Materiaali- ja aineenkoetusstandardit

Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry (METSTA ry) Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry (METSTA ry) vastaa teknologiateollisuuteen kuuluvien kone- ja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen sekä talotekniikan eurooppalaisesta (SFS-EN ja SFS-EN ISO) ja kansainvälisestä (ISO ja SFS-ISO) sekä kansallisesta standardisoinnista (SFS). SFS ry Suomessa standardeja myy Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. SFS:n verkkosivujen www.sfs.fi lisäksi SFS:n oppilaitosportaali www.sfsedu.fi on hyvä tietolähde standardien hakemiseen. Sieltä löytyy myös muuta opintoja tukevaa, standardeja koskevaa materiaalia. Useat oppilaitokset ovat solmineet online-sopimuksen SFS:n kanssa, jolloin standardeja on saatavilla internet-yhteyden kautta. Kysy online-käytöstä oppilaitoksesi kirjastosta. 5.4.2016

Luentomateriaalia materiaali- ja aineenkoetusstandardeista METSTA ry on laatinut tämän oppimateriaalin tukemaan materiaaleihin liittyvää opetusta ja harjoitustöiden tekemistä. Tarkoituksena on antaa opiskelijoille lisätietoa alan standardeista ja opettaa hyödyntämään niitä. Kalvosarjassa on esitelty aihealueen keskeisiä standardeja, niiden periaatteita ja tärkeimpiä käsitteitä. Kalvosarjan tueksi on julkaistu seuraavat materiaaleihin ja aineenkoetukseen liittyen: SFS-KÄSIKIRJA 51 Teräs. Osa 1: Yleisstandardit Osa 2: Kuumavalssatut rakenneteräkset. Ainestandardit Osa 3: Ohutlevyteräkset. Ainestandardit Osa 6: Takeet. Yleis-, tuote- ja testausstandardit Osa 7: Lämpökäsiteltävät teräkset. Ainestandardit SFS-KÄSIKIRJA 47 Kupari ja kupariseokset. Osa 1: Yleis- ja testausstandardit SFS-KÄSIKIRJA 53-1 Teräs. Tuotestandardit. Osa 1: Lanka- ja tankotuotteet sekä profiilit Osa 2: Putket Osa 3: Levytuotteet Osa 4: Päittäishitsattavat putkenosat Osa 5: Rakenneputket SFS-KÄSIKIRJA 149 Alumiini ja alumiiniseokset. Osa 1: Muokatut tuotteet. Yleisstandardit Osa 2: Muokatut tuotteet. Levyt ja nauhat Osa 3: Muokatut tuotteet. Vedetyt tuotteet Osa 4: Muokatut tuotteet. Pursotetut tuotteet Osa 5: Valut. Yleis- ja tuotestandardit Osa 6: Pinnoitteet Tämä materiaali on päivitetty viimeksi 5.4.2016. Varmista tiedon oikeellisuus ja ajantasaisuus voimassaolevista standardeista. © Metalliteollisuuden standardisointiyhdistys ry, 2016. Aineiston käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty. 5.4.2016

Terässtandardit 5.4.2016

Teräksiä koskevat yleisstandardit SFS-EN 10020 Teräslajien määritelmät ja luokittelu SFS-EN 10021 Terästuotteiden yleiset tekniset toimitusehdot SFS-EN 10204 Metallituotteiden ainestodistukset SFS-EN 10079 Terästuotteiden määritelmät SFS-EN 10027-1 Terästen nimikejärjestelmät. Osa 1: Terästen nimikkeet SFS-EN 10027-2 Terästen nimikejärjestelmät. Osa 2: Numeerinen järjestelmä SFS-EN 10052 Rauta- ja terästuotteiden lämpökäsittelysanasto SFS-EN ISO 377 Teräs ja terästuotteet. Näytteenotto sekä näyte- ja koekappaleiden valmistus aineenkoetusta varten 5.4.2016

Teräslajien määritelmät ja luokittelu Terästen ainestandardeissa teräslajit luokitellaan standardin SFS-EN 10020 mukaisesti kemiallisen koostumuksensa perusteella: seostamattomiin teräksiin (standardin SFS-EN 10020 taulukko 1 esittää raja-arvot seostamattoman teräksen ja seosteräksen välillä) ruostumattomiin teräksiin (C ≤ 1,2 % ja Cr ≥ 10,5 %) ja muihin seosteräksiin (teräslajit, jotka eivät täytä seostamattoman tai ruostumattoman teräksen määritelmää) Ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen perusteella teräslajit voidaan jakaa lisäksi seostamattomiin ja seostettuihin laatu- ja erikoisteräksiin. Ruostumattomat teräkset voidaan jaotella edelleen nikkelipitoisuuden mukaan: nikkeli < 2,5 % nikkeli ≥ 2,5 % ja pääominaisuuden mukaan: korroosionkestävyys kuumalujuus virumiskestävyys. 5.4.2016

Teräslajin nimike Teräslajien nimikkeet muodostetaan standardin SFS-EN 10027-1 mukaan Standardissa esitetään esimerkkien avulla kirjaimista ja numeroista muodostuvan nimikkeen muodostaminen terästuotteen Teräslajin nimike kuvaa lyhyessä muodossa teräksen sovelluskohteen ja keskeiset ominaisuudet, kuten mekaaniset, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 5.4.2016

Teräslajin nimikkeen muodostaminen Esim. standardin SFS-EN 10025-2 mukainen rakenneteräs S235J2: myötölujuus 235 MPa, iskusitkeys lämpötilassa -20 C testattuna 27 J 5.4.2016

Teräslajin nimikkeen muodostaminen Esim. standardin SFS-EN 10130 mukainen kylmävalssattu kylmämuovattava ohutlevyteräs DC04: 5.4.2016

Teräslajin numerotunnus Terästen numeerinen nimikejärjestelmä eli teräslajien numerotunnukset esitetään standardissa SFS-EN 10027-2 Esimerkkejä teräsryhmien tunnusluvuista: 01, 91: yleiset rakenneteräkset (Rm < 500 MPa). Esim. S235J2 / 1.0117 43: ruostumattomat teräkset, ilman Mo-, Nb- ja Ti-seostusta, joiden Ni-pitoisuus ≥ 2,5 %. Esim. X2CrNi18-9 / 1.4307 85: typetysteräkset. Esim. 31CrMoV9 / 1.8519 Järjestysluku muodostuu yleensä kahdesta (1.xxxx), mutta joissain teräsryhmissä jo neljästä numerosta (1.xxxxxx) 5.4.2016

Ainestodistukset Standardi SFS-EN 10204 esittää kaikkien metallituotteiden, niiden valmistustavasta riippumatta, toimituksen yhteydessä ostajalle sopimuksen mukaisesti toimitettavien ainestodistusten eri tyypit 5.4.2016

Kuuma- ja kylmävalssatut rakenneteräkset 5.4.2016

Kuumavalssatut rakenneteräkset SFS-EN 10025-1:2004 Määrittelee yleiset tekniset toimitusehdot (luokittelu ja nimike, ostajan toimittamat tiedot, kemiallinen koostumus, tarkastus,…). SFS-EN 10025-2:2004 Määrittelee osan 1 lisäksi kuumavalssattujen, seostamattomien laatuterästen tekniset toimitusehdot levytuotteille, pitkille tuotteille ja puolivalmisteille. Sekä näiden lisäksi kolme koneterästä. 5.4.2016

Kuumavalssatut rakenneteräkset Ote standardin SFS-EN 10025-2:2004 taulukosta 2. Levytuotteiden ja pitkien tuotteiden kemiallinen koostumus. 5.4.2016

Kuumavalssatut rakenneteräkset Ote standardin SFS-EN 10025-2:2004 taulukosta 7. Mekaaniset ominaisuudet huoneenlämpötilassa levytuotteille ja pitkille tuotteille, joille esitetään iskusitkeysvaatimukset. Terästen nimikkeet muodostetaan standardien SFS-EN 10027-1 ja -2 mukaisesti. Esimerkkitaulukossa terästen nimikkeessä kirjain ”S” tarkoittaa rakenneterästä. Kirjaintunnuksen perässä olevat numerot osoittavat teräksen vähimmäismyötölujuuden ohuimman aineenpaksuusalueen mukaan. Tunnukset JR, J0, J2, jne. osoittavat teräkselle tehtävän iskusitkeyskokeen koelämpötilan. 5.4.2016

Kylmävalssatut rakenneteräkset SFS-EN 10130:2007 Määrittelee tekniset toimitusehdot kylmävalssatuille kylmämuovattaville ohutlevyteräksille. Ote standardin taulukosta 2. Viimeistelyvalssattujen tuotteiden ominaisuudet. 5.4.2016

Ruostumattomat teräkset 5.4.2016

Ruostumattomat teräkset SFS-EN 10088-1:2014 Esittää yhteenvedon ruostumattomien terästen kemiallisista koostumuksista. SFS-EN 10088-2:2014 Määrittelee tekniset toimitusehdot yleiseen käyttöön tarkoitetuille kuuma- tai kylmävalssatuille korroosionkestäville ruostumattomille standardi- ja erikoisteräslevyille ja –nauhoille. SFS-EN 10088-3:2014 Tekniset toimitusehdot yleiseen käyttöön tarkoitetuille korroosionkestäville tangoille, valssilangoille, langoille, profiileille, kirkkaille tuotteille ja puolivalmisteille. Korroosionkestävissä teräksissä on vähintään 10,5 % kromia ja enintään 1,20 % hiiltä ja niiden pääominaisuus on korroosionkestävyys. 5.4.2016

Ruostumattomat teräkset Ote standardin SFS-EN 10088-2:2014 taulukosta 3. Ferriittisten korroosionkestävien terästen kemiallinen koostumus (sulatusanalyysi). 5.4.2016

Ruostumattomat teräkset Ote standardin SFS-EN 10088-2:2014 taulukosta 9. Liuotushehkutettujen ferriittisten ruostumattomien terästen mekaaniset ominaisuudet. 5.4.2016

Nuorrutusteräkset 5.4.2016

Nuorrutusteräkset SFS-EN 10083-1:2006 Määrittelee yleiset tekniset toimitusehdot seuraaville tuotteille: kuumamuokatut aihiot, esim. levyaihiot tangot valssilanka leveät latat kuumavalssattu nauha ja levy takeet. Nämä tuotteet valmistetaan suorakarkaistavista seostamattomista ja seostetuista nuorrutusteräksistä (SFS-EN 10083-2) sekä seostamattomista ja seostetuista liekki- ja induktiokarkaistavista teräksistä (SFS-EN 10083-3). Nuorrutus tarkoittaa karkaistun teräksen päästöä korkeassa lämpötilassa 500...700 celsius-astetta (nuorrutus), sen jälkeen teräs jäähdytetään ilmassa. Tavoitteena on sitkeys, hyvät lujuusominaisuudet ja hyvä väsymislujuus. 5.4.2016

Nuorrutusteräkset SFS-EN 10083-2:2006 Määrittelee tekniset toimitusehdot osan 1 tuotteille, jotka valmistetaan suorakarkaistavista seostamattomista nuorrutusteräksistä ja seostamattomista liekki- ja induktiokarkaistavista teräksistä. SFS-EN 10083-3:2006 Määrittelee tekniset toimitusehdot osan 1 tuotteille, jotka valmistetaan suorakarkaistavista seostetuista nuorrutus-, liekki- ja induktiokarkaistavista teräksistä. 5.4.2016

Nuorrutusteräkset Ote standardin SFS-EN 10083-2:2006 taulukosta 9. Seostamattomien nuorrutusteräksien mekaaniset ominaisuudet huoneenlämpötilassa, nuorrutetussa tilassa (+QT). Ote standardin SFS-EN 10083-3:2006 taulukosta 8. Seostettujen nuorrutusterästen mekaaniset ominaisuudet huoneenlämpötilassa (+QT). Tunnus +QT tarkoittaa nuorrutettua lämpökäsittelytilaa. 5.4.2016

Hiiletysteräkset 5.4.2016

Hiiletysteräkset SFS-EN 10084:2008 Määrittelee tekniset toimitusehdot seuraaville, seostamattomista tai seostetuista hiiletysteräksistä, valmistetuille tuotteille: Kuumamuokatut aihiot, esim. levyaihiot tangot valssilanka leveät latat, kvarttolevyt kuumavalssattu levy ja nauha vapaa- ja muottitakeet. Hiiletyskarkaisussa teräksen pintaan muodostuu ohut, runsaasti hiiltä sisältävä martensiittinen ja puristusjännitystilassa oleva pintakerros. Karkaisun jälkeen teräs yleensä päästetään alhaisissa lämpötiloissa. Näin saavutetaan hyvä kulumis- ja väsymiskestävyys sekä sitkeys. 5.4.2016

Hiiletysteräkset Teräksen 18CrNiMo7-6 jominynauhat standardin SFS-EN 10084:2008 mukaisesti. 27 5.4.2016

Tilausohje- ja esimerkki 5.4.2016

Tilausohje- ja esimerkki Terästuotteiden tilauksessa ostajalta tyypillisesti vaadittuja tietoja: tilattava määrä tuotteen muoto sovellettava eurooppalainen mitta-, muoto- ja paino- toleranssistandardi tuotteen nimellismitat kyseisen eurooppalaisen standardin numero teräslajin nimike tai numerotunnus (teräslaji) toimitustila ainestodistustyyppi (optiot). 5.4.2016

Tilausohje ja –esimerkki Uusimpiin terässtandardeihin on merkitty pisteellä (•) ne kohdat, joista on sovittava kyselyn ja tilauksen yhteydessä ja kahdella pisteellä (••) ne kohdat, joista voidaan sopia kyselyn ja tilauksen yhteydessä. Optiot ovat lisävaatimuksia, joista ostaja ja toimittaja voivat sopia kyselyn ja tilauksen yhteydessä. 5.4.2016

11 Tilausohje ja –esimerkki Esimerkki 1. Kuvan mukaisen tehonsiirtoakselin materiaalin tilaus. 5.4.2016

Tilausohje ja –esimerkki Esimerkki 1. Kymmenen pyörötankoa, nimellishalkaisija 60 mm, nimellispituus 8000 mm, standardin EN 10060 mukaiset toleranssit, standardin EN 10083-2 mukainen teräslaji C45 (1.0503), lämpökäsittelytila +A, standardin EN 10204 mukainen vastaanottotodistus 3.1. 10 pyörötankoa EN 10060 – 60x8000 EN 10083-2 – C45+A EN 10204 – 3.1 Lämpökäsittelytila (+A) tarkoittaa pehmeäksi hehkutettua tilaa. 5.4.2016

Alumiinit ja alumiiniseokset 5.4.2016

Alumiinien ja alumiiniseosten yleisstandardeja SFS-EN 515:1993 määrittelee muokattavien alumiinien ja alumiiniseosten lämpökäsittelytilojen (O, T4, H112 jne.) merkityksen ja merkinnät SFS-EN 573-1:2005 määrittelee muokattavien alumiinien ja alumiiniseosten numeeristen nimikejärjestelmän (esim. EN AW-6082) SFS-EN 573-2:1995 määrittelee muokattavien alumiinien ja alumiiniseosten kemialliseen koostumukseen perustuvan nimikejärjestelmän (esim. Al Si1MgMn) SFS-EN 573-3:2013 määrittelee muokattavien alumiinien ja alumiiniseosten kemialliset koostumukset ja saatavilla olevat tuotemuodot 5.4.2016

Alumiinit ja alumiiniseokset Levytuotteet SFS-EN 485-1 + A1:2009 Määrittelee yleisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen muokattujen alumiini- ja alumiiniseoslevyjen ja –nauhojen yleiset tekniset toimitusehdot. SFS-EN 485-2:2013 Määrittelee osan 1 tuotteiden mekaaniset ominaisuudet. 5.4.2016

Alumiinit ja alumiiniseokset Ote standardin SFS-EN 485-2:2013 taulukosta 40. Alumiini EN AW-6082 [Al Si1MgMn]. 5.4.2016

Alumiinit ja alumiiniseokset SFS-EN 485-3:2003 Määrittelee yleisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen, kuumavalssaamalla muokattujen, alumiini- ja alumiiniseoslevyjen ja –nauhojen mitta- ja muototoleranssit. SFS-EN 485-4:1994 Määrittelee yleisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen, kylmävalssaamalla muokattujen, alumiini- ja alumiiniseoslevyjen ja –nauhojen mitta- ja muototoleranssit. 5.4.2016

Alumiinit ja alumiiniseokset Vedetyt tuotteet SFS-EN 754-1…8 Standardisarja EN 754 esittää yleisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen vedettyjen alumiini- ja alumiiniseostankojen ja -putkien yleiset tekniset toimitusehdot (osa 1), mekaaniset ominaisuudet (osa 2) sekä mitta- ja muototoleranssit (osat 3…8). Standardi koskee tuotteita, jotka on ensin pursotettu ja sen jälkeen vedetty. 38 5.4.2016

Alumiinit ja alumiiniseokset Pursotetut tuotteet SFS-EN 755-1…9 Standardisarja EN 755 esittää yleisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen pursotettujen alumiini- ja alumiiniseostankojen, -putkien ja profiilien yleiset tekniset toimitusehdot (osa 1), mekaaniset ominaisuudet (osa 2) sekä mitta- ja muototoleranssit (osat 3…9). 39 5.4.2016

Alumiinivalut SFS-EN 1559-1:2011 SFS-EN 1559-4:2015 SFS-EN 1676:2010 määrittelee valumetalleista valmistettujen valukappaleiden yleiset tekniset toimitusehdot SFS-EN 1559-4:2015 määrittelee teknisten toimitusehtojen lisävaatimukset alumiiniseos-valukappaleille SFS-EN 1676:2010 määrittelee uudelleen sulatettavien seostettujen alumiiniharkkojen seoksia koskevat vaatimukset SFS-EN 1706:2010 määrittelee alumiinivaluseosten kemiallisen koostumuksen rajat ja erillään valetun koesauvan mekaaniset ominaisuudet 5.4.2016

Kuparit ja kupariseokset 5.4.2016

Kuparimetallien yleisstandardeja CEN/TS 13388:fi Esittää yhteenvedon standardisoitujen kuparien ja kupariseosten kemiallisista koostumuksista ja saatavilla olevista tuotemuodoista 5.4.2016

Kuparimetallien yleisstandardeja SFS-EN 1173:2008 Esittää kuparimetallien pakollisten tuoteominaisuuksien kuvaamiseen käytettävän tilojen tunnusjärjestelmän esim. murtolujuus 500 MPa: Tanko EN 12164 – CuZn39Pb3 – R500 –… esim. kovuus 150 HBW: Levy EN 1652 – CuZn37 – H150 –… SFS-ISO 1190-1:1999 Esittää kuparin ja kupariseosten kemialliseen koostumukseen perustuvan nimikejärjestelmän (esim. CuZn37, CuAg0,04) SFS-EN 1412:1996 Esittää eurooppalaisten kuparien ja kupariseosten numeerisen nimikejärjestelmän (esim. CW508L, CW011A) 5.4.2016

Kuparituotteiden standardeja SFS-EN 1057 + A1:2010 Saumattomat pyöreät kupariputket LVI-käyttöön määrittelee saumattomien pyöreiden kupariputkien vaatimukset, näytteenoton, testausmenetelmät ja toimitusmuodot. Standardia sovelletaan putkille, joiden ulkohalkaisijat ovat välillä 6...267 mm, seuraavissa käyttökohteissa: kylmän ja lämpimän käyttöveden jakeluverkostot vesikiertoiset lämmitysjärjestelmät, sisältäen lämmityselementit (lattia-, seinä-, kattolämmitys) rakennusten kaasumaisten ja nestemäisten polttoaineiden jakeluputkistot jäteveden viemäröinti. Standardia sovelletaan myös edellä mainittuihin kohteisiin tarkoitetuille putkille, jotka aiotaan esieristää ennen käyttöä. 5.4.2016

Kuparituotteiden standardeja SFS-EN 1652:1998 Levyt, nauhat ja pyörylät yleiseen käyttöön määrittelee yleiseen käyttöön tarkoitettujen kupari- ja kupariseoslevyjen, -nauhojen ja -pyörylöiden kemiallista koostumusta, ominaisuuksia sekä mitta- ja muototoleransseja koskevat vaatimukset. Standardissa esitetään myös tämän standardin vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskevat näytteenoton ja testauksen vaatimukset, sekä toimitusehtoja koskevat vaatimukset SFS-EN 1982:2008 Valuharkot ja valukappaleet määrittelee kuparimetallien kemiallisen koostumuksen, mekaaniset ominaisuudet ja muut ominaisuudet. Tässä standardissa määritellään myös näytteenottoa ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa käytettäviä koemenetelmiä koskevat vaatimukset 5.4.2016

Kuparituotteet sähkötekniseen käyttöön SFS-EN 13599:2014 Kuparilevyt ja -nauhat SFS-EN 13600:2013 Saumattomat kupariputket SFS-EN 13601:2013 Kuparitangot ja -langat SFS-EN 13602:2013 Sähköjohtimissa käytettävä vedetty pyöreä kuparilanka SFS-EN 13604:2013 Tuotteet puolijohde-, elektroniikka- ja tyhjösovelluksiin SFS-EN 13605:2013 Kupariprofiilit ja -profiililangat 5.4.2016

Mekaaninen aineenkoetus 5.4.2016

Brinellin kovuuskoe SFS-EN ISO 6506-1:2014 Määrittelee metallien Brinellin kovuuskokeen kovuuteen n. 650 HBW asti. Kovuus ilmaistaan kovuuden arvolla ja tämän jälkeen liitettävällä tunnuksella HBW, sekä seuraavilla lisätunnuksilla: kuulan halkaisija koevoimaa kuvaava luku kuormitusaika, s, mikäli poikkeaa määritellyssä ajasta. Paininkärki (kovametallikuula, halkaisija D) painetaan koekappaleen pintaan. Painuman halkaisija d mitataan koevoiman F poistamisen jälkeen. Brinellin kovuus on voiman ja kuulan aiheuttaman painumakalotin pinta-alan lukuarvojen suhde. Painuman oletetaan säilyttävän kuulan muodon ja sen pinta-ala lasketaan painuman halkaisijoiden keskiarvosta ja kuulan halkaisijasta. Aikaisempia Brinellin kovuuden tunnuksia HB tai HBS käytettiin teräskuulapaininkärjillä. Tässä osassa kovametallipaininkärjen käyttö on määritelty. Huom. tietyille materiaaleille ja/tai tuotteille on olemassa omat kansainväliset standardinsa. Kuva 1. Kokeen suoritusperiaate. SFS-EN ISO 6506-1:2014. 5.4.2016

Brinellin kovuuskoe Esimerkki Brinellin kovuuden (HBW) esitystavasta: 5.4.2016

Vickersin kovuuskoe SFS-EN ISO 6507-1:2006 Määrittelee metallien Vickersin kovuuskokeen kolmella eri koevoiman alueella (ks. ote taulukosta 1) Ote standardin SFS-EN ISO 6507-1:2006 taulukosta 1. Neliöpohjainen säännöllinen timanttipyramidi, jonka vastakkaisten sivutahkojen välinen kulma on määrätty, painetaan koekappaleeseen ja koevoiman F poistamisen jälkeen mitataan koekappaleen pintaan jääneen painuman lävistäjät. Vickersin kovuus on koevoiman ja painuman pinta-alan lukuarvojen suhde. Painuman oletetaan olevan neliöpohjaisen säännöllisen pyramidin muotoinen ja sen kärkikulma on sama kuin paininkärjellä. Huom. tietyille materiaaleille ja/tai tuotteille on olemassa omat kansainväliset standardinsa. Kuva 1. Kokeen suoritusperiaate. SFS-EN ISO 6507-1:2006. 5.4.2016

Vickersin kovuuskoe Esimerkki Vickersin kovuuden (HV) esitystavasta: 5.4.2016

Rockwellin kovuus- ja pintakovuuskoe SFS-EN ISO 6508-1:2015 Määrittelee metallien Rock- wellin kovuus- ja pintakovuus- kokeen. Kokeessa käytetään standardin osan 2 mukaista timanttikartio- tai kovametallikuulapaininkärkeä. Määrätyn kokoinen ja muotoinen sekä määrättyä materiaalia oleva paininkärki painetaan koekappaleen pintaan kahdessa vaiheessa määrätyllä tavalla. Painuman syvyyden pysyvä lisäys h mitataan esivoiman vaikuttaessa, mutta lisävoima poistettuna. Rockwellin kovuus lasketaan arvosta h ja vakioista N ja S seuraavalla kaavalla: Rockwellin kovuus = N – (h/S). Kuva 1. Rockwellin kovuuskokeen periaate. SFS-EN ISO 6508-1:2015. 5.4.2016

Rockwellin kovuus- ja pintakovuuskoe HUOM. Metallisten materiaalien kovuusmittauksissa käytetään yleisimmin Rockwellin C-asteikkoa. 5.4.2016

Rockwellin kovuus- ja pintakovuuskoe Esimerkki Rockwellin kovuuden esitystavasta: 5.4.2016

Leebin kovuuskoe SFS-EN ISO 16859-1:2016 Standardi määrittelee metallien Leebin kovuuskokeen. Kokeessa materiaalin pintaan törmäytetään kuula, jonka nopeus ennen osumaa ja pinnasta kimpoamisen jälkeen mitataan. Koekappaleen kokeessa absorboima energia edustaa koekappaleen dynaamista Leebin kovuutta. Leebin kovuusarvon jälkeen esitetään tunnus ”HL” lisättynä yhdellä tai useammalla kirjaimella, jotka edustavat käytettävää kovuusmittaria, esim. 570 HLD, kun kovuuskoe tehdään tyypin D kovuusmittarilla. Leebin kovuusmittauksessa liikkuva törmäyskappale osuu kohtisuorassa pintaan ja kimpoaa takaisin. Törmäyskappaleen nopeus mitataan ennen pintaan osumista (vA) ja sen jälkeen (vR). Koekappaleen kokeessa absorboima energia edustaa koekappaleen dynaamista Leebin kovuutta. Oletuksena on, että törmäyskappaleessa ei tapahdu pysyviä muodonmuutoksia. Osumis- ja kimpoamisnopeuksien suhteesta saadaan palautumiskerroin käytetylle koejärjestelylle ja kuluneelle energialle. Tämä kerroin edustaa iskun yhteydessä törmäyskappaleeseen palautuvan kineettisen energian suhdetta alkuperäiseen. Leebin kovuusarvo HL lasketaan kaavalla: HL = (vR/vA)x1000 5.4.2016

Metallien kovuusarvojen muuntaminen SFS-EN ISO 18265:2013 Määrittelee metallien kovuusarvojen muuntamisen periaatteet ja esittelee yleistietoja muunnostaulukoiden käytöstä. Huom! Kovuuskokeen ja vetokokeen kuormitustavat poikkeavat toisistaan merkittävästi, minkä vuoksi ei ole mahdollista johtaa mallin avulla luotettavaa vastaavuutta näillä kokeilla mitattavien ominaisuuksien välille. Kuitenkin kovuudella ja murtolujuudella on hyvä korrelaatio, joten on mahdollista johtaa kokemusperäisiä vastaavuuksia rajattuihin käyttötarkoituksiin. Kovuuksien muuntaminen murtolujuuksiksi mahdollistaa murtolujuuden määrittämisen kovuuskokeiden avulla (vetokoe voi olla liian hankala tehdä tai tutkittavaa kappaletta ei voida rikkoa). Murtolujuuksien muuntaminen on kuitenkin vähiten luotettava muunnosmenettely! Vastaavasti kovuuksia muunnettaessa eri kovuusasteikkojen välillä voidaan kovuuden arvo korvata toisen menetelmän mukaisella kovuuden arvolla. Ote standardin SFS-EN ISO 18265:2013 taulukosta A.1. Seostamattomien ja niukasti seostettujen terästen sekä valurautojen kovuus – kovuus tai kovuus – murtolujuus muunnokset. 5.4.2016

Vetokoe SFS-EN ISO 6892-1:2009 Määrittelee metallien vetokokeen suorittamisen huoneenlämpötilassa, sekä siinä määritettävät mekaaniset ominaisuudet Esimerkki tyypillisestä vetokokeessa käytettävästä suorakulmaisesta vetokoesauvasta 5.4.2016

Vetokoe R on jännitys e on venymä Rm on murtolujuus Ag on plastinen tasavenymä Agt on kokonaistasavenymä A on murtovenymä At on kokonaisvenymä murtohetkellä 5.4.2016

Charpyn V- ja U-iskukokeet SFS-EN ISO 148-1:2010 Määrittelee metallien V- ja U-lovikoesauvoilla tehtävät Charpyn iskukokeet. Iskukokeet suoritetaan iskemällä kerran iskuheilurilla keskeltä lovettua ja molemmista päistä tuettua koesauvaa. Materiaalin iskusitkeyden mittana käytetään iskussa kulunutta energiaa eli iskutyötä [J]. Koesauvassa oleva lovi on joko V- tai U-lovi. 5.4.2016