1 MINNA HAVERI 2015 ETNOGRAFIA JA VISUAALINEN ETNOGRAFIA

2 Taustaa Etnografian juuret ovat vieraita kulttuureita tutkivassa antropologiassa (1800-l ->). Sosiaalitieteisiin 1930-luvulla ns. Chicagon koulukunnan vaikutuksesta. ”Etnografia on vanhan asian uusi nimi. Sen piirissä tutkitaan kansojen uskontoa, maailmankuvaa, tapoja ja käytänteitä, elämäntyyliä ja asumista. on tiedettä kaikesta, mikä kuuluu kansojen sisäiseen ja ulkoiseen elämään.” (M.A. Castrén, 1857)

3 Etnografiaa on kokoava nimitys erilaisille kulttuuria ”sisältäpäin” lähestyville tutkimuksille. Termin etuliite ”etno” viittaa kansaan, ”grafia” puolestaan kreikan graphein- sanaan, joka merkitsee kirjoittamista (vrt. fenomenografia).

4 Etnografi pyrkii tarkastelemaan, kuvailemaan ja ymmärtämään tutkimaansa kohdetta osallistumalla sen piirissä elävien ihmisten arkeen. Alkujaan etnografiat ovat olleet tutkijan – yleensä länsimaisen – näkökulmasta tehtyjä vieraiden kansojen kuvauksia; ihmisten ja kulttuurin pitkäaikaista kenttätutkimusta. Etnografiaa käytetään nykyisin useilla tieteenaloilla tutkimaan erilaisia kulttuurisia järjestelmiä (esim. kouluetnografia)

5 Etnografia ei ole yksittäinen tiedonkeruumenetelmä vaan tutkimuksen tyyli, jossa tavoitteena on ymmärtää ihmisten toimintaa ja sen sisältämiä sosiaalisia merkityksiä. Etnografia sisältää yleensä luonnollisissa olosuhteissa tehtävää kenttätyötä; tavoitteena on tietoinen kohteeseen sisälle meneminen, siihen henkilökohtaisesti tutustuminen, havainnointi ja oppiminen. (Anderson 1992.) ”Tavoitteena on päästä sisälle yhteisöön, jotta kokemalla oppiminen olisi mahdollista. (…) tutkija kuuntelee, kyselee, katselee oppiakseen näkemään maailmaa yhteisössä totutulla tavalla ja elää tutkimansa yhteisön arkipäivää” (Eskola & Suoranta 2005, 105)

6 Etnografia rakentuu 1)kenttätyöstä 2) kenttätyössä kerätyn aineiston kuvauksesta ja analyysistä. Voidaan ajatella, että mikä tahansa kulttuurinen ilmiö - myös oman kulttuurin sisällä - voidaan saattaa tarkan havainnoinnin kohteeksi ja tematisoida tutkittavaksi ikäänkuin olisi kyse vieraasta ilmiöstä.

7 ETNOGRAFIAN oppi-isä Malinowskin vaati kuvaukselta seuraavia piirteitä: -hyvä kuvaus: tavat, perinteet, instituutiot ja tutkittavan kansan tai ryhmän rakenne sekä se, mitä ihmiset tekevät ja kuinka toimivat on kuvattava hyvin ja kuvauskäsitteet ja kuvauskategoriat (kuinka luokitellaan) on valittava tarkoin ja perusteltava -kuvauksen kontekstoiminen: pelkkä luettelo ei riitä vaan tutkijan on käytettävä retorisia taitojaan kuvatakseen mielekkäitä yhteyksiä asioiden välillä, ihmisten toimissa ja suhteissa; antaa lihaa luiden ympärille samaan tapaan kuin kirjailija tekee mutta pysyen siinä, minkä voi havaita -pyrkimällä kuvaamaan ajattelutapoja siinä määrin kuin se on mahdollista: kuinka kansan tai ryhmän tavat ajatella asioita, yhdistää niitä toisiinsa, nähdä suhteita ja riippuvuuksia tulee ilmi heidän toimissaan ja puheessaan

8 Etnografinen aineisto ja analyysi Aineisto kerätään informanteilta, tapahtumista, toiminnoista tai kirjallisista dokumenteista. Päämenetelminä havainnointi ja haastattelu. Aineistojen laatu ei perustu määriin vaan monipuolisuuteen ja syvällisyyteen. Pyrkimyksenä tutkittavien oman äänen esilletuominen. Ei pyritä tilastolliseen edustavuuteen, vaan ns. kulttuuriseen relevanssiin eli tutkimusaineisto kertoo tutkittavien kielellä jotain hyvin tunnistettavaa ilmiöstä. Tulosten luotettavuuden kriteereitä: toistuvuus, kyllästeisyys, siirrettävyys, merkityksellisyys.

kuvaus Etnografia ja taiteentutkimus kirjoitetaan kertomuksiksi, joissa faktat ja yksityiskohdat yhdistetään kerrontaan. Näin luodaan merkityksiä ja tulkintoja, jotka tekevät ilmiöt merkityksellisiksi, ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi. Etnografiassa tutkimustekstin kirjoittaminen ei ole vain aineistojen ja analyysin purkua sanalliseen muotoon, vaan siihen kuuluu myös juonen rakentaminen ja tyyliin, näkökulmaan ja kohdeyleisöön liittyvät valinnat. Todellisuus ja kirjoitus eivät ole yhtä, sillä ilmiö on tavoitettavissa vain tekstien lävitse. 9

VISUAALINEN etnografia 10

Etnografia sopii hyvin liitettäväksi taiteentutkimuksen käytäntöihin, koska se ei sido tutkijaa tiukasti metodologiaan. Kuten taiteentutkimukseen, ei etnografiaankaan ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita. Vaikka esikuvia on paljon, jokainen tutkija joutuu muokkaamaan menetelmänsä ja kirjoitustapansa tutkimuksensa tarpeisiin. -> On monia tapoja käyttää visuaalista etnografiaa 11

Kuvat ovat tapa dokumentoida havaintoa niin, että joku toinenkin voi tehdä siitä tulkintoja. Taiteentutkimuksessa ja sen raportoinnissa kuva on usein suorastaan välttämättömyys, sillä muuntamalla visuaalinen tieto tekstin muotoon menetetään aina osa informaatiosta. Visuaalisesti painottunut etnografia tarkoittaa tutkimuksessani kuvallisten ja sanallisten kenttäaineistojen yhdenvertaisuutta. 12

13 Marjo Räsänen, 2015.Visuaalisen kulttuurin monilukukirja s.248.