ELOKUVATAITEESTA Antti Pönni

MITÄ ON TAIDE? Arvottavassa ja suppeassa merkityksessä teos on taidetta, jos sillä on sellainen esteettinen arvo, joka erottaa sen teoksista, joilla ei tällaista arvoa ole ( vrt. ”viihde”) Laajassa ja ei-arvottavassa merkityksessä taiteella voidaan tarkoittaa sellaista esteettisesti painottuvaa toimintaa, jolla ei ole tiedollisia tai teknisiä päämääriä (vrt. tiede)

TAITEEN MÄÄRITTELYN LÄHTÖKOHTIA Tekijyys  Romantiikan taideteoria: taideteoksen luojana ainutkertainen tekijäyksilö (nero), jonka ilmaisua teos oli  Nero = luonto — luo ilman mallia (vs. klassisimi)  Elokuva: auteur-teoria luvuilla Teos  Taiteellisuuden kriteerinä esim. teoksen kompleksisuus  Esim. formalismin ”outouttaminen”, ”kirjallisuudellisuus” Vastaanottaja  Taideteoksen vaikutus kokijassa  Kant: ylevä (subliimi), pyyteettömyys  Dynaaminen subliimi, matemaattinen subliimi

ELOKUVA TAITEENA Audiovisuaalisella liikkuvalla kuvalla monia käyttömuotoja, joista vain osalla taiteellisia tavoitteita Elokuvataiteen ajatus liitetty yleensä elokuvateattereita varten tehtyyn fiktioelokuvaan Elokuvan ilmaisutapa (”estetiikka”) ei kuitenkaan nouse pelkästään teoksista tai tekijöistä vaan on sidoksissa historialliseen kontekstiin:  tuotannollis-taloudelliset tekijät (pääomavaltaisuus)  teknologiset tekijät (elokuvatekniikan muutokset)  sosiaaliset tekijät (elokuvan levitys, katsomistavat, fanius) Se mikä kulloinkin hyväksytään taiteeksi, on aina sopimus, joka määrittyy valitusta kontekstista (esityskonteksti, tekijyys, yhteisön hyväksyntä, näkyvyys, historiallinen vaikutusvalta, jne.)

ELOKUVATAITEEN AJATUS Mykkäelokuvan formatiivisuudesta (”kuva”) äänielokuvan realismiin (”todellisuus”)

ELOKUVATAITEEN AJATUS SYNTYY LUVULLA 1910-luvulle tultaessa erilaisia pyrkimyksiä tehdä elokuvasta taidetta  Film d’Art, Autorenfilm Ranskan luvun uusi elokuvakulttuuri korostaa elokuvan asemaa  Elokuvaan alettiin suhtautua vakavasti  Uudet levityskanavat ja keskustelufoorumit  Pyrkimykset määrittää elokuvan taideluonnetta

MYKKÄELOKUVA TAITEENA: FORMATIIVISUUS Kertovan mykkäelokuvan valtakausi n luvuilla 1920-luvun elokuvateorioissa korostui formatiivisuuden ajatus: elokuva muokkaa todellisuutta, ei jäljennä sitä Vrt l venäläinen formalismi: ”outouttaminen”, ”vieraannuttaminen” (ostranenie) Elokuvan ongelma: pelkkää todellisuuden mekaanista jäljentämistä (eikä siis taidetta)? Erilaisia ratkaisuja (mm. fotogeenisyys)

TAIDETTA VAI ANTITAIDETTA? 1920-luvun Euroopassa elokuvan asemaan taiteena suhtauduttiin ristiriitaisesti Yhtäältä klassisista taideihanteista (symbolismi) nouseva elokuvan taideluonteen etsintä (impressionismi, ekspressionismi, puhdas elokuva, osin montaasiteoria) modernistisessa kontekstissa Toisaalta modernistisesta liikkeestä myös nouseva antitaiteellisuus ja ”koneihmisen” ihannointi (dada, surrealismi, osin montaasiteoria) Yleisesti ottaen taiteelliseksi mielletty (tai siksi pyrkivä) 1920-luvun eurooppalainen elokuva oli hyvin vahvasti formatiivista: siinä korostuivat keinot, joilla tekijä muokkasi kuvaamaansa kohdetta

MYKKÄKAUDEN TEEMOJA ”Seitsemäs taide” Fotogeenisyys Puhdas elokuva Montaasi

ÄÄNIELOKUVA: REALISTINEN ELOKUVATEORIA Korostaa elokuvan erityissuhdetta näkyvään todellisuuteen: elokuva [näkyvän] todellisuuden kopio Ilmaiseva asia ei ole tekijä (subjekti) vaan objekti, eli kohteena oleva [näkyvä] todellisuus itse Keskeinen erityisesti II maailmansodan jälkeen  HUOM! Realismilla voidaan (kirjallisuudessa) tarkoittaa 1) tyylilajia [objektiivinen kerronta] 2) ohjelmallista realismia [yhteiskunnan epäkohtien paljastaminen];  Elokuvassa keskiössä 'optinen' tai 'visuaalinen' realismi: elokuva näyttää [ja kuulostaa] hyvin samanlaiselta kuin näkyvä todellisuus.  Elokuvateoriassa ”realismi” tarkoittaa juuri ”optista” realismia

ANDRÉ BAZIN JA UUSI KRITIIKKI LUVULLA Ääni korosti elokuvan ”maailman” konkreettisuutta ja realistisuutta ”Todellisuus” vs. ”kuva” ”Epäpuhdas elokuva” Elokuva ”kirjoittamista todellisuuden aineksella” (Astruc)

TILAN JA AJAN YHTENÄISYYS (ANDRÉ BAZIN) Realistinen periaate fiktioelokuvassa: kuvatun fiktiivisen "todellisuuden" (tai "maailman") säilyttäminen mahdollisimman eheänä. Keskeinen esteettinen periaate: tilan ja ajan yhtenäisyyden kunnioittaminen