ja omantuntonsa avulla, mikä on oikein.”

Luonnollinen moraalilaki vai pyhät kirjoitukset? Kirkkojen oppien ja moraalisten kannanottojen erot selittyvät osaksi sillä, että niillä on erilainen tapa käyttää Raamattua ja ymmärtää sen ohjeellisuus: Luonnollisen moraalilain periaatteen mukaan ihminen tietää järkensä ja omantuntonsa avulla, mikä on oikein. Uskonetiikan mukaan tieto moraalista on ilmoitettu uskoville pyhissä kirjoituksissa.

Kirkkojen näkemyseroja Reformoitu kirkko ja sen perilliset, esimerkiksi helluntaiherätys edustavat selkeimmin uskoneettistä linjaa. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sitoutuvat vahvasti ajatukseen luonnollisesta moraalilaista. Entä luterilainen kirkko?

Luterilaisen etiikan linjat Luterilaisella kirkolla ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, miltä pohjalta eettisiin kysymyksiin vastataan. Kilpailevia vaihtoehtoja etiikan perustaksi ovat: Luonnolliseen moraalilakiin perustuva moraalinen harkinta Raamatun antamat eettiset ohjeet Näiden yhdistelmä

Luterilaisen etiikan lähtökohtana on, että ihmiset kykenevät tunnistamaan moraalilain vaatimukset, koska Jumala on luomisessa kirjoittanut lakinsa ihmisten sydämeen (Room. 2:14-15). II maailmansodan jälkeen malli joutui kriisiin. Valtaosa papeista oli kannattanut kansallissosialistisia puolueita. Tämä tulkittiin niin, että luonnollinen moraalitaju ei tavoita Jumalan tahdon ja kristillisen rakkauden vaatimuksia. -> Tarvitaan Raamatun eettistä ohjeistoa.

Raamatuntulkinnan neljä vaihtoehtoa Koko Raamattu on moraaliohjeiltaan sitova. Vanhan Testamentin laki ei sido kristittyä, mutta Uuden testamentin määräykset kyllä. Osa Raamatun käskyistä, myös UT:n puolella, on aikaansa sidottuja, osa ajattomia. Keskeistä Raamatussa on Jeesuksen sanat: ”kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Luonnollisen moraalilain ja erityisen kristillisen etiikan yhdistelmä Mallin mukaan luonnolliseen moraalilakiin perustuva rakkauden vaatimus on sama kuin raamatullinen käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Lähimmäisen tarpeen huomioon ottamiseen ja hänen hyvänsä edistämiseen pyritään erityisesti soveltamalla kultaista sääntöä.

Kansalaisvastuun katekismus (2005) neuvoo näin: Moraalinen harkinta perustuu toisen sijaan asettumiseen, hänen tilanteeseensa eläytymiseen. Näin pyritään selvittämään, mitä hän tarvitsee ja mikä olisi hänelle hyvää tuossa tilanteessa. Tämä ei selviä soveltamalla omia tarpeita ja toivomuksia välittömästi toiseen ihmiseen , eikä myöskään tekemällä aina sitä, mitä toinen juuri sillä hetkellä tahtoisi. Toisen asemaan asettuminen tarkoittaa pyrkimystä selvittää, mikä on toisen todellinen hyvä hänen elämänsä kokonaisuuden kannalta. Tätä voidaan kutsua toisen asteen kultaisen säännön noudattamiseksi.

Pohdittavaksi Tarkastele kultaisen säännön soveltuvuutta valitsemasi aihepiirin eettisten kysymysten ratkaisemisessa.